Luontoliitto juhlii 80-vuotista taivaltaan yhdessä juhlavuoden kummien kanssa. Tässä haastattelussa Luontoliiton susiryhmän kummi, luontokuvaaja Konsta Punkka kertoo ajatuksiaan lähiluonnon merkityksestä ja metsien suojelusta. “Haluan kuvillani rohkaista ihmisiä luonnonsuojelun pariin.”
Mitä luonto merkitsee sinulle?
Vietän melkein joka päivä aikaa luonnossa – niin lähiluonnossa kuin ympäri Suomea esimerkiksi kansallispuistoissa. Minulle on tärkeää, että voin toimistossa vietetyn ajan jälkeen lähteä muutamaksi tunniksi luontoon tarkkailemaan lintuja ja etsimään eläinten jälkiä lumessa. Moni pääkaupunkiseudulla asuva ajattelee, että luonto ja eläimet ovat jossain todella kaukana, erämaassa. Todellisuudessa ei tarvitse kuin kävellä lähimetsään tai puistoon, ja siellä on vaikka mitä eläimiä. Minua kiehtoo, että voin omien kuvieni kautta herättää ihmisiä siihen, että luonto on kaikkialla.
Milloin huomasit, että luonto kaipaa suojelua?
Kiinnostuin luonnosta ja sen kuvaamisesta enemmän myöhäisteini-iässä. Olin kyllä aina liikkunut luonnossa, mutta tietyt ongelmat tulivat selväksi vasta silloin, kun aloin ottaa luontokuvia.
Tällä hetkellä minua surettaa erityisesti Suomen metsien tila: Meillä on pääasiassa vain puupeltoja. Monimuotoisia luonnonmetsiä ja niiden lajeja on aivan liian vähän jäljellä. Olen huomannut sen ihan käytännössä, kun liikun esimerkiksi mökkimaastossa Keski-Suomessa, jossa olen myös kuvannut paljon. Siellä on tullut vastaan paikkoja, joissa oli ennen hienoa vanhaa metsää, ja nyt siellä onkin hakkuuaukea. Liikun paljon myös Itä-Suomessa ja olen huolestunut suden tilanteesta. Ne on ajettu niin ahtaalle.
Miten olet osaltasi suojellut luontoa?
Haluan kuvillani rohkaista ihmisiä luonnonsuojelun pariin. Jokin aika sitten sain vaikutettua luontokuvien ja keskustelun kautta erääseen metsänomistajaan niin, että hän muutti laajoja, vanhempia metsäalueitaan suojelluksi alueeksi.
Lisäksi olen työni kautta päässyt tekemään yhteistyötä erilaisten organisaatioiden kanssa ja siten kerännyt esimerkiksi nimiä tai varoja luonnonsuojeluun, esimerkiksi Afrikan eläinten suojelemiseen salametsästystä vastaan.
Perinteisesti luontokuvaajat matkustelevat paljon ja kauas, ja niin tein minäkin aiemmin. Nykyään matkustan vähemmän ja keskityn kuvaamaan lähiluontoa. Ja tietenkin se näkyy ihan jokapäiväisissä valinnoissa, mitä tulee ruokavalioon, kierrättämiseen ja muihin sellaisiin asioihin, joita yksilö voi tehdä ympäristön hyväksi.
Mikä on paras luontoon liittyvä muistosi?
Niitä on niin paljon! Kerran hiihtäessäni pääsin näkemään kuusipeuroja metsästävän ilveksen. Silloin ei ollut kameraa mukana, mutta kohtaaminen oli ehdottomasti yksi upeimmista hetkistäni luonnossa.
Viime syksynä liikuin Kaldoaivin erämaassa BirdLifen ja paikallisen oppaan kanssa. Vietimme kymmenen päivää maastossa ja löysimme vanhoja tunturipöllön pesimäpaikkoja. Alueelta löytyi myös jälkiä naaleista. On upeaa, että naalin pesintä on onnistunut Suomessa pitkän tauon jälkeen.
Lopuksi, mitä haluaisit sanoa Luontoliiton kummina?
Luontoliitto tehnyt hyvää työtä metsien ja eläinten puolesta. Sitä työtä pitää jatkaa, jotta saamme enemmän metsiä suojeltua. On tärkeää taistella metsäteollisuutta ja luonnon köyhtymistä vastaan. Nuoret ja lapset ovat tulevaisuuden ääni, ja nämä asiat koskettavat erityisesti heitä.
