Blogitekstejä
Hulivilikarnevaalit – kesätyökokemus 2024
Hulivilikarnevaalit ovat lasten kulttuuritapahtuma, jossa olin kesätyöläisenä Luontoliiton mukana järjestämässä lapsille ja nuorille mielekästä toimintaa. Tässä blogissa kerron kokemuksistani ja ajatuksistani tapahtuman suunnittelussa, valmistelussa ja itse karnevaalipäivänä.
Maanantai
Maantantai alkoi sillä, että minulle esiteltiin Luontoliitto ja sen toimintaperiaatteet. Tämän jälkeen kävimme läpi tulevan viikon suunnitelmat ja tavoitteet. Karnevaalien aktiviteetit olivat jo valittu, joten meidän täytyi enää valmistella ne. Ostimme tarvittavat materiaalit aktiviteetteihin ja aloitimme eläinkuvien tulostamisen puuhapisteen tehtäviä varten.
Tiistai
Tiistaina viimeistelimme luontoaiheiset tehtävät ja aloin tekemään sakan Instagramille somepostausta keskiviikkoa varten. Tein myös tulostettavan info-lapun, jossa oli sakasta tietoa karnevaaleille luettavaksi. Päivän lopuksi varmistimme, että kaikki tarvittava oli koossa ja valmiina keskiviikkoa varten.
Keskiviikko
Keskiviikko olikin jo karnevaalipäivä ja olimmekin aamulla ajoissa Mikkelin Urpolan luontopolulla järjestelemässä pistettämme. Pisteellämme oli kolme aktiviteettia:
- kotipihan lajien tunnistus
- eläimet koko järjestykseen
- laita helmi purkkiin ja tee lupaus luonnon puolesta.
Pisteellemme juoksi monia uteliaita lapsia vaikka päivä olikin kuuma. Oli hienoa nähdä kuinka lapset innostuivat tekemään luontoaiheisia tehtäviä ja pohtimaan eri lajien ominaisuuksia.
Hulivilikarnevaalit olivat huikea kokemus ja oli ilo olla osana järjestämässä toimintaa hulivilikarnevaaleille Luontoliiton kanssa. Työskentely Luontoliiton kanssa toi minulle uusia näkökulmia luonnon suhteen ja opin paljon uusia mielenkiintoisia asioita luonnosta. Oli hienoa tuoda lapsiperheille luonnonläheistä toimintaa, joka on sekä opettavaista että lasten mielestä viihdyttävää.
Kirjoittanut Taavi Kuismala 28.6.
Retkikertomus kevätretkeltä 2018
Saka ja Joensuun seudun luonnonystävät yhdistivät voimansa kevään Luonnon päivänä 20.5. ja järjestivät perheille linturetken.
Retkellä lapset saivat seurantalomakkeiden avulla tarkkailla hitaasti mutta varmasti etenevää kevättä sekä lintujen pesimäpuuhia. Retki suuntautui Noljakkaan Höytiäisen linnustonsuojelualueelle ja Natura-alueelle. Luonnonsuojelualue perustettiin vuonna 1938 ja se laajeni 1979, kun kanavan itäpuolinen suisto rauhoitettiin. Alueelle tulee kesällä laiduntamaan lehmiä ja lampaita.
Retkellä tutustuttiin Höytiäisen lintuasemaan, jossa rengastettuja lintuja pääsi näkemään lähietäisyydeltä. Lintujen bongaus jatkui suistoalueella ja lintutornilla, jossa näkyi niin keltavästäräkkejä (Motacilla flava), tyllejä (Charadrius hiaticula) kuin lapasorsia (Anas clypeata). Ainutlaatuiseksi retken teki harvinaisen mustapyrstökuirin (Limosa limosa) bongaaminen. Kyseisiä lintuja pesii koko maassa arviolta 100-130 paria ja Pohjois-Karjalassa korkeintaan parikymmentä paria.
Retki päättyi nuotiopaikalle, jossa järjestäjät tarjosivat pannukahvia ja retkieväitä. Eväiden syönnin lomassa sai tutustua metsästä kerättyihin ravintokasveihin ja JSLY:n jäsenlehtiin aina 1970-luvulta lähtien.
Seuraava Luonnon päivää on 12.6., jolloin rakastutaan kesäyöhön.
Kuvat ja teksti: Sanna Palvanen
Retkikertomus Jongunjoelta 2017
Sakalaiset lähtivät Jongunjoelle viikonloppuvaellukselle.
Syyskuun viimeisenä viikonloppuna suuntasi yhdeksänhenkinen sakalaisretkikunta Jongunjoelle, jota Karhunpolku sivuaa. SaKan perinteisellä syysvaelluksella tutustuttiin siis tällä kertaa Lieksan pohjoisosiin mitä kauneimpaan ruska-aikaan. Ensimmäisenä vaelluspäivänä perjantaina kuljimme polveilevia mäntykankaita Laklaniemen laavulle. Yö laavulla oli kirkas ja kylmä.
