Luontoliiton metsäryhmän kannanotto
Luontokadon pysäyttäminen on mahdotonta ilman vanhojen metsien suojelua.
Eilen Suomen hallitus teki periaatepäätöksen vanhojen metsien kriteereistä. Kriteereissä on kyse EU:n luonnon monimuotoisuusstrategian määräämästä velvollisuudesta suojella Euroopan viimeiset rippeet ”vanhoista ja luonnontilaisista metsistä”. Orpon hallituksen hallitusohjelma herätti ensisilmäyksellä 2023 keväällä pienen toivon kipinän, kun siihen kirjattiin tavoite suojella ”kansalliset kriteerit täyttävät valtion luonnontilaiset, vanhat metsät”. EU:n ”luonnontilaiset ja vanhat metsät” muutettiin hallitusohjelmassa muotoon ”luonnontilaiset, vanhat metsät”. Tämä mahdollisti tavoitteeseen valtavan porsaanreiän. Se jätti hallitukselle mahdollisuuden kikkailla kriteereistä niin tiukat, että edes osa nykyisistä luonnonsuojelualueista ei täytä kriteerejä iän ja lahopuumäärän osalta. Eli kriteerien perusteella edes nykyisin Suomessa suojellut vanhojen metsien alueet eivät olisi suojelun arvoisia. Näillä kriteereillä Oulua etelämmästä Suomesta ei tule juuri nimeksikään vanhoja metsiä suojeluun.
Eilen valtioneuvostossa hyväksytyt kriteerit eivät perustu tieteelliseen tietoon. Siitäkin huolimatta, että EU-komissio on erikseen edellyttänyt jäsenmaitaan laatimaan vanhoille metsille tieteeseen perustuvat kriteerit. Ja siitäkin huolimatta, että viime vuonna 400 tutkijaa vetosi Orpon hallitukseen avoimella kirjeellä, jotta kriteerit määriteltäisiin uudelleen. Orpon hallitus päätti alusta asti jättää sekä komission edellytyksen että tutkijoiden vetoomuksen ja lähes 300 muuta kriteerien luonnosta kritisoivaa lausuntoa huomiotta ja sen sijaan pohjusti kriteerinsä Suomen metsätalouden toimijoiden painostukselle.
Valtion periaatepäätöksellä olisi voitu suojella tarvittavat metsät EU:n strategian mukaisesti, mutta hallitus päätti jättää tämän mahdollisuuden käyttämättä. Historiallisen huonon päätöksen taustalla on syynä muun muassa se, että löyhempien kriteerien pelättiin vaikuttavan myös yksityisillä mailla sijaitsevien vanhojen metsien ja luonnontilaisten metsien hakkuumahdollisuuksiin sitä kautta, että ostajat eivät haluaisi enää ostaa puuta kriteerit täyttävistä metsistä myöskään yksityismailta.
Nämä satumetsäkriteerit sysäävät siis vastuun valtion metsillä sijaitsevista vanhoista ja luonnontilaista metsistä suomalaisille metsäyhtiöille. Yhtiöt taas tuntuvat olevan kuin vuohet kaalimaan vartijoina. Mutta toisin kuin voisi luulla, eilen päätetyt kriteerit ovat huonot myös metsäyhtiöille. Koska tämä tarkoittaa sitä, että jokainen varttuneempi hakattavaksi suunniteltu valtionmetsä on potentiaalinen riitakohde, josta me saatamme nousta barrikadeille. Ja tällaisista “kiistanalaisista lähteistä” tulevia puita eivät ostajat mielellään ostaisi. Eli lopputulos olisi käytännössä sama metsäyhtiöille. Vanhoissa, luonnontilaisissa ja luonnontilaisen kaltaisissa metsissä ei kuulu suorittaa hakkuita, riippumatta hallituksen kriteerien lopputuloksesta.
Vanhojen metsien kriteerit ovat osa EU:n biodiversiteettistrategiaa, jonka tavoitteisiin Suomikin on sitoutunut. Tavoitteiden mukaan luontokato tulisi Suomessa pysäyttää ja luonnon monimuotoisuus kääntää nousuun vuoteen 2030 mennessä. Nämä tavoitteet eivät ole ensimmäiset laatuaan, eivätkä edes toiset laatuaan, vaan vastaavanlaisia tavoitteita on asetettu sekä EU:n tasolla että Suomen tasolla aina 90-luvulta asti. Ja silti metsäluonnon monimuotoisuuden tilanne on monilta osilta vain pahentunut.
Laajempi kehys vanhojen metsien kriteerien ympärillä on tämä: EU määräsi kriteerit jäsenmailleen määriteltäväksi siksi, että luonnon monimuotoisuusstrategian tavoitteisiin ei olla taaskaan pääsemässä. Niihin ei olla pääsemässä, koska riittävän vaikuttavia ja laajoja konkreettisia toimia ei olla tehty. Näiden kriteerien oli siis tarkoitus tuoda parannusta siihen, että nykyiset toimet eivät ole riittäviä luontokadon pysäyttämiseksi.
Vanhojen metsien tiedepohjaisen suojelun olisi pitänyt olla helpoin ja vaikuttavin yksittäinen teko uhanalaisten lajien suojelussa. Mutta sen sijaan eilinen päätös ja sitä edeltänyt vuosikausia kestänyt valmisteluprosessi ovat kokonaisuudessaan olleet aivan valtava farssi ja pettymys. Kaiken tämän sotkun keskellä kriteerien alkuperäinen tarkoitus näyttää unohtuneen Suomen hallitukselta. Kattavien kriteerien aidon tavoittelun sijaan olemme joutuneet seuraamaan loputonta kikkailua, tunarointia ja selittelyä. Satumetsäkriteerit. Tämä on se perintö, mikä Petteri Orpon hallituskaudesta muistetaan. Häpeällistä.
Luontoliiton metsäryhmän työ jatkuu. Hallituksen kriteerit epäonnistuivat tehtävässään, mutta toiminta vanhojen metsien ja niissä elävien uhanalaisten lajien puolesta jatkuu. Vanhat metsät kaipaavat edelleen puolustajia.
Tule mukaan metsäryhmän toimintaan: https://luontoliitto.fi/toimintaryhma/metsaryhma/tule-mukaan-metsaryhmaan/
