Ministeriön esityksen mukaan metsästyslakia muutetaan siten, että suden ympärivuotinen rauhoitus poistetaan ja suden kannanhoidollinen metsästys mahdollistetaan kiintiömetsästyksenä. Luontoliitto huomauttaa että lainsäädäntö mahdollistaa jo nykyisellään suden ympärivuotisen metsästyksen vahinko– ja turvallisuusperusteisilla poikkeusluvilla. Metsästyskautena 2024 – 2025 kuoli yhteensä 84 sutta, joista 49 poronhoitoalueen ulkopuolella. Viimeisen kahdeksan metsästyskauden aikana on kuollut 390 sutta. Tämän lisäksi susia ammutaan laittomasti. Kannanhoidollinen metsästys mahdollistaisi muiden kuin vahinkoa aiheuttavien yksilöiden tappamisen. Lisäksi ruhot saisi pitää metsästysmuistoina eli trofeina. Uhanalaiset lajit eivät tarvitse kannanhoitoa, joka ainoastaan perustuu jo valmiiksi pienen ja ahdingossa olevan kannan vähentämiseen.
Luonnonvarakeskuksen tuoreen arvion mukaan susia oli Suomessa maaliskuussa 2025 vain noin 430 yksilöä. Susilauman tai –parien reviirien määräksi arvioitiin 76. Suurin osa Suomen susista elää nykyisin Länsi-Suomessa. Poronhoitoalueella ei arvioitu olleen lainkaan pysyviä susien muodostamia pari- tai laumareviirejä. Syksyllä 2024 poronhoitoalueen erämaa-alueella arvioitiin olevan vain kuusi reviiriä. Reviirit hävisivät, kun 26 sutta tapettiin vahinkoperusteisilla poikkeusluvilla. Kokonaisten laumojen poistaminen ja susivapaiden vyöhykkeiden perustaminen ei ole yhteensopiva luontodirektiivin ja Bernin yleissopimuksen lakisääteisten velvoitteiden kanssa1.
Luontoliitto muistuttaa että Luonnonvarakeskuksen laskelman mukaan poronhoitoalueen eteläosassa voisi elää jopa 1200 (vaihteluväli 1000-1500) sutta. Tämä tarkoittaisi enimmillään noin 200 reviiriä.
Tutkimusten mukaan Suomen nykyinen susikanta on liian pieni pysyäkseen geneettisesti elinvoimaisena lyhyellä aikavälillä (17 v.) puhumattakaan pitkästä aikavälistä. Alustavien geneettisten analyysien perusteella susikannan tulisi olla vähintään 500 yksilön suuruinen, jotta saavutetaan lyhyen aikavälin geneettisen elinkyvyn turvaaminen. Kannan tulisi olla 2500 yksilön suuruinen geneettisen elinvoimaisuuden ja sopeutumiskyvyn turvaamiseksi pitkällä aikavälillä 2. EU:n luontodirektiivi edellyttää jäsenvaltioilta suojeltujen lajien pitkän aikavälin säilymisen varmistamista ylläpitämällä tai palauttamalla lajit suotuisalle suojelutasolle.
Suomen susikannan suojelutason pitää perustua tieteeseen
Euroopan unionin tuomioistuin (CJEU) päätös koskien Viron susituomiota (C-629/23) (1) totesi, että suojelustatuksen on perustuttava ekologisiin kriteereihin, ei sosioekonomisiin tekijöihin. Tuomion 69–70 kohdissa tuomioistuin täsmentää, että taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia vaatimuksia sekä alueellisia ja paikallisia ominaispiirteitä ei voida ottaa huomioon suotuisan suojelun tason määrittämisessä. Toisin sanoen luontodirektiivin määritelmän ekologisia standardeja ei saa mukauttaa sosiaalisen kantokyvyn tai konfliktien vähentämisen vuoksi. Euroopan unionin tuomioistuimen mukaan Viron susituomion kohdalla suden suojelutaso on arvioitava sekä kansallisella että paikallisella tasolla.
Suurpetojen metsästys pahentaa konflikteja
Euroopan parlamentin tilaaman tutkimuksen mukaan (Large Carnivore Management Plans of Protection: Best Practices in EU Member States) “Metsästyksen käyttö suurpetojenpopulaatioiden hallinnassa on osoittautunut tehottomaksi ja jopa haitalliseksi kotieläinvahinkojen estämisessä”.
