TIEDOTE
Nykyisellään suurpetopolitiikka edistää metsästäjien etua ja on sekä ekologisten periaatteiden että EU-lainsäädännön vastaista. Suurpetokantojen hallinnasta tulee päättää maa- ja metsätalousministeriön sijaan ympäristöministeriössä, jotta päätökset perustuvat luonnon ja kaikkien etuihin.
Suurpedot, kuten susi, karhu ja ilves, ovat tiukasti suojeltuja lajeja, joiden metsästys on Euroopan unionin luontodirektiivin nojalla kielletty. Suurpetojen kuuluminen metsästyslain mukaiseen riistaeläinluokitukseen on ristiriidassa Euroopan unionin lajien tiukan suojelun kanssa.
Tästä huolimatta maa- ja metsätalousministeriö myöntää EU-lainsäädännön vastaisesti Suomen riistakeskuksen kautta satoja suurpetojen metsästyslupia vuosittain. Tämä käy ilmi useista korkeimman hallinto-oikeuden päätöksistä, joissa tiukasti suojeltujen lajien, kuten suden, karhun ja ilveksen, kannanhoidolliset metsästysluvat on keskeytetty ja todettu laittomiksi.
“Juristeina ihmettelemme, miten maa- ja metsätalousministeriön virkamiehet laativat – virkavastuusta huolimatta – vuodesta toiseen asetuksia, jotka on todettu lainvastaisiksi tuomioistuimissa niin Suomessa kuin EU:ssakin. Käsityksemme mukaan suurpetojen metsästysasetuksia laativa virkamies on itsekin metsästäjä. Joka tapauksessa on selvää, että suurpetojen suojelu tulisi siirtää sinne, missä hallinnonalan yhteys metsästäjien etujen ajamiseen ei ole näin selvä”, sanovat Venla Mathlein ja Anna Turkki Suomen eläinoikeusjuristit ry:stä.
Maa- ja metsätalousministeriön suurpetopolitiikka edistää metsästäjien harrastustoimintaa suurpetojen kustannuksella
Kannanhoidollisen metsästyksen varjolla tapahtuu jokaisella metsästyskaudella suurpedoille kohtalokasta trofee- tai huvimetsästykseksi luokiteltavaa toimintaa. Maa- ja metsätalousministeriö on jo vuosikymmeniä laatinut EU:n luontodirektiivin vastaisia metsästysasetuksia, joiden varjolla on tapettu tuhansia suurpetoja lainvastaisesti. Suurpetojen metsästys on myös bisnestä, jossa suomalaiset ja ulkomaalaiset metsästysharrastajat maksavat kymmeniä tuhansia euroja jahteihin osallistumisesta.
Tähän mennessä on selvää, että maa- ja metsätalousministeriön suurpetopolitiikka toimii metsästystä kannattavien etujärjestöjen puolesta. Tällainen suurpetopolitiikka on niin ekologisten periaatteiden kuin EU-lainsäädännönkin vastaista.
”Luonnonvaraisten eläinten hoidon tavoitteena pitäisi olla luonnon monimuotoisuuden suojeleminen ja palauttaminen, ei huvin tuottaminen metsästäjille”, sanoo Mari Nyyssölä-Kiisla, Luontoliiton susiryhmän puheenjohtaja.
Suurpetokantojen suojelu on luonnonsuojeluasia, ja sen sääntely vaatii kokonaisvaltaista ymmärrystä suurpetojen ekosysteemeistä. Maa- ja metsätalousministeriö näkee suurpedot pelkästään ongelmana ja vahinkoa aiheuttavina nisäkkäinä Suomen luonnossa. Siksi Luontoliiton susiryhmä ja Suomen eläinoikeusjuristit ry katsovat, että maa- ja metsätalousministeriön ei tulisi hallinnoida suurpetoihin liittyviä kysymyksiä, vaan ne tulisi siirtää ympäristöministeriön alaisuuteen.
Toimivallan siirto ei poistaisi mahdollisuutta myöntää yksittäisiä kaatolupia poikkeustilanteissa vaan varmistaisi nykyistä paremmin, että luvat myönnettäisiin EU-lainsäädännön mukaisesti.
Allekirjoita vetoomus:
https://luontoliitto.fi/vetoomus/suurpetoasiat-on-siirrettava-ymparistoministeriolle/
Lisätiedot:
Francisco Sánchez Molina, Luontoliiton suurpetovastaava
francisco.sanchez@luontoliitto.fi / +358 44 516 6227 (In English)
Mari Nyyssölä-Kiisla, Luontoliiton susiryhmän puheenjohtaja
susiryhma@luontoliitto.fi / +358 45 126 8068
Anna Turkki, Suomen eläinoikeusjuristit ry:n hallituksen tiedotusvastaava
anna.turkki@helsinki.fi / +358 40 143 7550
