Susiryhmä on Luonto-Liiton toimintaryhmä, joka pyrkii levittämään tietoa sosiaalisesta ja perhekeskeisestä sudesta, vaikuttamaan asenteisiin sekä vähentämään turhaa pelkoa ja vihaa sutta kohtaa.

Ryhmä on osallistunut kotieläimiä suojaavien susiaitojen rakentamiseen ja järjestänyt mm. jälkiretkiä Suomessa ja ulkomailla. Susiryhmän jäsenet toimivat vapaaehtoisesti ja tasa-arvoisesti suden ja muiden suurpetojen suojelun edistämiseksi.

Luonto-Liiton susiryhmän kirjelmä Suomen riistakeskukselle

Kirjelmä Suomen riistakeskukselle 2.2.2012

Hyvä vastaanottaja,

Luonto-Liiton susiryhmä haluaa esittää Suomen riistakeskukselle huolensa liittyen susien tappolupien myöntöön ja lupien käyttöön liittyviin käytäntöihin. Luonto-Liiton susiryhmä haluaa esittää Suomen riistakeskukselle tiettyjä muutoksia käytössä oleviin toimintatapoihin.

Luonto-Liiton esityksen pohjautuvat metsästysvuonna 2011-2012 myönnettyyn kahteen erilliseen lupaan (Pohjois-Savo, Varsinais-Suomi), jotka johtivat kolmen suden tappamiseen ja jotka molemmat ovat tällä hetkellä poliisitutkinnassa.

Luvanmyöntö

Molemmat luvat on haettu susien pihavierailujen johdosta ja luvat on myönnetty pihavierailujen välttämiseksi jatkossa. Näyttönä luvanhaussa ovat suurpetoyhdysmiesten kirjaamat pihahavainnot ja Suomen riistakeskuksen perusteluna luville se, että yhden suden tappamisesta lauman muut yksilöt oppisivat karttamaan pihamaita.

Hyvän viranomaismenettelyn takaamiseksi tappolupien käsittelyn osalta Suomen riistakeskuksen tulee jatkossa tiedostaa ja tutkia tarkemmin näyttöjen kirjaajien, luvanhakijoiden, sitä riistanhoitoyhdistyksissä puoltavien sekä jahdista vastaavien tahojen ja henkilöiden mahdollinen yhteys. Ainakin Varsinais-Suomen tappoluvan osalta on syytä epäillä saman toimijajoukon toimineen kaikilla esitetyillä tasoilla.

Suomen riistakeskuksen tulee myös esittää jokin pitävämpi peruste luvanmyönnön taakse kuin se, että lauman yksittäisten jäsenten harvennuksella oletettavasti vaikutetaan pihavierailujen määrään vähentävästi.

Myönnettävän luvan osalta Suomen riistakeskuksen tulee lisäksi huomioida seuraavat seikat:

  • Luvansaaja: mahdollisten epäselvyyksien vuoksi tulisi vastuiden olla yksiselitteiset. Selkeämpää olisi jos luvansaaja ja luvankäyttäjä ovat yksi ja sama taho.

