Luontoliitto: Ilveksiä tarvitaan hyötyeläiminä rikastuttamaan luonnon monimuotoisuutta
Maa- ja metsätalousministeriön asetuksen mukaan ilveskannan kasvua pyritään estämään myöntämällä edellisen vuoden tapaan kaatoluvat 320 ilvekselle poronhoitoalueen ulkopuolella. Vuoden 2022–2023 metsästyskaudelle ilvekselle haettiin yhteensä 605 kaatolupaa, mikä kertoo ilvesjahtien suosiosta. Ilvesmetsästyksessä on kyse trofeemetsästyksestä, sillä kannanhoidollisesti ammutun ilveksen osia saa pitää itsellään. Luontoliitto katsoo, että ehdotettua 320:n ilveksen metsästyskiintiötä ei pidä myöntää.
Vuonna 2014–2015 ilveksen kanta-arvio oli 2740–2890 yksilöä. Ilveskanta on sittemmin taantunut liiallisesta metsästyksestä johtuen. Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan Suomessa on ennen tulevaa 2023/2024 metsästyskautta arviolta elävän vain 2 390–2 575 yli vuoden ikäistä ilvestä.
Metsästyskaudesta 2015/2016 lähtien on ammuttu kannanhoidollisesti ja vahinkoperusteisesti yhteensä noin 2543 ilvestä.* Ilveskannan aikaisemman laskusuunnan merkittävimpänä syynä on ollut metsästyskuolleisuus. Kannanhoidollisen ja vahinkoperusteisen metsästyksen lisäksi ilveksiä kuolee luontaisesti, liikenteessä ja laittoman metsästyksen vuoksi.
Esityksen mukaan huomiota tulee kiinnittää alueisiin, jonne metsäpeuroja on suunniteltu siirrettävän osana Metsäpeura Life hanketta. Nykyisillä metsäpeura-alueilla ilveskannat ovat laskussa, tai lähes ennallaan. On epäluonnollista muokata laajojen alueiden luontaista eläimistöä, yhden siirtoistutetun lajin turvaamiseksi. Metsäpeurat ja suurpedot ovat kautta historian eläneet samoilla alueilla.
Luontoliitto huomauttaa, että metsäpeura on riistaeläin, jota saa metsästää. Samaan aikaan kun metsäpeuroja siirtoistutetaan eläintarhoista luontoon miljoonien eurojen hankkeella, metsäpeuran trofeemetsästystä kaupataan ulkomaalaisille metsästysharrastajille jopa 24 000 dollarilla**. Metsästyskaudelle 2021/2022 ja 2022/2023 myönnettiin kaatoluvat 18 metsäpeuralle. Kahtena edellisellä metsästyskautena on siten myönnetty luvat 36 metsäpeuran ampumiseksi. Vahinkoa aiheuttavat peurat sekä poronhoitoalueelle joutuneet peurat tulee voida siirtää elävänä uusille alueille.
Metsästys ei lisää ihmisarkuutta
Kannanhoidollisella metsästyksellä pyritään asetuksen mukaan muun muassa säätelemään ilveskannan kasvunopeutta ja ylläpitämään ilvesten ihmisarkuutta sekä lisäämään paikallisten ihmisten hyväksyntää. Ilves on luokiteltu EU:n luontodirektiivin tiukasti suojeltuihin lajeihin. Siitä huolimatta ilvekselle myönnetään vuosittain metsästyslupia, joilla pyritään estämään ilveskannan kasvua ja rajoittamaan lajin luontaista levittäytymistä.
Metsästys ei ylläpidä ilveksen ns. ihmisarkuutta, eikä kuollut eläin opi pelkäämään ihmistä. Riista- ja rauhoittamattomiksi eläimeksi luokitellut lajit eivät ole ihmisarkoja. Valtaosa nisäkkäistä ja linnuista liikkuvat taajamissa, pihoilla, pihapiireissä ja elävät kaupungeissa sekä asutuksen läheisyydessä, vaikka niiden saalismäärät liikkuvat kymmenissä tai sadoissa tuhansissa yksilöissä vuosittain. Villieläinten on pakko sopeutua ihmisten läsnäoloon, sillä asutusta, ihmistoimintaa ja teitä on lähes kaikkialla. Suurpetojen ja muiden villieläinten elintilaa kavennetaan myös metsien hakkuilla.
Ilvespentueet pitää rauhoittaa metsästykseltä kokonaan
Ilveksen metsästys alkaa poronhoitoalueella ensimmäinen päivä lokakuuta ja muualla maassa ensimmäinen päivä joulukuuta kestäen seuraavan vuoden helmikuun loppuun saakka. Ilveksen pennut syntyvät touko-kesäkuun aikana ja ne ovat riippuvaisia emostaan seuraavaan kevääseen. Metsästyksen alkaessa pennut ovat vasta noin puolen vuoden ikäisiä. Ainoastaan emoilves, jota vuotta nuorempi pentu seuraa on rauhoitettu.
