Luontoliitto juhlii 80-vuotista taivaltaan yhdessä juhlavuoden kummien kanssa. Finlandia-palkittu kirjailija, luonnonsuojelija ja luontokartoittaja Anni Kytömäki saa voimaa siitä tiedosta, että ihmiskunnassa on aina ollut toisinajattelijoita, jotka ovat yrittäneet puolustaa muita eliöitä ja elotonta luontoa ihmisen ahneudelta.
Mitä luonto merkitsee sinulle?
Asun Hämeenkyrössä maaseudulla ja kuljeskelen lähes päivittäin metsässä. Tarkkailen lajistoa ja pysähdyn istuskelemaan kallioille tai rannalle. Olen lapsesta asti halunnut välillä pois muiden ihmisten silmistä, ja luonnossa saa usein olla yksin. Metsän huminassa huomio kiinnittyy pois itsestä ja syntyy tilaa uusille ajatuksille.
Mikä on vaikuttavin luontoon liittyvä muistosi?
Suvullani on kesämökki Sastamalassa järven rannalla. Kauan sitten näin siellä, miten hirvi ui järven yli. Hirvethän toki uivat aina tarpeen tullen, mutta minua vavisutti, kun tarkkailin eläimen etenemistä ulapalla. Tuttu järvi tuntui äkkiä salaperäiseltä. Hetken koin eläväni mennyttä aikaa, jolloin tienoota peittivät suuret salomaat.
Milloin huomasit, että luonto kaipaa suojelua? Mikä on sinusta tämän hetken merkittävin ympäristöongelma?
Minusta tuli luonnonsuojelija 14-vuotiaana, joten olen kantanut syvää huolta ekokriisistä kohta kolmekymmentä vuotta.
Luontokato eli luonnon monimuotoisuuden väheneminen on mielestäni kattokäsite, joka kytkeytyy kaikkiin ympäristöongelmiin. Monimuotoisuuden katoaminen ilmentää sitä, miten kovaa painetta ihminen luontoon kohdistaa. Siitä paineesta kumpuavat kaikki muutkin ongelmat.
Miten ympäristöteemat ja luonnonsuojelu näkyvät teoksissasi?
Luonnonsuojelu läpäisee tarinani kauttaaltaan, enkä luultavasti edes osaisi kirjoittaa tarinaa, jossa luonnonsuojelu ei jotenkin nousisi esiin. Koetan kirjojeni avulla lykätä maailmaa parempaan suuntaan. Kirjallisuus sinällään ei muuta maailmaa, mutta se voi mullistaa lukijan sisäisen maailman ja jopa saada aikaan tekoja luonnon puolesta. Selkein osoitus tästä oli, kun sain kuulla, että eräs nainen oli kirjani luettuaan suojellut oman metsänsä.
Haluan kirjoissani valottaa myös luonnonsuojelun historiaa, sillä minusta on tärkeää tuoda esille, että toisinajattelijoita on ollut ennenkin.
Lopuksi, mitä haluaisit sanoa Luontoliiton kummina?
Luonnonsuojelijan taipaleeni alkuvuosina koin olevani yksin ajatusteni kanssa. Lähdettyäni parikymppisenä mukaan Luontoliiton metsäryhmän toimintaan tajusin, että on lukuisia muitakin, jotka ovat huolissaan ja yrittävät muuttaa maailmaa. Vertaistuki on tukea parhaimmillaan, ja sitä Luontoliitto tarjoaa kaikenikäisille. Onneksi olette olemassa!