Lauantaina lievitimme seikkailunjanoamme ylittämällä Pälvekosken riippusillan ja metsästämällä edesmennyttä tuolihissiä. Vaikka ympäröivä luonto ei ollut säästynyt metsänhoidollisilta toimenpiteiltä, oli seassa myös luonnon hoitamia ikivanhoja kankaita, joissa kelot koristivat maisemaa ja lahopuu oli sammalen peittelemää. Kurkistipa erään haavan uurteesta heleän vihreä raidankeuhkojäkäläkin.Haaveilimme Kitkasuon ja Rasvasuon laajoista aukeista, mutta ilman saappaita näimme niistä vain vilauksen.
Yövyimme autiotuvassa soidensuojelualueen reunalla. Joki kaartoi jyrkästi tuvan edustalle, ilta-aurinko uskaltautui valaisemaan ruskaisen metsän, tuvassa tuoksuivat padat ja letut. Oli niin hyvin, että intouduimme toimittamaan iltapuhteet ruotsiksi.
Hyvin nukutun yön jälkeen jatkoimme Aittokosken kautta matkan viimeiselle etapille Otroskoskelle. Aittokosken aarniometsässä kuuset seisoivat arvokkaina naava-asuissaan ja valtavat aihkimännyt narisivat. Otroskosken harvalattiainen sauna ja Jongunjoen raikas vesi loivat iloista tunnelmaa retkeläisten keskuuteen. Lopulta kotiin täytyi lähteä, vaikka metsä kutsui jäämään.
Kuva ja teksti: Meeri Koivuniemi
Kylmä sauna ja lämmin tupa - Retkikertomus Karhosta 4. maaliskuuta 2017
Kokosimme matkaseurueemme Kuopion Honkalahden venesatamaan, josta lähdimme hiihtäen ja lumikenkäillen jäisen Kallaveden yli kohti määränpäätämme eli Karhonsaarta. Sää oli harmaa ja hieman lumisateinen, mutta pakkanen pysyi alhaisissa lukemissa. Osalla seurueestamme sukset olivat pysyneet visusti kellarin kätköissä jo seitsemän vuoden ajan, ja alkumatka menikin muistellessa, miten noilla ihmeellisillä kulkuvälineillä liikuttiinkaan. Pitkälle ei retkemme ehtinytkään, kun jo ensimmäinen mies oli maassa. Ylpeästi voin todeta, ettei matkaseurueemme kuitenkaan vastoinkäymisistä luovuttanut, vaan yhdessä autoimme toisemme ylös jään pinnasta ja jatkoimme eteenpäin. Karhoon saavuttuamme aurinkokin uskalsi pikaisesti näyttäytyä, ja sen valossa paistattelimme voitonriemuisesti noin 35 sekunnin ajan. Nopea kuvaaja ehti ikuistamaan tämänkin hetken.
Perillä kävimme nälkäisinä nuotion ääreen nauttimaan matkaeväistä, ja pian jo lumikenkäilijätkin liittyivät joukkoomme. Vatsat täyttyivät ja hymyt palasivat jokaisen kasvoille. Kaakaon valmistuessa nuotion tulella pidimme itsemme lämpiminä perinteisiä luontoaiheisia tutustumisleikkejä leikkien. Arvokkaasti leikin tiimellyksessä valitsemiamme luontonimiämme kantaen siirryimme syvemmälle saareen, josta löysimme majapaikkamme: kodikkaan kuivaamon. Rakennus on saaren vanhin ja ainoa jäljelle jäänyt osa höyrysahan ajoilta. Matkaseurueestamme osa jäi lämmittämään tätä kylmää rakennusta, ja muut lähtivät yhdessä luontoon tutkimaan saarta ja sen asukkaita.
Tutkimusryhmämme hajaantui jo alkumetreillä, jolloin osa kadotti suuntavaistonsa. Syvän lumen vuoksi eksyneet konttasivat metsässä päästäkseen eteenpäin ja huomatakseen kulkeneensa jo jonkin aikaa kontillaan aivan tien vieressä. Huviloille päästyämme saimme tutustua sen asukkaisiin; metsämyyriin (Myodes glareolus). Huvilalla säännöllisesti vieraileva vanha SaKan aktiivi ylläpitää myyrien terraariota, josta jyrsijöillä on vapaa pääsy sisään ja ulos. Tällä hetkellä terraariossa asustaa vakituisesti myyräpariskunta ja epäsäännöllisen säännöllisesti pariskunnan sisarukset, jotka käyvät paikalla ruokavarkaissa. Sillä välin, kun toiset tutustuivat alueen myyräpopulaatioon, osa tutkimusryhmästämme kulki aina kuuluisille Sandelsin kiville asti. Tarina kertoo, että tämä juomatölkeistäkin tuttu herra olisi vieraillut näillä erikoisen muotoisilla kivillä.
