Tietoa Itämerestä
Sisältö
1 Itämeri on ainutlaatuinen
Itämeri on pinta-alaltaan pieni murtovesimeri, joka jäätyy ainakin osittain joka vuosi. Itämeren keskisyvyys on vain 54 metriä, eli se on todella matala meri. Itämeren maantieteellinen sijainti on erityinen: mantereet ympäröivät sitä lähes joka puolelta, ja yhteys Atlantin valtamereen on kapea ja matala. Nämä Itämeren ainutlaatuiset piirteet tekevät siitä valtameriä herkemmän muutoksille.
1.1 Itämeren vesi on murtovettä
Itämeri on maailman toiseksi suurin murtovesiallas. Siihen virtaa jatkuvasti makeaa vettä lukuisista joista, mutta valtamerten suolaista vettä siihen pääsee vain matalien Tanskan salmien kautta. Tästä syystä Itämeren suolapitoisuus on keskimäärin vain viidesosa valtamerten suolapitoisuudesta. Lisäksi Itämeressä suolapitoisuus vaihtelee runsaasti alueittain ja syvyyden mukaan: suolaisin vesi löytyy Tanskan salmista eteläiseltä Itämereltä, ja makeinta vesi on Perämerellä.
2 Itämeren lajeja
Itämeri on ainutlaatuinen myös eliöstönsä suhteen: Itämeressä elää sekä suolaisten valtamerten että makeiden vesien lajeja. Monet Itämeressä elävät lajit – kuten silakka ja sinisimpukka – ovat pienikokoisempia kuin valtamerissä elävät lajitoverinsa. Itämeren lajisto on valtameriä suppeampi, sillä harvat lajit ovat sopeutuneet murtovesielämään. Lisäksi lajien luontainen leviäminen on rajallista Itämeren eristäytyneisyyden vuoksi: uusia lajeja tulee lähinnä valuma-alueen järvistä tai kapeiden Tanskan salmien kautta.
Itämeren lajiston monimuotoisuutta uhkaa erityisesti rehevöityminen, sillä se muuttaa lajien elinympäristöjä ja suosii yksivuotisten rihmalevien kasvua. Rihmalevät sameuttavat vettä ja vievät elintilaa Itämeren kannalta keskeisiltä avainlajeilta, kuten meriajokkaalta ja rakkohaurulta, jotka tarjoavat muille lajeille suojaisia elinpaikkoja ja ravintoa. Tällaisten avainlajien taantuminen heijastuu koko lajistoon. Itämeren pohjaeläimet puolestaan kärsivät merenpohjien happikadosta, jota rehevöityminen ylläpitää.
2.1 Itämeressä eläviä merilajeja
Merilajeja on eniten Itämeren suolaisimmissa osissa, lähellä Tanskan salmia. Itämeressä eläviä merilajeja ovat muun muassa:
- harmaahylje eli halli
- pyöriäinen
- kampela
- turska
- silakka
- kivinilkka
- sinisimpukka
- kilkki
- korvameduusa
- rakkohauru (entiseltä nimeltään rakkolevä)
- meriajokas
2.2 Itämeressä eläviä makean veden lajeja
Makean vedet lajit viihtyvät parhaiten Itämeren vähäsuolaisimmissa osissa, lähellä rannikkoja. Itämeressä eläviä makean veden lajeja ovat muun muassa:
- ahven
- hauki
- lahna
- hapsivita
3 Ihmisen toiminta vaikuttaa Itämereen
Itämeren valuma-alue eli maa-alue, jolta pinta- ja pohjavedet virtaavat Itämereen, on yli 1 600 000 neliökilometriä, nelinkertainen Itämeren pinta-alaan nähden. Valuma-alueella asuu yli 90 miljoonaa ihmistä yhteensä 14 eri valtiossa. Koska Itämereen huuhtoutuu kuormittavaa ainesta laajalta alueelta, se likaantuu ja rehevöityy helposti. Tällä hetkellä Itämerta rasittavat eniten ravinnekuormat, haitalliset aineet ja roskaantuminen sekä runsastunut laivaliikenne.
4 Miten suojella Itämerta?
Itämeren kunnon parantamiseksi on tärkeää vähentää teollisuuden päästöjä sekä puhdistaa jätevedet huolella. Maataloudesta mereen päätyviä ravinnevalumia voidaan vähentää esimerkiksi kipsikäsittelyllä. EU-pyyntikiintiöiden ja kansallisten kalastusrajoitusten avulla pyritään varmistamaan, että kalastus Itämerellä on kestävää. Lisäksi Itämerta suojellaan perustamalla luonnonsuojelualueita. Niiden tavoitteena on turvata monipuolisen meriluonnon säilyminen.
Myös jokainen meistä voi tehdä arkisia valintoja Itämeren hyväksi:
- Vähennä lihan syöntiä. Itämeren typpi- ja fosforikuormituksesta suurin osa on peräisin ruoantuotannosta.
- Jos syöt kalaa, valitse kasvatetun kalan sijaan kestävästi kalastettu luonnonkala, esimerkiksi lahna, särki tai silakka.
- Kierrätä.
- Kerää roskat luonnosta.
- Vältä kertakäyttömuotia ja turhia kemikaaleja.
- Kuluta kestävästi.
- Kulje lihasvoimin aina, kun se on mahdollista.
- Käytä julkista liikennettä ja suosi kimppakyytejä.