Euroopan komission analyysi korostaa kohdistamattoman tappamisen tehottomuutta seuraavasti: “Kohdistamaton tappaminen (l. metsästys) ei vaikuta vähentävän susihyökkäyksiä kotieläimiä kohtaan, ellei sitä tehdä niin laajamittaisesti, että se tosiasiallisesti vähentää susikannan tiheyttä laajoilla alueilla.” Tämäntyyppinen metsästys ei kuitenkaan olisi yhteensopiva luontodirektiivin tavoitteiden kanssa, ja sen tuomitsee myös suuri osa Euroopan kansalaisista.
Luontoliitto muistuttaa, että metsästys vaikuttaa kielteisesti lajien kantoihin ja vinouttaa luonnonvalintaa, millä voi olla vakavia seurauksia, kuten populaation geneettisen terveyden heikentyminen ja sen sosiaalisen dynamiikan häiriintyminen. Ruotsissa tehdyt tutkimukset karhuista osoittivat, että metsästys johti luonnonvalinnan vääristymiseen ja muutoksiin eläinten käytöksessä. Se myös muuttaa populaation dynamiikkaa, mikä vaikuttaa sen lisääntymiskykyyn. Kun susilauman sosiaalinen rakenne hajoitetaan yksilöitä tappamalla, jäljelle jääneet yksilöt lähtevät vaeltamaan. Yksinäisillä susilla on vaikeuksia saada saaliiksi hirvieläimiä ja lauman menetys voi siten lisätä koira– ja kotieläinvahinkojen määrää.
Susikannan terveys pitää taata suojelulla
Susi on luokiteltu Suomessa erittäin uhanalaiseksi lajiksi (EN). Uhanalaisia lajeja tulee pyrkiä auttamaan siten, että yksilöiden määrä luonnossa lisääntyisi ja lajien kannat muuttuisivat elinvoimaisiksi. Kiintiön asettaminen sille, kuinka monta sutta voidaan tappaa, antaa yhteiskunnalle väärän viestin. Se luo vääristyneen mielikuvan siitä että susi olisi haitallinen laji, jota pitää torjua aina kannan kasvatessa.Tämä lisää painetta tappaa susia yhä enemmän.
Suomen nykyinen susikanta ei ole riittävän suuri geneettisen monimuotoisuuden ylläpitämiseksi ja sukusiitoksen vaikutusten estämiseksi. Suomen susipopulaatio osoittaa huolestuttavaa geneettisen monimuotoisuuden vähenemistä 1990-luvun puolivälistä nykypäivään. Tämä ajoittuu yhteen pienen yksilömäärän ja voimakkaamman metsästyspaineen kanssa.
Suomessa elää tutkijoiden mukaan kaksi erillistä susipopulaatiota
Geneettisten analyysien mukaan Suomen susikanta on tällä hetkellä jakautunut kahteen geneettisesti erilaiseen osakantaan, joista toinen asuttaa itäistä ja toinen läntistä Suomea. Tästä kannan geneettisestä rakenteesta johtuen geneettisesti pienintä elinvoimaista populaatiota ei voida laskea suoraan koko Suomelle, vaan geneettisesti pienin elinvoimainen populaatio arvioidaan näille alueille erikseen. Susikannan vahva jakautuminen kahteen eri osapopulaatioon tarkoittaa sitä, että niiden geneettistä elinvoimaisuutta ja siten myös viitearvoja voidaan tarkastella vain erikseen.
Metsästyslain 20§ yleisten vaatimusten mukaisesti metsästystä on harjoitettava kestävän käytön periaatteiden mukaisesti. Suden kannanhoidollinen metsästys ei ole kestävää ja se muodostaa uhan myös Skandinavian susikannalle, joka on riippuvainen Suomesta vaeltavista yksilöistä. Skandinavian susikanta kärsii pahasta sisäsiittoisuudesta, johtuen poronhoitoalueen petopolitiikasta, joka estää susien vaeltamisen maiden välillä. Laaja petotyhjiö eristää pohjoismaiden susikannat toisistaan. Tämä on aiheuttanut vakavaa sisäsiittoisuutta Ruotsin ja Norjan susikannalle.
