Luontoliitto juhlii 80-vuotista taivaltaan yhdessä juhlavuoden kummien kanssa. Tässä haastattelussa Luontoliiton susiryhmän kummi, ultrajuoksija Juuso Simpanen kertoo suhteestaan luontoon ja susien suojeluun.
Mitä luonto merkitsee sinulle?
Olen lapsesta saakka viihtynyt luonnossa, joten se on ollut minulle jo silloin tosi tärkeä. Emme lapsuudenperheen kanssa reissanneet juurikaan ulkomailla vaan retkeilimme ympäri Suomea erilaisissa kohteissa. Kun vuonna 2014 lopetin futiksen ja aloitin polkujuoksun treenaamisen, luonnosta tuli minulle entistä rakkaampi, sillä vietän todella paljon aikaa siellä liikkuen. Polkujuoksu on vienyt minut hienoihin, luonnonkauniisiin paikkoihin, joten haluan jakaa ilosanomaa muillekin! Toivon, että samanlainen upea luonto säilyy myös jatkossa, seuraaville sukupolville.
Milloin ja miten huomasit, että susia pitää suojella?
Ryhdyin vegaaniksi kymmenisen vuotta sitten, alun perin ihan oman hyvinvointini ja terveyteni vuoksi, ja sen myötä kiinnostuin eläinsuojelu- ja ympäristöasioista. Jossain vaiheessa tietooni tuli, että susi on meillä Suomessa erittäin uhanalainen laji ja suurimpana syynä siihen on salametsästys. Mitä enemmän otin asiasta selvää, sitä enemmän alkoi harmittaa. Silloin aloin miettiä, että asian hyväksi pitää tehdä jotain – onhan susi olennainen osa Suomen luontoa ja tärkeä koko ekosysteemille!
Miten olet osaltasi suojellut luontoa?
En ole ollut mukana aktivismissa, mutta olen jakanut sosiaalisen median kautta tietoa luonnon hienoudesta, sen suojelun tärkeydestä ja ilmastonmuutoksesta. Arjessa pyrin toimimaan ympäristö edellä: syön vegaanisesti ja kulutan vastuullisesti.
Polkujuoksupiireissä luontoa ja sen kauneutta arvostetaan. Etenkin täällä Suomessa tapahtumissa otetaan todella hyvin ympäristöasiat huomioon, eikä niissä esimerkiksi käytetä kertakäyttömukeja. Euroopassa ja Etelä-Amerikassa juostessani olen kyllä surukseni huomannut, että muoviroskia saatetaan heittää luontoon.
Mikä on paras luontoon liittyvä muistosi?
Lapsuudesta paras muisto on joltakin Lapin-reissulta, kun kiipesimme jonkin tunturin päälle auringonlaskussa. Nyt aikuisenakin olen fiilistellyt noita muistoja, kun olen päässyt polkujuoksemaan tuntureilla.
Myös arkisemmat kävelyretket Keskuspuistossa raskaan työpäivän jälkeen ovat olleet minulle tärkeitä rauhoittavia hetkiä, joiden jälkeen on ollut todella hyvä olo. Ulkomailla, kuten esimerkiksi Alpeilla, maisemat ovat upeita, mutta ihmisiä on aika paljon enemmän eikä siellä ole sitä rauhaa, mitä Suomen luonnosta löytyy.
Lopuksi, mitä haluaisit sanoa Luontoliiton kummina?
Kannattaa viettää aikaa luonnossa: retkeillen, tutkien tai vaikka urheillen. On hyvä kokeilla monenlaisia juttuja ja saada sillä tavalla uusia hienoja kokemuksia. Jos et ole vielä viettänyt yötä luonnossa, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan sitä!
