Tietoa meistä
Luontoliitto ‒ muutos lähtee pienestä
Luontoliitto on lasten ja nuorten oma luonnonharrastus- ja ympäristönsuojelujärjestö, jonka toiminta kattaa koko Suomen. Järjestämme suosittuja luontoleirejä ja -kerhoja sekä luomme mahdollisuuksia ympäristöpoliittiseen vaikuttamiseen. Vuonna 2023 juhlitaan Luontoliiton 80-vuotista taivalta.
Opimme ja harrastamme luonnossa, vaikutamme yhdessä
Luontoliitto on Suomen suurimman ympäristöjärjestön, Suomen luonnonsuojeluliiton, nuorisojärjestö. Tarjoamme mahdollisuuksia harrastaa ja oppia luonnossa pienestä pitäen: järjestämme vuosittain yli 70 luontoleiriä ja -retkeä, vähintään 200 kouluvierailua ja tuemme toimintaa noin 160 kerhossa.
Kokoamme luonnosta kiinnostuneet lapset ja nuoret tekemään yhdessä sinnikästä luonnonsuojelu- ja ympäristövaikuttamistyötä. Luontoliiton valtakunnallisissa toimintaryhmissä kampanjoidaan metsien, ilmaston, vesistöjen, uhanalaisten eläinten ja luonnon monimuotoisuuden puolesta. Muutos lähtee pienestä!
Luontoliiton arvomaailma
Luontoliitto on poliittisesti sitoutumaton järjestö, joka on mukana kehittämässä lasten ja nuorten luontosuhdetta ja kasvattamassa ympäristötietoisempaa sukupolvea. Tavoitteemme on luonnon kanssa tasapainossa elävä ja luontoa kunnioittava yhteiskunta.
Luonnon monimuotoisuuden lisäksi meille on tärkeää ihmisten moninaisuus, ja meille kaikki ovat tervetulleita juuri sellaisina kuin ovat! Meillä on tällä hetkellä noin 6800 henkilöjäsentä. Noudatamme turvallisen tilan periaatteita.
Päätöksenteko Luontoliitossa
Luontoliiton päätöksenteko perustuu liittovaltuuston, hallituksen, paikallispiirien ja aluejärjestöjen yhteistyöhön.
80 vuotta Luontoliiton historiaa
Luontoliitto (alun perin Luonto-Liitto) perustettiin vuonna 1943 kemiankerhojen liittoumaksi. Luontoliitossa oli kuitenkin jo alun alkaen enemmän lintujen kiikaroijia, kasvienkerääjiä ja hyönteisten pyydystäjiä kuin kemian, fysiikan ja tähtitieteen harrastajia. Vuonna 1944 järjestö ryhtyi julkaisemaan Molekyyli-lehteä, joka ensimmäisinä vuosinaan oli tiedotteita, kemian kaavoja, tähtitiedettä ja yhtälöitä sisältävä monistenippu. Lehden nimi vaihdettiin Nuorten Luonnoksi vuonna 1977.
50-luku oli leirien ja luontokerhojen vuosikymmen
1950-luvun puolivälissä lähes jokaisessa suomalaisessa oppikoulussa toimi luontokerho, joista useat kuuluivat Luontoliittoon. Järjestön toiminta olikin tuolloin pääasiassa itsenäisten kerhojen toimintaa sekä erilaisten kurssien järjestämistä. Luontoliiton talvipäivillä luontokerhot eri puolilta Suomea kokoontuivat yhteen ja pystyttivät näyttelyosastoja ja kisailivat keskenään muun muassa parhaan kerholehden tittelistä. 50-luvulla Luontoliitto alkoi myös järjestää suuria kesäleirejä: Ensimmäinen suurleiri pidettiin vuonna 1951 Luhangassa, ja seitsemän vuotta myöhemmin järjestettiin kansainvälinen leiri Evolla. Vuoden 1958 leirille osallistui luonnonystäviä Suomen lisäksi yhdeksästä Euroopan maasta.
