Viimeisimmän Luonnonvarakeskuksen (Luke) kanta-arvion mukaan (3/2022) Suomessa on noin 295 sutta, mutta kanta on liian pieni säilyäkseen geneettisesti elinvoimaisena. Idän ja lännen susikannat eroavat toisistaan geneettisesti[1], Keski-Suomessa on susityhjiö ja poronhoitoalueella sudet pääsevät hyvin nopeasti hengestään. Luken arvioiden mukaan poronhoitoalueen eteläpuolella voisi maksimissaan olla 1200 sutta (vaihteluväli 1000-1500) eli susia mahtuisi Suomeen huomattavasti nykyistä enemmän.
Mutta onko tämä mahdollista Suomessa? Ainoastaan ihmiset ovat uhka susikannan kasvulle ja susiviha on edelleen voimissaan. Kannanhoidollista metsästystä yritettiin puskea raivolla läpi ennenaikaisesti, vaikka maa- ja metsätalousministeriön omassa työryhmässä oli sovittu toisin. Luontojärjestöjä ja yksittäisiä kansalaisia syyllistetään kaatoluvista valittamisesta, vaikka hallinto-oikeudet toisensa jälkeen ovat todenneet useat luvat lainvastaiseksi. Sen sijaan sitä ei nähdä tärkeäksi, että Suomen riistakeskus myöntää jatkuvasti lainvastaisia lupia.
Se, että susiasioissa haluttaisiin rajoittaa valitusoikeutta, vaarantaa jo kansalaisten oikeusturvaa ja tähän Kari Kuusiniemi (presidentti, korkein hallinto-oikeus) ottikin laajasti kantaa hallintotuomioistuinpäivän puheessaan[2]. Tästä huolimatta maa- ja metsätalousvaliokunta enemmistöpäätöksellään esitti lausumaehdotuksessaan, että susia koskevat valitukset käsitellään kiireellisinä, vaikka tämä eriarvoistaisi kansalaisia ja on oikeusvaltioperiaatteen vastaista.
Kun ministeriö ja poliitikot antavat viestiä, ettei tutkimustuloksista tarvitse välittää ja susien metsästämisen sallimiseksi käytetään kohtuuttoman paljon aikaa ja resursseja, ei ole mikään ihme, ettei petovahinkoja ennaltaehkäiseviä metodeja käytetä kovinkaan paljoa. Tappaminen nähdään ainoa keinona ja esimerkiksi susiaiheisissa yleisötilaisuuksissa annetaan ymmärtää, että jollei laillisia kaatolupia tule, niin sudet salametsästetään. Salametsästys ei tosin ole hävinnyt mihinkään – esimerkiksi Itä-Suomessa on hävinnyt viime aikoina kokonaisia laumoja.
Kuvitellaan kuitenkin sellainen maailma, jossa eläintenomistajat suojaisivat eläimensä petovahinkoja vastaan, metsästyskoiria ei juoksutettaisi vapaana susireviirillä, eikä sudenmetsästys olisi enää agendalla. Kasvaisiko susipopulaatio loputtomasti ja olisiko marjametsällä oleva ihminen vaarassa?
Sudet tutkitusti säätelevät itse kantojaan ja kantamäärät stabilisoituvat, kun alueen kantokyky on saavutettu.[3] Norjalais-ruotsalainen SKANDULV-tutkimusprojekti (Scandinavian Wolf Research Project) selvitti kenttätutkimuksessaan, että luonnossa susi joko väistää heti ihmistä tai hetken tarkkailun jälkeen poistuu paikalta[4]. Yhdessäkään tapauksessa susi ei ollut aggressiivinen ihmisiä kohtaan. Aiemmat tutkimukset ja varmennetut susikohtaamiset huomioon ottaen, on erittäin epätodennäköistä, että terve susi hyökkäisi ihmisen kimppuun.
Jos ihmisten asenteet sutta kohtaan muuttuisivat, niin yhteiselo kestävän susikannan kanssa on mahdollista.
Mari Nyyssölä-Kiisla
Luontoliiton susiryhmän puheenjohtaja
Lähteet:
[1] https://yle.fi/a/3-12629213
[2] https://www.kho.fi/fi/index/ajankohtaista/presidentinpuheita/xixhallintotuomioistuinpaiva.html?fbclid=IwAR0Koi_RjtVSVSRGZIj_n_bSGmgHWZVZnJWJVJANIKTmTWLkowoAYs2cfCc
[3] https://nywolf.org/2021/06/wolves-naturally-limit-their-own-numbers-2/
[4] https://www.frontiersin.org/articles/10.3389/fevo.2022.793307/full
Kuva: Ville Palmu