  • Jo luvanhakuasteella voidaan hakijalta vaatia selkeää suunnitelmaa, miten poisto tullaan suorittamaan.
  • Luvankäyttäjien edellytykset toimia luvan ehtojen mukaisesti: kun jahtiin osallistuu suuri metsästäjäjoukko, kasvaa virheiden ja tiedonkulun häiriöiden riski. Jahtiin osallistuvien määrä tulisi luvan ehdoissa tai annettavilla suosituksilla rajoittaa sellaiseksi, joka olisi jahdin turvallisuuden ja onnistumisen kannalta tarkoituksenmukainen.
  • Em. lisäksi tulisi jahdin johtajalta edellyttää kokemusta suurpetopyynnistä sekä jahtien onnistuneesta johtamisesta. Suurpetopyynnissä tarvitaan malttia sekä johtamistaitoja myös yllättävissä tilanteissa. On huomattava, että Pöytyän kaltaiset tapahtumat nostavat keskustelun alle sen, tulisiko susien tappamiset vastaisuudessa tehdä viranomaistyönä. Keskustelu tämänkin asian osalta on toivottavaa.
  • Luvansaajan ja käyttäjän edellytyksiä turvallisen ja lainmukaisen jahdin suorittamiseksi tulee tarkastella entistä huolellisemmin.
  • Luvan kohdistaminen susikantaan: Etelä- ja Länsi-Suomen erittäin harvan susikannan alueella tulisi erityistä huomiota kiinnittää siihen, millaisiin susiin vahinkoperusteisia lupia kohdistetaan. Kun metsästys kohdistuu susilaumoihin, kasvaa riski lisääntyvien yksilöiden menettämisestä. Tämä on susikannan suotuisan kehittymisen kannalta epätoivottavaa ja ristiriidassa susikannan hoitosuunnitelman kanssa, jossa tavoitteeksi asetetaan susien tasaisempi esiintyminen Suomessa. Lupien tulisi kohdistua yksineläviin susiin tai susiparehin, joilla ei ole jälkeläisiä [Brainerd et al. 2008]. On huomattava myös, että nyt jäljelle jääneiden pentujen riski menehtyä on kasvanut.
  • Luvan kohdistamista juuri oikeaan yksilöön pitää kehittää myös siihen suuntaan, että susia otetaan kiinni (eritoten laumaan kohdistuvissa jahdeissa) elävänä ,jolloin mahdollinen ongelmayksilö voidaan kohdennetummin poistaa. Jäljelle jäävät yksilöt voidaan ottaa tutkimusyksilöiksi tuomaan tietoa (paikanninpanta).
  • Luvanmyöntäjän tulee olla selvillä lauman koostumuksesta ennen luvan myöntämistä. Pöytyällä tutkimussusi Aulin lauman tapauksessa on epäselvää, onko lisääntyvä uros liikkunut lauman mukana enää talvella. Jos tällaisessa tapauksessa lisääntyvä naaras tapetaan, nousee koko laumareviirin autioitumisen todennäköisyys erittäin suureksi.
  • Lupien myönnöstä pitäisi pitäytyä toistaiseksi tyystin. Sen sijaan tulisi antaa lupia pelottelutoimenpiteisiin, jotka lisäävät susien arkuutta ihmistä kohtaan.

Helsingissä 2.2.2012

Luonto-Liitto

Leo Stranius                                   Sami Lyytinen

Pääsihteeri                                      Susiryhmän puheenjohtaja

blogi | Kommentoi

Kolumni Alasatakunta-lehdessä

Luonto-Liiton susiryhmän puheenjohtaja Sami Lyytinen kirjoittaa eilisessä Alasatakunta-lehdessä searaavaa:

Haave yhteisestä susijahdista

Pöytyällä 15.1.2012 käyty susijahti ei mennyt niin sanotusti kuin Strömsössä, lähinnä kaikkea muuta. Lupaehtoja rikottiin ja tuloksena oli rei’ille ammutun yhden suden sijasta kaksi, joista toinen lauman johtajanaaras, paikanninpantaa kantanut tutkimusyksilö.

Tapahtuneesta huolimatta haluan nyt katsoa tulevaan. Heitän ilmaan villin idean yhteisestä susijahdista. Kyllä, luitte oikein jo toistamiseen. Mutta sitä ennen lyhyt kertaus.

Susiasiaan liittyy ja liitetään valtava kirjo ongelmia. Käydyn jahdin osalta nostan esiin tässä yhteydessä kolme:

1. Myönnetyn luvan perusteena oli susien väitetty peloton käyttäytyminen. Jahdin piti opettaa pelkoa susiin, siis ampumatta jääneisiin. Koko ajatusrakennelma on mielestäni ongelmallinen, mutta on kai oletettavaa, että samaa käytetään jatkossakin tappolupien myönnössä.

2. Tutkimustietoa susien liikkeistä on erittäin vaikea saada. Lounais-Suomen susitietämyksen perusta oli nyt ammutun susinaaraan paikanninpanta. Ongelmana on, miten tällaista tutkimustietoa saadaan jatkossa; miten varustaa täkäläisiä susia paikanninpannoilla?

