Valokuva: Jussi Vierimaa
Luontoliitto juhlii 80-vuotista taivaltaan yhdessä juhlavuoden kummien kanssa. Tässä haastattelussa muusikko Barbora Xu kertoo suhteestaan metsään ja siitä, miksi hän nauttii musiikin tekemisestä luonnon keskellä. “Toivon, että ihmiset näkevät luonnon itselleen tärkeänä ja hyödyllisenä, eivätkä vain romanttisena mielikuvana ja pakopaikkana.”
Mitä luonto merkitsee sinulle?
Muutimme perheeni kanssa saaristoon seitsemän vuotta sitten, koska halusimme kokeilla luonnon helmassa asumista. Olen huomannut, että on hyvin erilaista asua luonnossa kuin vierailla siellä. Täällä on oppinut muun muassa sen, mitkä linnut tulevat mihinkin puuhun ja kuinka ne laulavat vuodenajasta riippuen.
Luonto on minulle inspiraation lähde ja täydellinen työtila: Siellä musiikki soi pehmeästi, koska äänillä on tilaa vaeltaa ja kaikua. Metsän äänimaailma on rauhoittava, ja ympärillä olevat laulavat linnut kommunikoivat usein kanssani. Saatamme matkia toisiamme. Kun ympäröivä maailma on elävä, sen kanssa voi olla vuorovaikutuksessa ja kokea jotain uutta!
Koronarajoitusten aikaan aloin tehdä livestriimejä metsästä niin, että lauloin ja soitin esimerkiksi kanteletta lintujen laulaessa taustalla. Musiikki saa uuden ulottuvuuden, kun se on vuorovaikutuksessa elävän ympäristön kanssa. Sanoitukset, joihin sävellän musiikkia, ovat usein perinteistä runolaulua ja käsittelevät pääasiassa luontoa. Ja silloinkin, kun luonto ei varsinaisesti ole aiheena, kappaleissa käytetään paljon luontometaforia.
Milloin huomasit, että luonto kaipaa suojelua?
Se oli minulle selvää jo lapsena. Korkeita puita katsoessani mietin, kuinka kauan niillä oli kestänyt kasvaa niin suuriksi. En pitänyt siitä, että metsää kaadettiin ja tilalle rakennettiin taloja. Asuimme lähiössä, joten kävelimme usein kotoa metsään. Lähettyvillä oli vuori, jossa retkeilimme sunnuntaisin.
En ymmärtänyt eroa talousmetsän ja luonnonmetsän välillä ennen kuin muutama vuosi sitten. Edelleenkään monet eivät tiedä, että melkein kaikki se metsä, jota auton ikkunasta näkyy, on yksipuolista ja kasvatettua, ei luonnontilaista metsää. Onneksi Suomessa on vielä myös monimuotoisia aarniometsiä. Ne ovat todellinen aarre. Ja koska Suomi on demokraattinen ja hyvinvoiva valtio, täällä on oikeasti mahdollista suojella niitä.
Miten olet osaltasi suojellut luontoa?
Kierrätän ja teen arkisia valintoja luonnon puolesta. Kaikkeen en kuitenkaan voi itse vaikuttaa. Teen ammatikseni musiikkia ja voin sen kautta vaikuttaa ja levittää tietoa aiheesta, joka on minulle tärkeä. Erityisesti sen takia on ihanaa tehdä yhteistyötä Luontoliiton kanssa. Minun ei tarvitse ymmärtää monimutkaisia poliittisia rakenteita, vaan roolini on inspiroida.
Mikä on paras Luontoliittoon liittyvä muistosi?
Pidin viime kesän Ilmastoleirillä keikan teltassa. Konsertin lopuksi esitin pari encorea, mutta ihmiset eivät vielä halunneet nukkumaan ja toivoivat lisää musiikkia. Kokosin yleisön piiriin ja lauloimme oman laulun, jota sitten lauloimme yhdessä. Se oli todella kaunista: kaikilla oli käsivarsi vierustoverin olalla, ja loimme yhdessä harmonisen kokemuksen. Kohtasin tämän tyylistä moniäänistä laulamista, kun tein tutkimusta Taiwanissa, bunun-ihmisten parissa.
Luontoliittolaiset ovat todella mahtavia ja avarakatseisia, ja he olivat upea yleisö! Yleisön merkitys on suuri, sillä heidän kokemuksensa on myös esiintyjän kokemus. Taide syntyy siinä esiintyjän ja yleisön välisessä vuorovaikutuksessa. En ole koskaan aiemmin enkä sen jälkeenkään tehnyt mitään sellaista, mitä Ilmastoleirillä tein.
Lopuksi, mitä haluaisit sanoa Luontoliiton kummina?
Toivon, että ihmiset näkevät luonnon itselleen tärkeänä ja hyödyllisenä, eivätkä vain romanttisena mielikuvana ja pakopaikkana. Luonto on erinomainen työkalu sekä fyysisen että henkisen hyvinvoinnin parantamiseen, ja täällä on vielä paljon luontoa nautittavaksi. Kannattaa siis sammuttaa puhelin, mennä luontoon ja antaa itsensä tylsistyä!