Susien tai muiden villieläinten ihmisarkuutta ei lisätä metsästyksellä
Väite siitä, että suurpedot olisivat vaarallisempia ihmisille ilman metsästystä, ei kestä tarkastelua. Raportissa ”How to deal with bold wolves” todetaan, että väitteelle, jonka mukaan suden ihmisarkuus häviää ja uhka ihmiselle lisääntyy jos susia ei metsästetä, ei ole tieteellistä näyttöä. Lisäksi raportissa selvennetään, ettei ole näyttöä siitä, että ihmisten asuttamilla alueilla elävät sudet olisivat vaarallisempia kuin ihmisten asuttamattomilla alueilla elävät sudet.
Susi käyttäytyy muiden villieläinten tavoin ja liikkuu myös pihapiireissä ja asutuksen läheisyydessä. On huomioitava että pihapiireissä ja pihojen läheisyydessä ylläpidetään usein hirvieläinten ruokintaa, joka houkuttelee kauriiden lisäksi myös niiden saalistajia. Ihmistoiminta on nähtävissä lähes kaikkialla Suomessa. Villieläinten on sopeuduttava ihmisen muovaamaan elinympäristöön, ja niiden on siedettävä ihmisten läsnäoloa.
Jahtien avulla ei paranneta henkilökohtaista turvallisuutta, vaan toimitaan jopa päinvastoin, sillä tietyille alueille kerääntyy jahdeissa suuri määrä aseistautuneita henkilöitä, jotka muodostavat mahdollisen turvallisuusuhan luonnossa liikkujille. Susien aiheuttamia sosiaalisia pelkotiloja tulee pyrkiä lieventämään välittämällä asiallista tietoa sudesta ja sen käyttäytymisestä, hysterian, jahtien ja negatiivisen uutisoinnin sijaan. Myös ympäristö– ja luontokasvatuksen osuutta kouluissa tulee lisätä.
Sudet lisäävät liikenneturvallisuutta vähentämällä hirvieläinten määrää. Valkohäntäkauriskanta on arvioitu olevan 143 000 yksilöä (95 % todennäköisyysväli 124 000–163 000 yksilöä) syksyllä 2025. Vuonna 2024 tapahtui 12 864 riistaonnettomuutta. Valkohäntäkauriiden lisäksi sudet säätelevät myös muiden vieraslajien kuten esimerkiksi supikoiran ja täpläkauriin kantoja.
Petovahinkojen ennaltaehkäisy on osoittautunut tehokkaaksi
Metsästyksen sijaan suurpetojen vahinkojen ennaltaehkäisy ei-tappavilla keinoilla ja ihmisen toiminnan sopeuttaminen rinnakkaiseloon ovat osoittautuneet tehokkaiksi tavoiksi välttää kohtaamisia ja konflikteja suurpetojen kanssa. Myös kotieläinvahinkojen välttämiseksi on vaihtoehtoisia keinoja. Eläinten suojaaminen petoaidoilla on yksi tehokkaimmista menetelmistä. Ennaltaehkäisyn tulisi olla ensisijainen keino susikonfliktin ratkaisemisessa.
Haukkuvien ja ajavien koirien käyttö metsästyksessä ei ole välttämättömyys nykypäivänä. Hirvieläinten houkutteluruokinta on yleistä ja esimerkiksi yli 80 prosenttia valkohäntäkaurissaaliista ammutaan kyttäämällä. Luonnossa liikkuvat haukkuvat koirat voivat toimia houkuttimena susille, jolloin koiravahinkojen mahdollisuus kasvaa. Koirien käyttöä metsästyksessä tulisi vähentää merkittävästi nykyisestä. Harrastekoirat, metsästyskoirat mukaanlukien, tulisi vakuuttaa oman vakuutusyhtiön kautta. Tämä vähentäisi mahdollista petokorvausten väärinkäyttöä.
Suurpetoja ei tarvitse metsästää
Luonnonsuojelualan tutkijat eivät tue metsästystä kannanhoidon keinona ja vastustavat suurpetoeläinten tappamista, kun tavoitteena on rajoittaa populaatioiden kokoa, lisätä ihmisten sietokykyä, toimeentuloa tai pelkoa3.
Suden suojelulla on valtava potentiaali ilmastonmuutoksen ratkaisemisessa
Suomella on vaikeuksia toteuttaa tärkeimpiä politiikkatavoitteitaan, kuten luontokadon pysäyttäminen vuoteen 2030 mennessä ja hiilineutraaliuden saavuttaminen vuoteen 2035 mennessä.
