Luontoliitto toteaa seuraavaa:
Ehdotettua karhunmetsästyskiintiötä ei pidä hyväksyä. Karhu on luokiteltu silmälläpidettäväksi lajiksi ja se kuuluu EU:n luontodirektiivin (92/ 43/ETY) liitteen IV tiukasti suojeltuihin lajeihin. Tiukasti suojeltujen lajien tahallinen tappaminen (metsästys) on kiellettyä luontodirektiivin artiklan 12 perusteella.
Mikäli tiukasti suojeltuihin lajeihin kuuluvien yksilöiden tappaminen katsotaan tarpeelliseksi, se tulisi siis sallia vain tapauskohtaisesti ja erittäin poikkeuksellisissa tilanteissa, jos mitään muuta vaihtoehtoa ei ole ja kaikkia muita keinoja on yritetty käyttää useampaan kertaan.
Korkein hallinto-oikeus on todennut (KHO:2023:99), että luontodirektiivin tiukasti suojeltavaan lajiin kohdistuva kannanhoidollinen metsästys sellaisenaan ei ole hyväksyttävä syy luontodirektiivin määräyksistä poikkeamiseen.
Euroopan komission mukaan luontodirektiiviin säädetyillä poikkeuksilla ei ole tarkoitus rajoittaa tiukasti suojeltujen lajien kantojen kasvua.[1]
Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan Suomen karhukannan arvioidaan olevan 2100–2250 yksilöä ennen elokuussa 2024 alkavaa metsästyskautta. Arvio on noin 20 prosenttia suurempi kuin vuoden 2023 arvio. Karhukannan runsastuminen johtuu osittain siitä, että metsästysmenetys oli huomattavasti pienempi kuin aikaisempina vuosina.
Metsästys ei lisää suurpetojen ihmisarkuutta
Ministeriön mukaan kannanhoidollisella metsästyksellä pyritään muun muassa ylläpitämään karhukannan ihmisarkuutta, rajoittamaan karhukannan kokoa sekä levinneisyyttä ja pitämään karhukantaan liittyvät sosioekonomiset konfliktit hyväksyttävällä tasolla.
Ei ole olemassa yksiselitteisiä tieteellisiä todisteita siitä, että karhujen metsästys lisäisi niiden ihmisarkuutta. Päinvastoin, lajien on pakko sopeutua ihmisten läsnäoloon, sillä asutusta, mökkejä ja ihmistoimintaa on koko maassa. Ihmistoiminta vaikuttaa suoraan myös villieläinten elinympäristöön esimerkiksi kaivostoiminnan ja tehometsätalouden myötä.
Maailmanlaajuisessa tutkimuksessa karhujen hyökkäyksistä ihmistä kohtaan todetaan: “Hyökkäysten määrässä ei ole merkittävää eroa karhun metsästyksen sallivien ja sen kieltävien maiden välillä.” Näin ollen ei voida väittää, että metsästystä tarvitaan ihmisiin kohdistuvien hyökkäysten estämiseksi.” [2].
Muu tyydyttävä ratkaisu
Ministeriö ei anna asetuksessa teknisiä tai tieteellisiä perusteluja sille, miksi konfliktien vähentämiselle ei ole muuta tyydyttävää ratkaisua kuin kannanhoidollinen metsästys. Ministeriö toteaakin vain ykskantaan, että “Yksittäisten vahinkoa aiheuttavien karhujen poistamisella ei voida rajoittaa karhukannan kasvua poronhoitoalueella tai säädellä karhukannan tiheyttä.”
Euroopan komission mukaan luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdassa säädetyillä poikkeuksilla ei ole tarkoitus rajoittaa tiukasti suojeltujen lajien kantojen kasvua.
Karhun aiheuttamat vakavat vahingot voidaan korjata käyttämällä 16 artiklan (1)(b) mukaisia poikkeuslupia. Tuomiossaan (asia C-674/17)[1]) Euroopan unionin tuomioistuin totesi, että luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdan e alakohtaan perustuvalla poikkeuksella ei voida tavoitella päämääriä, jotka kuuluvat 16 artiklan 1 kohdan a–d alakohdissa määriteltyjen poikkeuksien piiriin. Tuomiossaan tuomioistuin totesi, että 16 artiklan 1 kohdan nojalla ei voida myöntää poikkeusta, jos poikkeamisella tavoiteltu päämäärä voidaan saavuttaa jollakin muulla tyydyttävällä ratkaisulla[3].
Luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohta velvoittaa jäsenvaltiot toimittamaan tarkat ja asianmukaiset syyt muiden tyydyttävien vaihtoehtoisten ratkaisujen puuttumiselle (päätös C-342/05). Päätöksen siitä, onko muu ratkaisu tyydyttävä tietyssä tosiasiallisessa tilanteessa, on perustuttava objektiivisesti todennettavissa oleviin seikkoihin, kuten tieteellisiin ja teknisiin näkökohtiin. Esimerkiksi mehiläishoitajat voivat välttää mehiläishoidolle aiheutuvia vahinkoja rajaamalla mehiläispesiä sähköaidalla.
Karhujen kannanhoidollisia kaatolupia on myönnetty runsaasti vuodesta 2012 lähtien. Tavoitteena on ollut katkaista kannan kasvu ja saada karhukanta taantumaan. Tämän lisäksi karhuja on ammuttu vahinkoperusteisilla luvilla. Karhuja metsästetään myös laittomasti. Karhukannan toipuminen vie aikaa, sillä karhu on hidas lisääntymään. Naaras synnyttää ensimmäiset pentunsa yleensä 4–6 vuoden ikäisenä. Tämän lisäksi naarailla voi olla monen vuoden tauko poikueiden välillä.
Tutkimukset osoittavat, että karhun hyökkäyksiä mahdollistavien olosuhteiden ymmärtäminen voi auttaa vähentämään vaarallisia kohtaamisia. Karhun levitessä maaseudun asukkaille tulee tarjota riittävästi tietoa karhun elintavoista ja käyttäytymisestä konfliktien vähentämiseksi.
Karhun kannanhoidollisessa metsästyksessä on kyse huvi- ja trofeemetsästyksestä
Suomessa karhuja, kuten suurta osaa suurpedoista, tapetaan usein kannanhoidollisen metsästyksen varjolla huvi- ja trofeemetsästyksen vuoksi.
Karhu on harvinainen ja siten haluttu saalis. Suurin osa kaatoluvista käytetään muutaman viikon aikana tehokasta tekniikkaa sekä metsästyskoiria hyödyntäen [4].
Karhunmetsästys on tuottoisaa bisnestä. Suomalaiset ja ulkomaalaiset metsästysharrastajat maksavat kymmeniä tuhansia euroja karhujahdeista [5]. Toimintaa voi verrata metsästysmatkailuun Afrikassa, jossa metsästäjät maksavat paikallisten lajien kuten leijonien ampumisesta. Useimmiten karhunmetsästys onkin pelkkää trofeemetsästystä. Jahtien päätteeksi poseerataan kuolleen karhun ympärillä ja otetaan kuvia jaettavaksi eteenpäin. Karhuntalja ja kallo viedään koristeeksi kotiin. Lisäksi kannanhoidollisella luvalla kaadetun karhun osia voi myydä EU-todistuksen ja CITES-luvan ‘turvin’ sadoilla tai tuhansilla euroilla [6].
Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan (KHO:2023:99) metsästysharrastus ei ole riittävän painava syy poiketa luontodirektiivissä asetetusta eläinlajien tiukasta suojelusta.
Karhun huvi- ja trofeemetsästys on epäeettistä ja pahentaa konflikteja
Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) etiikan asiantuntijaryhmä on todennut, että trofeemetsästys on epäeettistä ja ristiriidassa kestävän ja oikeudenmukaisen maailman tavoittelun kanssa.
Huvi- ja trofeemetsästys on syvästi ristiriidassa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 13 artiklan kanssa, jonka mukaan eläimet ovat tuntevia olentoja, joiden hyvinvoinnin vaatimukset tulisi ottaa täysimääräisesti huomioon. Eläimet ovat tuntevina olentoina kykeneviä kärsimään ja muodostamaan merkityksellisiä sosiaalisia suhteita. Täten trofeemetsästyksellä ei ole sijaa nykyaikaisessa yhteiskunnassa.
