Kirjelmä Suomen riistakeskukselle 2.2.2012
Hyvä vastaanottaja,
Luonto-Liiton susiryhmä haluaa esittää Suomen riistakeskukselle huolensa liittyen susien tappolupien myöntöön ja lupien käyttöön liittyviin käytäntöihin. Luonto-Liiton susiryhmä haluaa esittää Suomen riistakeskukselle tiettyjä muutoksia käytössä oleviin toimintatapoihin.
Luonto-Liiton esityksen pohjautuvat metsästysvuonna 2011-2012 myönnettyyn kahteen erilliseen lupaan (Pohjois-Savo, Varsinais-Suomi), jotka johtivat kolmen suden tappamiseen ja jotka molemmat ovat tällä hetkellä poliisitutkinnassa.
Luvanmyöntö
Molemmat luvat on haettu susien pihavierailujen johdosta ja luvat on myönnetty pihavierailujen välttämiseksi jatkossa. Näyttönä luvanhaussa ovat suurpetoyhdysmiesten kirjaamat pihahavainnot ja Suomen riistakeskuksen perusteluna luville se, että yhden suden tappamisesta lauman muut yksilöt oppisivat karttamaan pihamaita.
Hyvän viranomaismenettelyn takaamiseksi tappolupien käsittelyn osalta Suomen riistakeskuksen tulee jatkossa tiedostaa ja tutkia tarkemmin näyttöjen kirjaajien, luvanhakijoiden, sitä riistanhoitoyhdistyksissä puoltavien sekä jahdista vastaavien tahojen ja henkilöiden mahdollinen yhteys. Ainakin Varsinais-Suomen tappoluvan osalta on syytä epäillä saman toimijajoukon toimineen kaikilla esitetyillä tasoilla.
Suomen riistakeskuksen tulee myös esittää jokin pitävämpi peruste luvanmyönnön taakse kuin se, että lauman yksittäisten jäsenten harvennuksella oletettavasti vaikutetaan pihavierailujen määrään vähentävästi.
Myönnettävän luvan osalta Suomen riistakeskuksen tulee lisäksi huomioida seuraavat seikat:
- Luvansaaja: mahdollisten epäselvyyksien vuoksi tulisi vastuiden olla yksiselitteiset. Selkeämpää olisi jos luvansaaja ja luvankäyttäjä ovat yksi ja sama taho.
- Jo luvanhakuasteella voidaan hakijalta vaatia selkeää suunnitelmaa, miten poisto tullaan suorittamaan.
- Luvankäyttäjien edellytykset toimia luvan ehtojen mukaisesti: kun jahtiin osallistuu suuri metsästäjäjoukko, kasvaa virheiden ja tiedonkulun häiriöiden riski. Jahtiin osallistuvien määrä tulisi luvan ehdoissa tai annettavilla suosituksilla rajoittaa sellaiseksi, joka olisi jahdin turvallisuuden ja onnistumisen kannalta tarkoituksenmukainen.
- Em. lisäksi tulisi jahdin johtajalta edellyttää kokemusta suurpetopyynnistä sekä jahtien onnistuneesta johtamisesta. Suurpetopyynnissä tarvitaan malttia sekä johtamistaitoja myös yllättävissä tilanteissa. On huomattava, että Pöytyän kaltaiset tapahtumat nostavat keskustelun alle sen, tulisiko susien tappamiset vastaisuudessa tehdä viranomaistyönä. Keskustelu tämänkin asian osalta on toivottavaa.
- Luvansaajan ja käyttäjän edellytyksiä turvallisen ja lainmukaisen jahdin suorittamiseksi tulee tarkastella entistä huolellisemmin.
- Luvan kohdistaminen susikantaan: Etelä- ja Länsi-Suomen erittäin harvan susikannan alueella tulisi erityistä huomiota kiinnittää siihen, millaisiin susiin vahinkoperusteisia lupia kohdistetaan. Kun metsästys kohdistuu susilaumoihin, kasvaa riski lisääntyvien yksilöiden menettämisestä. Tämä on susikannan suotuisan kehittymisen kannalta epätoivottavaa ja ristiriidassa susikannan hoitosuunnitelman kanssa, jossa tavoitteeksi asetetaan susien tasaisempi esiintyminen Suomessa. Lupien tulisi kohdistua yksineläviin susiin tai susiparehin, joilla ei ole jälkeläisiä [Brainerd et al. 2008]. On huomattava myös, että nyt jäljelle jääneiden pentujen riski menehtyä on kasvanut.
- Luvan kohdistamista juuri oikeaan yksilöön pitää kehittää myös siihen suuntaan, että susia otetaan kiinni (eritoten laumaan kohdistuvissa jahdeissa) elävänä ,jolloin mahdollinen ongelmayksilö voidaan kohdennetummin poistaa. Jäljelle jäävät yksilöt voidaan ottaa tutkimusyksilöiksi tuomaan tietoa (paikanninpanta).
- Luvanmyöntäjän tulee olla selvillä lauman koostumuksesta ennen luvan myöntämistä. Pöytyällä tutkimussusi Aulin lauman tapauksessa on epäselvää, onko lisääntyvä uros liikkunut lauman mukana enää talvella. Jos tällaisessa tapauksessa lisääntyvä naaras tapetaan, nousee koko laumareviirin autioitumisen todennäköisyys erittäin suureksi.
- Lupien myönnöstä pitäisi pitäytyä toistaiseksi tyystin. Sen sijaan tulisi antaa lupia pelottelutoimenpiteisiin, jotka lisäävät susien arkuutta ihmistä kohtaan.
Helsingissä 2.2.2012
Luonto-Liitto
Leo Stranius Sami Lyytinen
Pääsihteeri Susiryhmän puheenjohtaja