Tutkimukset osoittavat, että villieläinten suojelu voi olla tehokas hiilidioksidin talteenotto– ja varastointiratkaisu. Susi on yksi yhdeksästä tärkeimmästä luonnonvaraisesta lajista, joiden on tuoreessa raportissa tunnistettu vaikuttavan hiilidioksidin sitomiseen merkittävästi.
Sudet kasvattavat hiilinieluja ja parantavat hiilensidontaa muun muassa metsästämällä ravinnoksi kasvibiomassaa syöviä laiduntajia. Näiden lajien osuus on yli 95 %:ia vuotuisesta globaalista tavoitteesta ottaa talteen 500 miljardia hiilidioksiditonnia ilmakehästä vuoteen 2100 mennessä4. Villieläimet ovat puuttuva linkki biologisen monimuotoisuuden lisäämisen ja ilmastomme välillä.
Suomen kansalaiset ovat suden puolella
Vaikka suurin osa suomalaisista ei metsästä ja haluaa, että sudella on mahdollisuus elää lajille luontaista laumaelämää, Suomen suurpetopolitiikka myötäilee metsästystä harrastavien, eläintilallisten ja porotalouselinkeinoa harjoittavien tahojen vaatimuksia. Suden kannanhoidollisessa metsästyksessä on kyse trofeemetsästyksestä, sillä kannanhoidollisesti ammutun suden osia saa pitää itsellään.
Eurooppalaisen Eurogroup for Animals –kattojärjestön teettämän susiaiheisen mielipidekyselyn mukaan valtaosa EU-kansalaisista tukee suden suojelua ja vielä suurempi osa vastustaa suden tappamista kaikissa olosuhteissa. Kyselyn mukaan Suomessa 88 % vastaajista oli sitä mieltä, että sudet kuuluvat luontoon samalla tavalla kuin ketut, peurat ja jäniksetkin, ja 90 % vastaajista sanoi, että sudella on oikeus elää luonnonvaraisesti5.
Uhanalaisten lajien kuten suden kuuluminen metsästyslain mukaiseen riistaeläinluokitukseen on ristiriidassa Euroopan unionin lainsäädännön kanssa.
Suden kannanhoidollinen metsästys on epäeettinen huvitapahtuma
Luontoliitto huomauttaa, ettei suden metsästys koiria käyttäen ole edelleenkään kiellettyä. Metsästystapahtumassa käytetään usein vähintään kahta koiraa yhtä sutta kohden, jotta koirilla olisi yliote susiin nähden. Alfasudet voivat puolustautua hyökkäämällä koirien kimppuun, ja koirat voivat käydä suden kimppuun, varsinkin jos sutta haavoitetaan jahdin aikana, eikä siksi pysty pakenemaan sitä ajavia koiria. Näin ollen kyse on koiratappeluun verrattavissa olevasta tapahtumasta jota voi olla mahdotonta keskeyttää.
Sudenmetsästys on nykypäivänä tehokas ja nopeasti ohi oleva tapahtuma jossa käytetään apuna nykyaikaista tekniikkaa. Markkinoilla on saatavilla riistakameroita, hajusteita, äänihoukuttimia, lämpökameroita, yötähtäimiä, gps-paikannuslaitteita sekä älypuhelimia. Tämän lisäksi ajoneuvoilla päästään ajamaan syvälle metsiin metsätieverkostoa pitkin.
Maa– ja metsätalousministeriön tulisi olla susikysymyksessä puolueeton
On arveluttavaa, että Suomessa ja EU:n tasolla maa– ja metsätalousministeriö edistää avoimesti suden suojelutason alentamista, vaikka sille ei ole tieteellistä tukea ja Suomen susikanta on erittäin uhanalainen, sekä liian pieni säilyäkseen geneettisesti elinvoimaisena. Päätöksissä on otettava huomioon myös ympäristöjärjestöjen ja tutkijayhteisöjen kannanottoja. Luontoliitto vastustaa siksi lakiesitystä nykymuodossaan.
Kunnioittavasti,
Sami Säynevirta
Vanhempi järjestöpäällikkö
Luontoliitto ry
Lisätiedot:
Christa Granroth
Luontoliiton suurpetojaoston jäsen
Francisco Sánchez Molina
Luontoliiton suurpetovastaava
+358 44 516 6227 (in English)
francisco.sanchez@luontoliitto.fi
Lähteet:
2 Suomen susikannan suotuisan suojelutason viitearvojen määrittäminen Loppuraportti 2022, Luonnonvarakeskus (LUKE)
3 https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0006320717316166