Perheryhmänä liikkuvien ilvesten metsästys muodostaa suuren riskin emon ampumiselle, jolloin pentujen selviytymismahdollisuudet heikkenevät. Luontoliitto katsoo, että ilvespentueet pitää rauhoittaa metsästykseltä kokonaan. Naaraiden osuus metsästyssaaliista on vaihdellut vuosittain 40–50% välillä. Lisääntymisikäisten naaraiden osuus oli viime metsästyskautena 40% kaikista metsästetyistä ilvesnaaraista. Tästä johtuen herää kysymys, miten paljon emoja ammutaan, sillä ilvekset pakenevat yleensä ahdistettuina puihin, eivätkä pennut välttämättä ole havaittavissa ampumistilanteessa.
Pitkäkestoinen jahti on ilvekselle erittäin stressaavaa
Metsästystilanne tuottaa ilvekselle runsaasti stressiä. Jahdit kestävät usein pitkään, ja ilves pakenee sitä ajavia tai haukkuvia koiria usein vaikeakulkuisessa lumisessa maastossa. Kun ilves ei jaksa enää paeta, ilves voi kiivetä puuhun pakoon, josta eläin ammutaan. Jos ilves pakenee haavakkona metsään, yhteenottoa ilveksen ja koiran välillä on vaikeaa estää.
Ilveksen ja muiden suurpetojen metsästyksessä käytetään nykyään suurpetojen metsästykseen jalostettuja kestäviä ajokoiria. Ilveksen perään voidaan laskea samanaikaisesti useita koiria, sillä metsästyksessä käytettävien koirien määrää ei ole rajoitettu. Koirien käyttö ilveksen metsästyksessä on kyseenalaista eikä sitä pidä sallia. Koirien käyttö ilveksen metsästämisessä aiheuttaa ilvekselle sekä koirille kärsimystä.
Poronhoitoalueen suurpetotilanne on kestämätön
Poronhoitoalueen ilveskanta käsittää vain 3 % Suomen arvioidusta ilveskannasta. Tästä huolimatta ilvekselle ei aseteta metsästyskiintiötä poronhoitoalueelle, missä ilvestä saa metsästää viiden kuukauden ajan. On luonnon kannalta kestämätöntä, että 36 % Suomen pinta-alasta, joka käsittää laajoja erämaa-alueita, pidetään petovapaana. Poronhoitoalueen petopolitiikka estää suurpetojen liikkumisen Pohjoismaiden välillä aiheuttaen lajien sisäsiittoisuutta. Tavoitteeksi on tärkeä asettaa suurpetojen ja poronhoidon yhteensovittaminen ja rinnakkaiselo. Tämä vaatii muita toimenpiteitä kuin suurpetojen hävittäminen.
Ilves on hyötyeläin ja rikastuttaa luonnon monimuotoisuutta
Ilves on hyötyeläin ja ilveskantaa pitäisikin kasvattaa tuntuvasti. Ilveskannan kasvun mahdollistaminen onnistuu parhaiten lopettamalla kannanhoidollisen metsästyksen. Ilves saalistaa monia vieraslajeja ja vähentää niiden aiheuttamia vahinkoja, sekä lisää samalla luonnon monimuotoisuutta.
Ilvekset pitävät myös runsaat kauriskannat terveinä saalistaen heikkoja yksilöitä, ja ehkäisevät siten tautien leviämistä. Valkohäntäkauris on vieraslaji, joka on hyötynyt ilmaston lämpenemisestä, suurpetokantojen pienuudesta ja metsästäjien ylläpitämistä ruokinnasta. Valkohäntäkauriskanta on kasvussa ja levittäytyy jatkuvasti uusille alueille. Lajia esiintyy jo saaristossa uhaten saaristoluonnon monimuotoisuutta. Suuret kauriskannat lisäävät myös punkkien määrää ja niiden levittämiä tauteja.
Ilveksiä tarvitaan kauris- ja hirvikantojen kasvun hillitsemisessä
Ilveksiä ja muita suurpetoja tarvitaan hillitsemään kauris- ja hirvikantojen kasvua, eikä ilvesten kannanhoidollinen metsästys siten ole perusteltua.
Ilvekset parantavat liikenneturvallisuutta ja vähentävät metsä- ja maatalousvahinkoja vähentämällä hirvieläinten määrää. Hirvieläinten aiheuttamat liikennevahingot ovat lisääntyneet merkittävästi. Vuonna 2022 Suomessa rekisteröitiin 6 490 valkohäntäkauris ja 5615 metsäkauriskolaria***.
Kunnioittavasti,
Sami Säynevirta
Järjestöpäällikkö
Luontoliitto ry
Lisätiedot:
Christa Granroth
Luontoliiton suurpetojaoston jäsen
c.granroth@gmail.com
Mari Nyyssölä-Kiisla
Luontoliiton susiryhmän puheenjohtaja
Puh. 045 126 8068
susiryhma@luontoliitto.fi
Lähteitä:
* Suomen ilveskannan hoitosuunnitelma – Kannanhoidon tausta. Lokakuu 2021.
**https://worldwidetrophyadventures.com/trips/extremely-rare-forest-caribou-in-finland/?fbclid=IwAR1pfEgCzcWuzgv0WSRHbb4JtqzQgMWnH1vSym8yCxtPV78AKzEaEg0ED8I
***https://www.stat.fi/tup/kokeelliset-tilastot/riistaonnettomuudet/2022-02-09/index.html
Kuva: Visit Finland, Antero Aaltonen