Monet eläinlajit eri puolilla maailmaa ovat jo nyt uhattuina elinympäristöjen häviämisen ja ilmastonmuutoksen takia. Tarvitaan eettisiä ja näyttöön perustuvia lähestymistapoja konfliktien hallintaan luonnonvaraisten eläinten kanssa. Suomen on uudistettava suurpetopolitiikkaansa, jossa karhun huvi- ja trofeemetsästys on yksi räikeimmistä esimerkeistä.
Tutkimusten mukaan ongelmia aiheuttavien eläinten tappaminen ei ole tehokas tapa ratkaista konflikteja, ja se usein jopa pahentaa niitä. Pääasiassa vanhempiin yksilöihin kohdistuva metsästys voi häiritä kannan sosiaalista dynamiikkaa ja johtaa suhteellisesti suurempaan määrään nuoria yksilöitä, jotka vaeltavat enemmän sekä ovat rohkeampia ja kokemattomampia[7].
Kannanhoidollinen metsästys vinouttaa luonnonvalintaa, millä voi olla vakavia seurauksia kuten kohdepopulaation geneettisen terveyden heikentyminen ja sen sosiaalisen dynamiikan häiriintyminen. Ruotsissa tehdyt tutkimukset karhuista esimerkiksi osoittivat, että metsästys johti luonnonvalinnan vääristymiseen ja muutoksiin eläinten käytöksessä. Se myös muutti populaation dynamiikkaa, mikä vaikuttaa sen lisääntymiskykyyn. Trofeemetsästyksen kielteiset vaikutukset ulottuvat siis paljon ammuttua eläinyksilöä laajemmalle[8].
Metsästys aiheuttaa kärsimystä eläimille ja vaaraa ihmisille
Karhunmetsästys aiheuttaa mittavaa kärsimystä eläimille ja vaarantaa ihmisten turvallisuuden. Ruotsalaisen SVA 2019 karhunmetsästysraportin mukaan jokaista karhua kohden ammuttiin keskimäärin kolme laukausta, vaihteluvälin ollessa yhdestä yhdeksään[9]. Monella karhulla oli myös vanhoja ampumahaavoja ja haavoja, jotka viittaavat metsästyskoirien aiheuttamiin vahinkoihin. On arvioitu, että jopa kolmasosa kohteena olevista karhuista voi haavoittua metsästyksen yhteydessä[. Tämä aiheuttaa vaaraa luonnossa liikkujille, sillä haavoitettu karhu voi olla aggressiivinen.
Tutkijat eivät tue suurpetojen metsästystä kannanhoidollisena keinona[10].
Karhukanta säätelee itse itseään, riippuen saaliseläinten määrästä, pentutuotosta, sekä elinympäristöstä [11].
Luontoliitto katsoo myös, että karhunmetsästyksessä pitäisi käyttää vain yhtä koiraa kerrallaan. Useamman koiran käytön on havaittu nostavan karhun kehon lämpötilaa, sykettä ja aiheuttavan suuremman lämpökuormituksen karhulle. Ajavien koirien vaikutus oli lisäksi suurempi kuin haukkuvien pystykorvien. Ajavien koirien metsästystapa pakottaa karhun juoksemaan kovempaa ja pidempään. Puolet tutkituista metsästystilanteista johti karhun ylikuumenemiseen[12]. Luontoliitto katsoo, että ajavien koirien käyttö karhunmetsästyksessä pitää kieltää.
Myös koirien koulutus eläviä karhuja käyttäen on kyseenalaista[13]. Koirat voivat juosta metsissä karhujen ja karhupentueiden perässä pitkään. Tämä aiheuttaa kohteena oleville karhuille tarpeetonta stressiä, estää karhuja lepäämästä, syömästä ja kuluttaa niiden talviunia varten kerättyjä energiavarastoja turhaan.