60-luvulla luontoliittolaiset havahtuivat suojelemaan ympäristöä
1960-luvulla Luontoliitto käynnisti yhtäjaksoisen Kevätseurannan ja havahtui kehittämään suhtautumistaan ympäristönsuojeluun. Muutos tapahtui ensin kouluissa ja niiden luontokerhoissa, ja vuonna 1965 Luontoliitto aloitti luonnonsuojelukurssien järjestämisen sekä luonnonsuojelupalkinnon myöntämisen talvipäivillä. Vuosikymmenen lopulla ympäristöaatteen kasvava suosio ja tuleva peruskoulu-uudistus saivat Luontoliiton kehittymään “koululaisjärjestöstä ja luonnonharrastajien sisäpiiriyhteisöstä” kaikille avoimeksi luonnonharrastastajien ja ympäristönsuojelijoiden nuorisojärjestöksi.
70-luvulla ympäristönsuojelusta tuli keskeinen osa Luontoliiton toimintaa
Euroopan luonnonsuojeluvuosi 1970 oli merkittävä virstanpylväs myös suomalaiselle luonnonsuojeluaatteelle: Hämeenlinnassa järjestetyt Luontoliiton talvipäivät huipentuivat Suomen historian ensimmäiseen ympäristömielenosoitukseen. 70-luvulla luontoliittolaiset tekivät runsaasti konkreettista luonnonsuojelutyötä erilaisten projektien merkeissä. Näistä merkittävin oli vuoden 1971 Koilliskairaprojekti, jota voi edelleen pitää yhtenä Luontoliiton hienoimmista saavutuksista: kerholaiset levittivät tietoa sekä keräsivät 101 000 nimeä Koilliskaira kansallispuistoksi -adressiin, joka luovutettiin valtioneuvostolle 1972. Palkinto uutterasta työstä saatiin hieman yli kymmenen vuotta myöhemmin, kun Urho Kekkosen kansallispuisto perustettiin.
Lastenleirit ja lasten luontolehti Sieppo startattiin 80-luvulla
1980-luvulla Luontoliitto alkoi panostaa ympäristökasvatukseen ja lapsille suunnatun toiminnan kehittämiseen: Ensimmäiset lasten luontoleirit järjestettiin 1982, ja vuonna 1984 alettiin julkaista lasten omaa luontolehteä Sieppoa. Ympäristötietoutta levitettiin Metsäviesti-kampanjan (1986) sekä koululaisille suunnatun Happamat pisarat -opetuspaketin (1987) avulla.
Vuosikymmenen lopulla luontoliittolaiset olivat mukana pysäyttämässä metsähakkuita Talaskankaalla ja Sopenmäellä. Talaskangas-liike oli näkyvästi esillä suomalaisessa mediassa ja aloitti keskustelun luonnon monimuotoisuuden tärkeydestä. Vuonna 1989 Luontoliitto ja Suomen luonnonsuojeluliitto keräsivät 220 000 nimeä Vetoomukseen suomalaisen metsäluonnon puolesta, mikä on itsenäisen Suomen historian suurimpia adresseja.
90-luvulla lasten kesäleirien kasvatit ottivat Luontoliiton haltuunsa
1990-luvun ensimmäisinä vuosina luontoliittolaiset lähtivät innokkaasti torjumaan ympäristötuhoja: Hangon Tulliniemen luonnonsuojelualueella estettiin räjäytyksiä ja Jerisjärvellä Pallas-Ounastunturin kansallispuistossa taisteltiin tienrakentajia vastaan. Sotkamon Porkkasalossa aarniometsän hakkuita vastustaneet metsäaktivistit perustivat vuonna 1993 Luontoliiton metsäryhmän, ja seuraavana vuonna alkunsa sai järjestön susiryhmä. Vaikeiden lamavuosien jälkeen Luontoliitossa huomattiin, että reilut kymmenen vuotta aiemmin aloitettu ympäristökasvatustyö ja lastenleirien järjestäminen oli kantanut hedelmää, kun uusi luonnonystävien ja -puolustajien sukupolvi otti järjestön haltuunsa.
