Kuva: Janne Autere
Suomi ei tarvitse susisotia
Suomen susiuutisia lukiessa ei uskoisi, millainen maailmantilanne on tällä hetkellä. Poliitikot pääministeriä ja valitettavasti myös ympäristöministeriä myöten julistavat aloittavansa susien metsästyksen, koska tilanne on ”kestämätön”. Mitään valtavaa muutosta petovahingoissa tai susien lukumäärässä ei tosin ole ollut. Korkeintaan paniikin, pelon ja vihan määrä on kasvanut. Suurin muutos on se, että susikannan painopiste on viime vuosina siirtynyt idästä länteen.
Metsästäjäliitto aloitti loppuvuodesta 2024 laajan propagandakampanjan susia vastaan. Kampanjan ensimmäisessä ja eniten huomiota herättäneessä osassa julkaistiin ”kuolinilmoitus” suden suuhun menehtyneelle suomenpystykorvalle, mutta unohdettiin kertoa, kuinka monta metsästyskoiraa kuolee muutoin metsästysharrastuksessa tai kelpaamattomana harrastukseen.
Luontoliiton susiryhmä nosti tämän aiheen esille ennen muita: ”suurpedot selittävät alle 0,1 % metsästyskoirien kuolinsyistä, kun 12,5 % metsästyskoirien kuolemista johtuu liikenneonnettomuuksista. Tästä huolimatta petoja vainotaan ja susikannan pienentämistä perustellaan usein metsästyskoirien ja petojen välisillä yhteenotoilla1.”
Kampanja oli sen verran röyhkeä, että moni eläin- ja eläinoikeusjärjestö nosti esille metsästyskoirien todellisia kuolinsyytilastoja ja muun muassa HS uutisoi asiasta2. Kaiken kaikkiaan kampanjan pääteemana oli luoda viesti, että susia on joka puolella, ne lisääntyvät hallitsemattomasti ja ilman kannanhoidollista metsästystä ei ole mitään keinoja hillitä alati kasvavia vahinkoja.
Miksei kannanhoidollista metsästystä sitten jatkettu kahden vuoden kokeilun jälkeen? Syy on yksinkertaisesti siinä, että viranomaisetkin totesivat sen epäonnistuneen. Suden kannanhoitosuunnitelmassa kehotettiin välttämään laumojen alfojen tappamista, mutta toisena metsästysvuonna 2016 metsästys kohdistui erityisesti perhelaumojen naaraisiin (metsästyksessä tapettiin 43 sutta, joista 20 ns. alfasusia ja kokonaiskuolleisuus oli 2016 78 sutta). Todettiin, ettei metsästyksen kestävyyttä voitu varmistaa. On erittäin epätodennäköistä, että susivihan velloessa pahimmillaan tämä sama ei toistuisi.
Niin poliitikkojen kuin Metsästäjäliitonkin puheista saa käsityksen, ettei susia tapettaisi Suomessa tällä hetkellä lainkaan. Tunnettu ja tilastoitu susien kokonaisuuskuolleisuus 1.8.2023–31.3.2024 oli kuitenkin 65 sutta, joista peräti 48 sutta tapettiin poikkeusluvilla poronhoitoalueella3.
Susista on pitkään puhuttu, että niitä käytetään politiikan pelinappuloina ja tällöin unohdetaan niiden merkitys eläimenä ekosysteemissä. Suomessa suden sietokyky tuntuu olevan erityisen heikko moneen muuhun maahan verrattuna, koska Suomessa huolta aiheuttavat jo suden jäljet alle 100 metrin (muualla Euroopassa raja on 30 metriä) etäisyydellä asuin- tai tuotantorakennuksesta ja piha-alueeksi luokiteltu alue saattaa kattaa myös metsänreunaa tai peltoa. Susiryhmä on pitkään tuonut esille, että Suomen susikonfliktitilanteen tekee erityiseksi myös koirilla metsästys, kuten Metsästäjäliiton ulostulosta huomattiin. Näistä aiheista on tehty juuri kaksi tuoretta tutkimustakin: Sanna Komin väitös: Sudet kuuluvat Suomen luontoon4 sekä Mari Tikkusen Suku on pahin – Susien aiheuttamat koiravahingot ja mahdolliset ratkaisut konfliktiin5.
Komi nostaa omassa tutkimuksessaan esille susiensuojelun kiivaan keskustelun ja vastustuksen sekä kertoo yllättävästäkin tiedosta, että etenkin yläluokkaan kuuluvat metsästäjät loivat 1900-luvun vaihteessa negatiivista kuvaa susista. Tikkunen nostaa esille järjestöjenkin liputtamat faktat metsästyskoirien kuolinsyistä sekä kertoo, että sudet kokevat metsästyskoirat kilpailijana, jotka pyritään poistamaan reviiriltä mahdollisimman pian. Aika näyttää, hyödynnetäänkö tuoreista tutkimuksista esille nousseita tietoja suden suojelun hyväksi. Toivottavasti, ennen kuin on liian myöhäistä.
Luontoliiton susiryhmä ja Suomen eläinoikeusjuristit yhdessä suurpetojen elämän puolella!
Maa- ja metsätalousministeriön suurpetopolitiikka edistää metsästäjien etua ja on sekä ekologisten periaatteiden että EU-lainsäädännön vastaista. Suurpetokantojen hallinnasta tulee päättää maa- ja metsätalousministeriön sijaan ympäristöministeriössä, jotta päätökset perustuvat luonnon ja kaikkien etuihin.
Allekirjoita ja jaa vetoomusta eteenpäin ystävillesi. Tällä hetkellä vetoomus on kerännyt tuekseen reilu 4700 allekirjoitusta!
https://luontoliitto.fi/vetoomus/suurpetoasiat-on-siirrettava-ymparistoministeriolle/
Mari Nyyssölä-Kiisla
Luontoliiton susiryhmän puheenjohtaja
Lähteet:
- Metsästyskoiratoiminnan vaikutukset ulottuvat pitkälle ja vaikuttavat moniin ↩︎
- HS 7.12.2024 Metsästyskoiria kuolee liikenteessä ja katoaa – Metsästäjäliitto keskittyy haluamaan sudet hengiltä ↩︎
- Susikanta Suomessa maaliskuussa 2024, Luke, Valtonen M, Heikkinen S, Johansson H, Härkälä A, Helle I, Mäntyniemi S ja Kojoja I ↩︎
- Belonging in Nature: Political Ecology of Convivial Wolf Conservation in Finland, Komi Sanna ↩︎
- All in the family: wolf attacks on dogs and potential solutions to mitigate the conflict, Tikkunen Mari ↩︎
Lisätiedot:
Mari Nyyssölä-Kiisla, Luontoliiton susiryhmän puheenjohtaja
susiryhma@luontoliitto.fi
Francisco Sánchez Molina, Luontoliiton suurpetovastaava
francisco.sanchez@luontoliitto.fi / +358 44 516 6227 (In English)