3. Susi on riistaeläin ja haluttu jahtikohde. Samalla se on kuitenkin harvalukuinen. Ongelmana on, miten erittäin uhanalaista lajia voi lainkaan sallia jahdattavan?

Voitaisiinko Pöytyän susijahdista ottaa opiksi ja hoitaa asiat tyystin toisin, kyetä voittamaan käytännön tasolla yllä esitetyt ongelmat?

Olisiko lupaehdon mukainen yksilö mahdollista jatkossa poistaa laumasta muihin samalla pelkoa tartuttaen, tuottaa lisää tutkimustietoa jäljelle jäävien susien liikkeistä ja tyydyttää jahtihalut? Minusta on. Siihen tarvitaan esimerkiksi Pöytyällä nähty 130 miehen joukko, ripaus hienosäätöä toimintaan ja välineistön vaihto.

Moisella miesmäärällä motitetaan lauma kuin lauma isoltakin alueelta. Kun käyttöön otetaan lippusiimat, verkot ja ripaus erilaista jahtimieltä, on sudet mahdollista pyydystää elävänä.

Kiinni jääneistä susista lupaehdon mukaisen yksilön poisto kohdistuu varmasti oikeaan. Muut yksilöt ovat jahdilla peloteltuja ja voidaan nukutettuina varustaa paikanninpannoilla tuottamaan tietoa mutta toisaalta myös todistamaan jonkun yksilön mahdollisista ongelmakäyttäytymisestä jatkossa.

Projekti on aloitusta vaille valmis! Otetaanko haaste tällaisesta susijahdista kompromisseineen muualla vastaan? Suojelupuoli on valmis olemaan mukana.

Sami Lyytinen

Luonto-Liiton susiryhmän puheenjohtaja

Yläne

blogi | Kommentoi

Susiryhmä kokoontuu Tampereella


Tervetuloa susiryhmän kokoukseen Tampereelle, ympäristötietokeskus Moreeniaan perjantaina 17.2.2012 klo 18 alkaen.

Moreenia ympäristötietokeskus
Käyntiosoite: Patosilta, Satakunnankatu 13 B, Tampere

Kokous on avoin kaikille sudensuojelusta kiinnostuneille. Kokouksissamme on pieni kahvi- ja teetarjoilu.

Tervetuloa mukaan!

Lisätietoja: susiryhma[at]luontoliitto.fi

tapahtumat | Kommentoi

Varsinais-Suomen susijahdista tyrmistynyt Luonto-Liitto vaatii sudenkaatolupien jäädyttämistä

Sunnuntaina 15.1. tapettiin Varsinais-Suomessa liikkuneen Yläneen laumana tunnetun susilauman johtajanaaras, pantasusi “Auli”. Auli tunnettiin paitsi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen pantasutena, myös Luonto-Liiton salametsästyksen vastaisen Salakaadot seis -kampanjan keulakuvana.

Luonto-Liitto on tyrmistynyt Auli-suden laittomaan kaatoon johtaneista karkeista virheistä ja vaatii sudenkaatolupien jäädyttämistä ainakin siihen asti, kun tapaus on perinpohjaisesti tutkittu.

Jahtiin osallistui peräti 130 metsästäjää, vaikka kaatolupa oli vain yhdelle pihassa liikkuneelle nuorelle urossudelle. Yhden sijaan metsästäjät ampuivat laumasta kaksi sutta, joista toinen oli keltaisella pannalla merkitty alfanaaras Auli.

”Aulin menetys on kohtalokas isku Yläneen laumalle: lauma jäi ilman emoa ja johtajaa. Salakaadot seis -kampanja menetti keulakuvansa, ja tapahtunut toimi jälleen osoituksena siitä, miten piittaamattomia metsästäjät ovat. Salametsästysrikollisuus rehottaa, ja susia tapetaan luvilla tai ilman koko maassa”, Luonto-Liiton susikampanjavastaava Aura Yliselä jyrähtää.