Illan hämärtyessä valmistimme kynttilän valossa papu-tomaattikeittoa ja kuulimme saaren mielenkiintoisesta satavuotisesta historiasta. Matkamme meinasi saada trillerin ainekset, kun hämärästi yksi toisensa jälkeen seurueemme jäsenet katosivat illan pimeyteen – kuka lähti saunaa lämmittämään ja kuka hiihtolenkille… Saunan lämpö jäi tällä kertaa valitettavan laihaksi, sillä urheasta yrityksestä huolimatta sen lämpötila kohosi vain 30 asteeseen. Niinpä lämpimän keiton tuoksu sekä takasta hohkaava lämpö ajoivat kaikki takaisin majapaikkaamme, jossa keräännyimme pitkän pöydän ääreen. Kynttilän valossa hoidimme hallituksen byrokratiaa ja korttipelillä kävimme armotonta taistoa siitä, kuka kuuluu mihinkin yhteiskuntaluokkaan. Korttipeli ratkaisi sen, kuka sai paistatella takan lämmössä kuninkaana ja kuka taas joutui orjana sekoittamaan kortteja pöydän pimeässä nurkassa.
Pienessä yhteiskunnassamme korttipeli ratkaisi myös kipinävahtivuorot, jonka avulla kuivaamo pysyi lämpöisenä läpi yön. Tämäkin luku on kirjoitettu tulen loimutessa takassa ja kuuden tyytyväisen retkeilijän tuhistessa makuupusseissaan vierivieressä…
- maaliskuuta 2017
Aamu alkoi Nelson Mandelan kappaleella The Specials samalla, kun auringon ensimmäiset säteet kurkottelivat oviaukosta ja ikkunasta sisään. Olimme nukkuneet vaihtelevalla menestyksellä, mutta takka oli pysynyt lämpimänä koko yön eikä yön kylmyys kiusannut untamme. Aamupuuron nautittuamme ja lähtövalmistelut tehtyämme alkoi kulkumme jälleen Kallaveden yli – tällä kertaa paistattelimme auringon lämmössä koko matkan. Suksi tuntui luistavan paremmin kuin eilen, vaikka kävelijät olivatkin yhtä nopeita kuin hiihtoryhmämme. Koska aamukahvin keittäminen ei onnistunutkaan Karhossa, oli Kuopion matkustajasatamaan päästyämme tyytyväisiä sakalaisia kahvikuppi kädessään yksi jos toinenkin.
Takanamme on onnistunut ja muistorikas reissu, josta vähitellen on muodostunut järjestömme talviperinne. Kiitos kaikille osallistujille!
Teksti: Sanna Palvanen
Kuvat: Sanna Palvanen, Matti Kovanen, Antti Saarelainen, Roosa Pihlajamäki
Kesäleireiltä taito ja uskallus luonnossa toimimiseen
Luonto-Liiton kesäleirit tarjoavat mahdollisuuden tutustua luontoon luovalla ja elämyksellisellä tavalla.
Saka järjestää kesäisin lastenleirejä, nuortenleirejä ja perheleirejä.
“Näillä leireillä lapset ja nuoret saavat mahdollisuuden lähestyä luontoa ja ajankohtaisia ympäristöongelmia yhdessä turvallisten aikuisten kanssa. Ohjaajat antavat leiriläisille luonnonharrastusvälineiden, teatterin, tanssin, keskustelun ja käsitöiden avulla keinoja havainnoida ja käsitellä luontoa, sen monimuotoisuutta ja siihen liittyviä kysymyksiä. Leiriläisiä tuetaan muodostamaan ja syventämään omaa luontosuhdettaan”, kertoo Sakan entinen leirityöntekijä.
Sakan leireillä retkeillään ja perehdytään perinteiseen luonnonharrastukseen luuppien ja haavien avulla. Lisäksi soudellaan, tehdään ympäristöteemaista teatteria ja käsitöitä, pelataan pelejä ja leikitään, uidaan ja saunotaan sekä osallistutaan ekologiseen leiriarkeen.
“Lapsi ja nuori saa leiriltä taidon pärjätä luonnossa ja uskallusta toimia siellä. Havainnoinnin ja kokemisen kautta hän ymmärtää paremmin luontoa ja meidän riippuvuuttamme siitä. Leiripaikat antavat hienot mahdollisuudet luonnon kokemiseen ja havainnointiin varsinaisen leiriohjelman lomassa. Tiiviiksi muodostuvassa leiriyhteisössä kartutetaan sosiaalisia taitoja yhdessä ohjaajien ja toisten leiriläisten kanssa”, kertoo Sakan entinen leirityöntekijä.
“Toivoisin, että jokaisella lapsella olisi mahdollisuus kokea luonto kesällä. Luontosuhdetta voi lähteä tunnustelemaan myös koko perheen voimin Luonto-Liiton perheleireillä”.
Luontoleirien tavoitteena on tukea lasten ja nuorten terveen luontosuhteen muodostumista, antaa uusia näkökulmia ja kokemuksia luonnossa olemiseen, siitä nauttimiseen sekä luonnosta ja ympäristöstä huolehtimiseen.
Luonto-Liitolla on pitkä kokemus luontoleireistä, joita on järjestetty ympäri Suomen jo vuodesta 1951.
Kuvat ja teksti: Suvi Ryynänen
