Vaskitsa ei ole käärme, vaan jalaton lisko. Se onkin käärmeitä kömpelömpi ja hidasliikkeisempi. Vaskitsan pääväri on kaunis metallinen kellanruskea. Naarailla ja poikasilla on usein selässään tumma pitkittäisjuova. Joillain koirailla on sinisiä täpliä. Suomalaiset vaskitsat kasvavat reilun 30 cm mittaisiksi.
Horros loppuu huhti–toukokuun tienoilla. Vaskitsaa voi olla vaikea havaita, sillä se liikkuu yleensä hämärissä ja piilottelee päivisin. Se suosii sateista säätä, jolloin sen tärkeimmät saaliit, kastemadot ja etanat, ovat liikkeellä. Vaskitsa ei paistattele näkyvästi auringossa kuten useimmat matelijat, vaan saattaa lämmitellä esimerkiksi litteän kiven alla.
Vaskitsan voi tavata monenlaisilla paikoilla, mutta parhaita elinympäristöjä ovat lehtomaiset, harvapuustoiset alueet, joissa on paljon kariketta ja aluskasvillisuutta. Pohjoisimmat havainnot ovat linjalta Kaustinen–Lieksa. Vaskitsa ei liene missään kovin yleinen, mutta myös sen salamyhkäiset elintavat voivat antaa vaikutelman harvalukuisuudesta. Lisää havaintoja vaskitsasta kaivataan!
Vaskitsa on rauhoitettu. Sisiliskon tapaan se pudottaa helposti häntänsä, jos kokee olevansa vaarassa. Anna vaskitsan siis ryömiä rauhassa.
Kuva: Milla Aalto