Greenpeacen, Metsäliikkeen ja Luontoliiton metsäryhmän tehovalvonta kohdistuu valtion suojelemattomiin luonnonmetsiin. Yli sata vapaaehtoista metsävahtia valvoo luonnonmetsiä hakkuiden varalta. Valvonnan tarkoitus on luonnoltaan korvaamattomien luonnonmetsien turvaaminen.
“Tunnen tekeväni tärkeää työtä luonnonmetsien sirpaleiden turvassa pitämiseksi. Seuraan metsien hakkuuilmoituksia, tarkistan satelliittikuvista vieläkö metsä seisoo pystyssä ja käyn kohteissa paikan päällä. Meillä ei ole varaa menettää näistä metsistä pienintäkään”, sanoo Metsäliikkeen metsävahti Elina Ilves.
Yli sata vapaaehtoista metsävahtia valvoo luonnonmetsiä ympäri Suomea, tarkkailee hakkuuilmoituksia ja tarvittaessa jäljittää kaadettuja puita. Vapaaehtoiset ovat tavallisia luonnon tilasta huolestuneita ihmisiä, jotka ovat käyneet Metsäliikkeen metsävahtikoulutuksen.
“Parasta ovat reissut metsään. Etsin hakkuiden alkamisesta kertovia merkkejä, mutta samalla saan nauttia luonnonmetsän rauhasta, syön eväät mättäällä puron solinaa ja hömötiaista kuunnellen”, Elina Ilves sanoo.
Vahdittavat luonnonmetsät sijaitsevat valtion mailla ja ne ovat ammattilaisten kartoittamia¹. Luonnonmetsät ovat lajirikkaita, useimmiten vanhoja metsiä, jotka tarjoavat elinympäristöjä hakkuiden takia vähentyneille uhanalaisille lajeille. Luonnonmetsät ovat luonnoltaan köyhempien talousmetsien hallitsemassa Suomessa harvinaisia.
“Yritämme jatkuvasti neuvotella valtionmaiden arvokkaiden metsäkohteiden suojelemisesta Metsähallituksen kanssa, mutta valitettavasti useita luonnonmetsiä on silti jäänyt hakkuisiin suojeluarvoista huolimatta. On vaikea ymmärtää, miksi metsäteollisuus yhä ostaa Metsähallitukselta juuri näiden arvokkaiden kohteiden puuta”, Greenpeacen metsäasiantuntija Matti Liimatainen sanoo.
Petteri Orpon hallitus jätti luonnonmetsät suojelematta ja siirsi vastuun luonnonmetsien säilymisestä metsäyhtiöille, kun hallitus julkaisi tieteeseen perustumattomat vanhojen metsien kriteerit maaliskuussa 2025². Metsäyhtiöt UPM, Stora Enso ja Metsä Group eivät ole suostuneet ottamaan vastuuta luonnonmetsien säilymisestä. Yhtiöistä viimeisimpänä UPM jäi kiinni luonnonmetsän keittämisestä selluksi, kun Metsäliikkeen metsävahdit jäljittivät Kaupinvaaran kaadetun luonnonmetsän puut UPM:n sellutehtaalle.
“Metsäyhtiöt voisivat halutessaan säästää meille kaikille tärkeät luonnonmetsät. Uhanalaisille lajeille elintärkeiden luonnonmetsien keittäminen selluksi on törkeää piittaamattomuutta, jonka täytyy loppua”, sanoo Luontoliiton metsäryhmän Roosa Pihlajamäki.
Greenpeace, Metsäliike ja Luontoliiton metsäryhmä vaativat, että Metsähallitus ja metsäyhtiöt:
- Eivät toteuta hakkuita Luonnonmetsätyöryhmän kartoittamissa valtion luonnonmetsissä.
- Kieltäytyvät ostamasta puuta luonnonmetsähakkuilta.
- Varmistavat ja tuntevat ostamansa puun alkuperän, jotta luonnonmetsää ei enää päätyisi sellutehtaisiin tai muuhun teolliseen käyttöön.
Yhteyshenkilöt
Elina Ilves
Metsäliikkeen metsävahti
Puh: 044 3055 740
Email: elina.ilves@outlook.com
Metsäasiantuntija, Greenpeace
– metsien suojelu ja suojelutilastot
– luonnonmetsät ja vanhat metsät
– metsäteollisuus
– metsäpolitiikka
– metsäsertifiointi
Puh: 0400 346 329
Email: matti.liimatainen@greenpeace.org
Roosa Pihlajamäki
Luontoliiton metsäryhmä
Puh:044 7946 002
Email: roosa.pihlajamaki@luontoliitto.fi
Mari Vaara
Tiedottaja, Greenpeace
Puh :040 751 7957
Email: mari.vaara@greenpeace.org
Viitteet:
¹Vahdittavat luonnonmetsät ovat luontokartoituksen ammattilaisista koostuvan Luonnonmetsä-työryhmän kartoittamia. Valtion mailla saamelaisalueiden eteläpuolella sijaitsevat kohteet kattavat noin 100 000 hehtaaria aiemmin löytämättömiä, täysin suojelemattomia luonnonmetsiä. Pinta-ala vastaa alle 0,5 prosenttia Suomessa käytössä olevasta metsätalousmaasta. Luonnonmetsä-työryhmän kartoittama kokonaisuus täydentää Metsähallituksen itse jo aiemmin paikantamia kohteita, joita on moninkertainen määrä. Koko lisäsuojelun tarve Suomessa on Luontopaneelin mukaan huomattavasti suurempi.
²Petteri Orpon hallituksen päätös metsäkriteereistä herätti laajaa kritiikkiä tiedeyhteisön ja ympäristötoimijoiden parissa. Suomen ympäristökeskus luonnehti kriteereitä tieteellisen tiedon tarkoitushakuiseksi vääristelyksi.
