Sammakot kokoontuvat keväisin lampiin ja muihin vesiin kutemaan pian jäidenlähdön jälkeen. Munarypäs eli kutu painuu aluksi lammen pohjalle, mutta kun munia ympäröivä hyytelö imee vettä, kutu nousee lämpimään pintaveteen. Parissa viikossa munista kehittyy nuijapäitä, joista kesän aikana kasvaa pieniä aikuisia sammakoita.
Sammakonkutua ei saa ottaa purkkiin, sillä kaikki sammakot ovat Suomessa rauhoitettuja. Toukkien kehitystä voi käydä tarkkailemassa niiden kotilammen rannalta. Suomessa elää kaksi melko samannäköistä sammakkolajia: sammakko ja viitasammakko. Viitasammakon kutu ei yleensä nouse pintaveteen, vaan jää lammen pohjalle. Koska lajien kutua on muuten vaikea erottaa toisistaan, kummankin lajin kutu käy Kevätseuranta-havainnoksi.
Sammakoiden kutuaika on huhti–kesäkuussa. Sammakoita tavataan koko maassa. Jopa Kilpisjärvellä elää sammakoita, joiden selviytyminen pitkästä talvesta on todellinen taidonnäyte. Sammakot viihtyvät kosteassa ympäristössä. Niiden lisääntymisen edellytyksenä on aina vesi. Kutupaikoiksi käyvät yhtä hyvin järvien rannat, rehevät lammet, hitaasti virtaavat purot tai ojat.
Kuva: Antti Salovaara
