Luonto-Liiton lausunto maa- ja metsätalousministeriön asetukseen poikkeusluvilla sallittavasta suden metsästyksestä metsästysvuonna 2022–2023
Maa- ja metsätalousministeriön asetuksen mukaan suden kannanhoidollinen metsästys ei ole ajankohtaista metsästysvuonna 2022 ̶ 2023. Tarkoituksena on rajata poikkeusluvat vahinkoa ja turvallisuusuhkaa aiheuttaviin yksilöihin. Kiintiö on tarkoitettu enintään 28 suden metsästämiseksi muualla kuin poronhoitoalueella. Lisäksi tietoon tuleva muu kuolleisuus poronhoitoalueen ulkopuolella on otettava huomioon.
Suden tappamisen voi sallia ainoastaan erittäin poikkeuksellisissa tilanteissa
Susi kuuluu EU:n luontodirektiivin (92/ 43/ETY) liitteen IV tiukasti suojeltuihin lajeihin ja on luokiteltu Suomessa erittäin uhanalaiseksi lajiksi. Suden tappaminen on kiellettyä EU:n luontodirektiivin artiklan 12 perusteella. Suden tappaminen tulisi siis sallia vain erittäin poikkeuksellisissa tilanteissa mikäli mitään muuta vaihtoehtoja ei ole.
Kiintiön asettaminen sille, kuinka monta sutta voidaan tappaa antaa yhteiskunnalle väärän viestin. Tällaista luontoarvoja runnovaa toimintatapaa ei pidä hyväksyä. Ehdotettujen sudentappolupien lisäksi sutta uhkaa lajiin kohdistuva jatkuva salametsästys.
Euroopan komissio on todennut, että etukäteen asetetut vuosittaiset kaatokiintiöt eivät ole perusteltuja, koska poikkeukset tiukasta suojelujärjestelmästä on arvioitava 16 artiklan 1 kohdan mukaisesti jokaisen pyyntiluvan kohdalla erikseen riippumatta ajankohdasta. Vahinkoperusteisille poikkeusluville ei ole tarvetta asettaa kiintiötä. Niitä on myöntänyt poliisi ja Suomen riistakeskus tapauskohtaisesti.
Suomen susikanta on köyhtynyt
Luonto-Liitto muistuttaa, että Suomen susikannan perimä on köyhtynyt[1].. Skandinavian susikanta kärsii pahasta sisäsiittoisuudesta, johtuen poronhoitoalueen petopolitiikasta, joka estää susien vaeltamisen maiden välillä.
Suomen susikannan tulisi kasvaa merkittävästi nykyisestä, jotta se säilyisi geneettisesti elinvoimaisena. Luonnonvarakeskus (Luke) on määrittänyt väliraportissaan geneettisesti elinvoimaisen susikannan kooksi vähintään 500 yksilöä. Luken väliraportissa todetaan: ”Genetiikkaan liittyvät alustavat tulokset osoittavat Suomen nykyisen susikannan olevan liian pieni säilyäkseen geneettisesti elinvoimaisena edes melko lyhyellä (17 v.) aikavälillä.
Sudenmetsästys on poikkeuksellisen laajamittaista
Vuoden 2022 marraskuuhun mennessä susikanta pieneni 51 yksilöllä, johtuen pääosin poronhoitoalueen laajamittaisesta metsästyksestä. Luonnonvarakeskus on arvioinut, että susikanta käsitti 367–482 yksilöä marraskuun alussa vuonna 2022. Susikanta on siten mahdollisesti jopa pienempi kuin Suomen saimaannorppakanta, joka on arvioitu 430–440 yksilön suuruiseksi. Susien ja muiden suurpetojen vähäinen määrä on johtanut pienten hirvieläinten kantojen runsastumiseen ja sen myötä hirvieläinten aiheuttamat vahingot ovat lisääntyneet. Pohjois-Amerikkalainen vieraslaji valkohäntäkauris levittäytyy yhä pohjoisemmaksi. Valkohäntäkauriskanta on arvioitu talvella 2021–2022 jopa 119 000 yksilön suuruiseksi. Myös villisikakanta voi tulevaisuudessa runsastua leudompien talvien myötä. Susi on yksi harvoista lajeista, joka oppii saalistamaan villisikoja ja pystyy siten säätelemään villisikakantaa. Uusimmassa tutkimuksessa on myös havaittu, että sudet vähentävät supikoirien määrää[2].