Suurpedot ovat tärkeitä luonnon monimuotoisuudelle
Kannanhoidollisella karhunmetsästyksellä pyritään asetuksen mukaan mm. säilyttämään karhujen tiheys sillä tasolla, että haitat ja vahingot muulle riistalle pysyvät ekologisesti hyväksyttävinä. Asenne, jossa suurpetoja nimetään haitaksi, ei kuulu tälle vuosituhannelle. Ravintoketjun huipulla olevia lajeja ei voi hävittää vain siksi, että metsästystä vapaa-ajallaan harrastavat saisivat enemmän hirvieläimiä itselleen syksyisin.
Maa- ja metsätalousministeriö ei mainitse asetuksessa karhujen merkitystä ekosysteemille. Suurpedot ovat tärkeitä hirvieläinten, tulokaslajien ja vieraslajien hallinnassa. Niiden puute tai liian vähäinen määrä voi johtaa tilanteisiin, jossa vieraslaji lisääntyy hallitsemattomasti ja leviää yhä pohjoisemmaksi. Luonnonvarakeskuksen uusimman arvion mukaan Suomessa oli talvella 2023–2024 noin 117 000 valkohäntäpeuraa.
Valkohäntäpeura on Pohjois-Amerikasta Suomeen istutettu vieraslaji, joka on levinnyt myös saaristoon. Samaan aikaan suurpetokantoja on liiallisella metsästyksellä pidetty uhanalaisina tai silmälläpidettävinä. Runsas hirvieläinkanta aiheuttaa monimuotoisuuden vähenemistä. Lisäksi hirvieläimet aiheuttavat vahinkoa viljelmille ja liikenteelle. Pelkästään vuonna 2022 kirjattiin 12 105 yhteentörmäystä ajoneuvojen ja kauriiden välillä.
Talviunet rauhaan – metsästysaika on liian pitkä
Myös karhunmetsästyksen ajankohtaan pitää tehdä muutos. Karhunmetsästystä ei pidä sallia jatkettavan syyskuun puolenvälin jälkeen, jotta karhuilla olisi mahdollisuus valmistautua rauhassa talviunia varten. Karhujen on todettu vetäytyvän talvipesilleen syys-marraskuun aikana, mutta nykyinen metsästysaika sallii karhunmetsästyksen lokakuun 31. päivään saakka.
Kunniottavasti,
Riku Eskelinen, Toiminnanjohtaja
Luontoliitto ry.
Lisätiedot:
Christa Granroth, Luontoliiton suurpetojaoston jäsen, c.granroth@gmail.com
Mari Nyyssöla-Kiisla, Luontoliiton susiryhmän puheenjohtaja, susiryhma@luontoliitto.fi
Francisco Sánchez Molina, Luontoliiton suurpetovastaava, francisco.sanchez@luontoliitto.fi
Lähteitä:
[1] Kirjallisesti vastattava ensisijainen kysymys komissiolle P-005412/2021 Susien tappaminen susikannan kasvun säätelemiseksi, vahinkojen ehkäisemiseksi ja susien hyväksyttävyyden edistämiseksi, 7.12.2021.
[2] Bombieri et al. 2019. Brown bear attacks on humans: a worldwide perspective
[3] C-674/17 – Luonnonsuojeluyhdistys Tapiola
[4]https://riista.fi/metsastys/saalisseuranta/karhusaaliit/
[5]https://yle.fi/a/3-12581443
[6] https://www.tori.fi/recommerce/forsale/item/7398383
[7] Allendorf et al. (2009). “Human-induced evolution by unnatural selection through harvest of wild animals.”
[8] Frank et al (2017). “Indirect effects of bear hunting: a review from Scandinavia.”
[9] https://www.sva.se/vi-erbjuder/publikationer/licensjakt-paa-bjoern-2019/c-28/c-83/p-267
[10] https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0006320717316166
[11] https://www.researchgate.net/publication/272359466_What_is_an_apex_predator
[12] https://brage.nina.no/nina-xmlui/handle/11250/2498278
[13] https://www.eraluvat.fi/metsastys/hyva-tietaa/koiran-koulutus-ja-koeluvat.html
