Riitta Rauniolle myönnettiin kultainen ansiomerkki tunnustuksena pitkäjänteisestä työstä luonnon hyväksi
Jo vuosikymmeniä vapaaehtoisena vaikuttanut Riitta Raunio on tehnyt monenlaista työtä Luontoliitossa, erityisesti susiryhmässä. Riitan pitkä matka Luontoliitossa alkoi jo 70-luvulla, kun hän liittyi Luontoliiton jäseneksi. Hän ryhtyi Luontoliiton vapaaehtoiseksi Seinäjoen Talvipäivien jälkeen vuonna 1976, missä hän tutustui Uudenmaanpiirin työntekijöihin.
Riitta toimi LUPin eli Luontoliiton Uudenmaan piiriin piirisihteerinä, mikä oli silloin vielä vapaaehtoistyötä. 80-luvun alussa Espooseen muuton myötä, hän työskenteli vapaaehtoisena LUPin lisäksi myös Espoon Nuoret Ympäristönsuojelijat ry:ssä. Siellä hän teki myös palkkatyötä järjestönohjaajana vuosina 1993-2009.
Riitalle Luontoliitto on paljon enemmän kuin vain vapaaehtoistyötä. Se on pikemminkin elämäntapa, osa identiteettiä. Lasten ja nuorten kanssa toimiminen ja ympäristökasvatus ovat aina kiinnostaneet häntä. Lisäksi Riitta kokee, että vapaaehtoisena toimiessa pääsee konkreettisesti tekemään luonnon hyväksi.
Pitkä ura susiryhmässä
Susiryhmässä Riitta on tehnyt pitkän uran. Hän muistaa jo teini-iässä kiinnostuneen susista, kun sudet eivät vielä olleet suojeltuja. Äidinkielentunnilla piti tehdä lehteen yleisönosastokirjoitus, hän muistelee. Riitan kirjoituksen aiheena oli susi ja se oli hänen ensimmäinen mielipidekirjoituksensa. Kysyttäessä, mikä on saanut hänet pysymään huimat 10 vuotta susiryhmässä, Riitta vastaa yksinkertaisesti: “Susiryhmässä oli hyvä meininki.” Riitan mielestä susi on hyvä esimerkki vainotusta uhanalaisesta eläimestä. Jos ei luonnonsuojelijat puhu susien puolesta, niin kuka sitten?
Mutta jos Riitta saisi olla mikä tahansa eläin, mikä hän olisi? “Olisin varmaan jokin piileskelevä koppakuoriainen, joka elää vanhassa metsässä.”
Lämpimät onnittelut, Riitta!
Teksti: Ramona Nurminen