Koirien käyttö sudenmetsästyksessä on kiellettävä
Luonto-Liitto huomauttaa, ettei suden metsästys koiria käyttäen edelleenkään ole kiellettyä. Metsästystapahtumassa sudet motitetaan lippusiimoilla ja koirat päästetään juoksemaan suden tai susien perään. Jos koirat väsyvät, ne korvataan jahdeissa uusilla koirilla. Alfasudet ammutaan usein ensimmäisinä, sillä ne yrittävät ohjata koiria pois pentujen luota. Suden haavoittuessa tai väsyessä koirat saava ylivoiman ja pääsevät raatelemaan kohteena olevaa sutta. Suden puolustaessa itseään myös koirat voivat vammautua. Kyse on eläinrääkkäyksestä, ja metsästystapa on verrattavissa koiratappeluihin, joiden järjestäminen on kiellettyä Suomessa. Koirankoulutuslupia ei pääsääntöisesti myönnetä sudelle Suomessa. Ihmetystä herättääkin miten ja missä susijahdeissa käytettäviä koiria koulutetaan.
Vahinkojen ennaltaehkäisy suojelee sutta, kotieläimiä ja metsästyskoiria
Asetusmuistion mukaan sudet aiheuttavat taloudellisten vaikutusten lisäksi lukuisia sosiaalisia vaikutuksia, joista vain harvaa voi kuvailla positiiviseksi. Sudesta puhutaan vahinkoina, eikä arvokkaana osana suomalaista luontoa ja ekosysteemiä.
Susien ja muiden petoeläinten aiheuttamia kotieläinvahinkoja tulee ensisijaisesti pyrkiä ehkäisemään. Eläinten suojaaminen ehkäisee myös irrallaan juoksevien koirien aiheuttamia vahinkoja. Suomessa on arviolta yli 700 000 koiraa, josta 80 000–120 000 käytetään vuosittain metsästyksessä. Susi käyttäytyy muiden villieläinten tavoin, liikkuen myös pihapiireissä ja asutuksen läheisyydessä. Susien aiheuttamia sosiaalisia pelkotiloja tuleekin pyrkiä lieventämään välittämällä asiallista tietoa sudesta ja sen käyttäytymisestä, hysterian ja negatiivisen uutisoinnin sijaan. Myös ympäristö- ja luontokasvatuksen osuutta kouluissa tulee lisätä.
Suden esiintyminen poronhoitoalueella on sallittava
On kestämätöntä, että Pohjois-Suomen laajat erämaa alueet on varattu poronlihan tuotantoa varten. Poronhoitoalue käsittää 36 % Suomen pinta-alasta. Alueelta pyritään vuosittain hävittämään mahdollisimman paljon alkuperäiseläimistöön kuuluvia suurpetoja sekä metsäpeuroja. Suomen riistakeskus on pelkästään joulukuussa 2022 myöntänyt poikkeusluvat 41 suden metsästämiseksi poronhoitoalueella. Laaja petotyhjiö eristää pohjoismaiden susikannat toisistaan. Tämä on aiheuttanut vakavaa sisäsiittoisuutta Ruotsin ja Norjan susikannalle. Tilanteeseen tulisi pikaisesti saada muutos, jotta luonnon monimuotoisuus säilyisi myös tuleville sukupolville.
Kunnioittavasti,
Riku Eskelinen
Toiminnanjohtaja
Luonto-Liitto ry
Lisätiedot:
Mari Nyyssölä-Kiisla
Luonto-Liiton susiryhmän puheenjohtaja
Puh. 045 126 8068
susiryhma@luontoliitto.fi
Christa Granroth
Luonto-Liiton suurpetojaoston jäsen
c.granroth@gmail.com
[1] https://jukuri.luke.fi/handle/10024/547828
[2] https://link.springer.com/article/10.1007/s10530-022-02850-2