“Aulin reviirillä asuvana ja tuhansia kilometrejä koiran ja pikkulapsenkin kanssa maastossa liikkuneena en ole koskaan tuntenut pelkoa susien vuoksi, enkä tunne nytkään. Ymmärrän silti, että kun susilaumassa on ikään kuin pakka sekaisin, ihmisille saattaa tulla yhä turvattomampi olo. Sen osalta kaipaan vastuunkantajia kaatoluvan myöntäjistä sen haltijoihin ja jahtaajiin. Asiassa tyritiin pahan kerran”, Luonto-Liiton susiryhmän puheenjohtaja Sami Lyytinen arvostelee.

Luonto-Liitto on kampanjoinut Salakaadot seis -kampanjalla susien ja muiden suurpetojen salametsästystä vastaan vuodesta 2008 asti. Kampanjan myötä mm. metsästyslakiin on saatu kirjattua törkeän metsästysrikoksen tekomuoto. Loimaan poliisi tutkiikin nyt kampanjan keulakuvasuden tappoa törkeänä metsästysrikoksena.

Vuonna 2010 Salakaadot seis -kampanja palkittiin WWF:n Pandapalkinnolla merkittävästä työstä luonnonsuojelun hyväksi.

Lisätietoja:

Auli in memoriam
luontoliitto.fi/susiryhma/2012/01/auli-in-memoriam

Luonto-Liiton pääsihteerin Leo Straniuksen kirjoitus
leostranius.fi/2012/01/lepaa-rauhassa-auli-susi-ei-enaa-yhtaan-kaatolupaa

Salakaadot seis -kampanja
www.salakaadotseis.fi

Aura Yliselä
Susikampanjavastaava
Luonto-Liitto
aura.ylisela(at)luontoliitto.fi
p. 044 516 6227

Sami Lyytinen
Susiryhmän puheenjohtaja
savely(at)utu.fi
p. 040 558 6097

| 1 Comment

Auli in memoriam

Eilen 15.01.2012 metsästäjät tappoivat luvatta pantasuden, varsinaissuomalaisen susilauman alfanaaraan, Aulin. Auli on tullut tutuksi susiryhmän kampanjajulisteista ja nettisivuilta Hannu Vainiopekan kuvaamana.

Alfanaaraan eli emosuden menetys on susilaumalle korvaamaton tappio joka muuttaa susilauman dynamiikan lopullisesti. Sudet pariutuvat eliniäksi, ja susilauma eli perhe koostuu yleensä alfaparista ja niiden pennuista.

Lepää rauhassa Auli. Susiryhmä suree menetystäsi. Taistelu uhanalaisten susien puolesta jatkuu.

Tue sudensuojelutoimintaa!

http://www.ts.fi/online/kotimaa/299450.html

Kuva Hannu Vainiopekka

blogi | 13 Comments

Susilla pelottelusta kadonnut suhteellisuudentaju

Eläin- ja luonnonsuojelujärjestöt ovat huolestuneita eri puolilla maata susiin kohdistuneesta petovihasta ja julkisuudessa esiintyneistä perättömistä väittämistä Suomen liian tiukasta susipolitiikasta ja ylisuuresta susikannasta. Susi on edelleen maassamme erittäin uhanalainen laji, ja susikanta on taantunut useiden vuosien ajan.

Petojen uhkaa ovat korostaneet useat paikallislehtiartikkelit sekä eräät metsästäjätahot, jotka ovat vaatineet susien tappamista helpottavia laki- ja määräysmuutoksia. Viha-aallon taustalla vaikuttaa huoli koirien, kotieläinten ja oman hengen ja terveyden puolesta. Suurin vaikutus on tietämättömyydellä, jota perättömät puheet kasvavasta susikannasta ja -vaarasta ruokkivat. Viimeksi eilen sunnuntaina metsästäjät tappoivat luvatta varsinaissuomalaisen susilauman alfanaaraan.

Suomen luonnonsuojeluliitto muistutti viimeksi tiedotteessaan 12.1.2012, että vaikka susivahingoilla ja susien liikkumisella pihapiirissä pelotellaan, susivahinkojen määrä on itse asiassa pienentynyt huomattavasti.

Eläin- ja luonnonsuojelujärjestöt tuomitsevat tietoisen ihmisten pelottelun ja petovihaan yllyttämisen ja muistuttavat, että Suomen susikanta on äärimmäisen pieni eikä kestä pyynnin kasvattamista.

– Paikallisten asukkaiden pelko on ymmärrettävää, mutta useimmiten aiheetonta. Maassamme ei ole todellista susivaaraa. Susi on Suomessa erittäin uhanalainen laji, jonka kannan koko on viimeisimmän Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen laskelman mukaan vain 135–145 yksilöä koko maassa. Näin harvinaisen eläimen kohtaaminen luonnossa on hyvin epätodennäköistä. Realistisempi pelko tässä tilanteessa on lajin häviäminen maastamme kokonaan, Luonto-Liiton susikampanjavastaava Aura Yliselä sanoo.

Myös Ylä-Savossa Vieremällä pihoilla liikkuneet sudet ovat saaneet aikaan laajan susipelon. Kuntaan halutaan nyt lisää sudenkaatolupia, vaikka maa- metsätalousministeriön asettama kaatolupamäärä on tullut jo täyteen. Yhdistykset tuomitsevat poikkeusluvat ja pitävät ilmausta ”häirikköpeto” harhaanjohtavana.

– Tätä nykyä jokainen pihan poikki kulkeva suurpeto leimataan helposti häiriköksi, jolle haetaan tappolupaa. Samalla unohdetaan, että koira- ja kotieläinvahinkoja voidaan ennaltaehkäistä aitauksilla, karkotteilla ja suojaliiveillä, jotka laitetaan koiran päälle metsästysretkillä. Kaatolupia pitäisi myöntää aina vasta sitten, kun kaikkia ennaltaehkäiseviä keinoja on jo kokeiltu, Wild Lynx ry:n puheenjohtaja Jaana Julin lisää.

Yhdistykset painottavat, että susien kaatolupien myöntämisperusteita olisi yhtenäistettävä eikä niitä saa kytkeä paikallisiin lähtökohtiin, kuten jotkut susien metsästystä puoltavat tahot ovat vaatineet. Tällä hetkellä pyyntiluvista päättää maa- ja metsätalousministeriö ja poikkeusluvista Suomen riistakeskus.

– On muistettava, että Suomessa on susia vähemmän kuin saimaannorppia, ja meillä on kansainvälinen vastuu suojella uhanalaisia eläinlajejamme. Tämän takia suden kaatolupia on jaettava maassamme aina vain EU:n luontodirektiivin mukaisesti eli erittäin tiukoin perustein. Tätä puoltaa sekin seikka, että Norjan ja Ruotsin susikannat ovat riippuvaisia Suomen kautta kulkevista susista, Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen HESY ry:n puheenjohtaja Hannele Luukkainen selventää.

– Salametsästys on yksi lajin suurimmista uhista. Petovihan ja pelottelun seurauksena eläimiä tapetaan salaa erityisen julmin ja laittomin menetelmin. Salametsästykseen onkin puututtava tehokkaasti ja metsästyksen valvontaan on saatava lisää resursseja, muistuttaa SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liiton toiminnanjohtaja Helinä Ylisirniö.

Lisätietoja:

Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry
Hannele Luukkainen, puheenjohtaja
p. 040 547 7770, hannele.luukkainen(at)clarinet.fi
(tavoitettavissa 17.1. lähtien)

Luonto-Liitto,
Aura Yliselä, susikampanjavastaava
p. 044 5166 227, aura.ylisela(at)luontoliitto.fi

SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto ry
Helinä Ylisirniö, toiminnanjohtaja
p. 050 371 2740, helina.ylisirnio(at)sey.fi

Wild Lynx ry
Jaana Julin, puheenjohtaja
puh. 050 5411 912, jaana.julin(at)gmail.com

| Kommentoi