Talviseuranta
Talviseurannan eläimet
Näitkö harmaaturkkisen oravan? Vierailiko punatulkku lintulaudalla? Talviseurannassa kerätään havaintoja talven eläimistä ja niiden lumijäljistä. Tutustu Talviseurannan otuksiin ja ryhdy havainnoimaan!
Metsäjänis
Metsäjänis on hyvin sopeutunut lumitalveen. Sen takatassut ovat isokokoiset “lumikengät”, jotka kannattelevat hangella. Talvipuku on lähes täysin valkoinen, vain korvien kärjet ovat mustat. Jos talvella ei ole lunta, jäniksen valkoinen suojaväri erottuu maisemasta ja altistaa jäniksen petojen hyökkäyksille. Metsäjäniksen talvista ravintoa ovat puiden ja pensaiden oksat ja kuori sekä varvut. Metsäjäniksen kiima-aika ajoittuu Etelä-Suomessa helmikuulle, pohjoisemmassa Suomessa maalis-huhtikuulle.
Rusakko
Rusakko vaihtaa vaaleampaan ja paksumpaan talvipukuun, mutta sen turkki ei muutu kokonaan valkoiseksi kuten metsäjäniksellä. Rusakko on laajentanut levinneisyysaluettaan kohti pohjoista Suomea, tällä hetkellä Oulu–Joensuu-linjalle asti. Rusakko hyötyy lauhoista, vähälumisista talvista, jolloin sen liikkuminen ja ravinnon saanti on helpompaa.
Orava
Päiväaktiivinen orava vaihtaa kylmäksi vuodenajaksi punaisenruskeaa kesäpukuaan paksumman, harmaan talvipuvun. Orava talvehtii suojakseen rakentamansa talvipesän sekä talvivarastojensa avulla. Oravan ravinto vaihtelee vuodenajan mukaan. Talviravintoon kuuluvat muun muassa kuusen ja männyn siemenet, puiden silmut, sekä lintujen ruokintapaikkojen tarjonta.
Lumikko
Lumikko on maailman pienin petonisäkäs ja pienestä koostaan huolimatta nopea ja hurja saalistaja. Talvella sen turkki muuttuu kokonaan valkoiseksi, vain silmät ja kuono erottuvat tummina pisteinä lumihangelta. Lumikko saalistaa myyriä ja muita pieniä nisäkkäitä lumihangen alla olevissa käytävissä. Lumikon tasaparisten loikkien jäljet on kohtalaisen helppo erottaa lumelta.
Metsähiiri
Metsähiiren elinympäristöjä ovat metsät ja metsänreunat sekä puutarhat. Talveksi hiiri saattaa asettua myös rakennuksiin, esimerkiksi tyhjillään olevaan kesämökkiin. Hiiri jättää pienten jalkojensa jälkien lisäksi lumeen pitkän häntänsä vetämän viivan. Lumi suojaa hiirtä kylmältä, se selviää talvesta hangen alla syömällä varastoimaansa ruokaa, esimerkiksi siemeniä.
Kettu
Kettu on koko maassa tavattava hämärässä liikkuva peto, joka sopeutuu monenlaisiin elinympäristöihin. Runsain kanta on Etelä-Suomessa, jossa talvet ovat leudoimpia. Ketun talviturkki on paksu ja lämmin. Sen jäljet lumella on helppo tuntea säännöllisestä askeltahdista ja satunnaisesta hännän viivasta. Kettu tulee todennäköisesti hyötymään ilmaston lämpenemisestä, kun taas esimerkiksi sen arktisiin oloihin sopeutunut sukulaislaji naali joutuu ahtaalle.
Telkkä
Telkkä on Suomessa melko yleisenä esiintyvä sukeltajasorsa, joka käyttää ravinnokseen vesien selkärangattomia. Ilmastonmuutos on vaikuttanut telkän elintapoihin: sen pesintä on aikaistunut, kun jäät lähtevät keväällä yhä aikaisemmin. Yhä useampi telkkä myös jää talvehtimaan Suomeen tai ainakin viivästyttää syysmuuttoaan Pohjanmerelle, eteläiselle Itämerelle tai Keski- ja Etelä-Eurooppaan.
Koskikara
Koskikara pesii Suomessa harvalukuisena ja pääosin Pohjois-Suomessa. Täällä talvehtivat koskikarat ovat enimmäkseen pohjoisessa Norjassa ja Ruotsissa pesiviä lintuja. Koskikara talvehtii avoimina pysyvien virtavesien äärellä, missä sen voi havaita sukeltamassa ja ruokailemassa virtaavien vesien selkärangattomilla.
Mustarastas
Isokokoisena varpuslintuna mustarastas kestää useampiakin kovia ja kylmiä talvikelejä. Talviruokinta ja talvien leudontuminen ovat suosineet lajia. Osa mustarastaista talvehtii Suomessa, mutta suurin osa muuttaa Länsi-Eurooppaan. Talvehtimaan jäävät rastaat kerääntyvät kaupunkeihin ja omakotialueille ruokintapaikkojen tuntumaan. Siellä haikeita huilusooloja kuulee jo helmikuun lauhoina kevättä enteilevinä iltoina.
Punatulkku
Talvisin punatulkut liikkuvat pienissä parvissa tai pareittain siirtyen asutuksen pariin lintulaudoille. Punatulkku on paikkalintu, mutta jotkut lajin pohjoisimmat edustajat muuttavat talveksi etelään. Suomalaiset punatulkut ovat vaelluslintuja, jotka lähtevät liikkeelle lokakuussa. Talviselle ruokintapaikalle voi kokoontua joskus jopa 100 linnun ryhmä. Hyvinä pihlajamarjavuosina punatulkulla ei ole ruuasta pulaa. Huonoina marjasyksyinä suuri osa punatulkuista muuttaa etelään.
Laulujoutsen
Suomen kansallislintu laulujoutsen on leimallisesti pohjoinen laji, jonka pesimäkanta on vahvin Pohjois-Suomessa. Elinikäisen liiton solmiva laulujoutsen palaa joka vuosi samalle pesimäpaikalle, jonka reviiriä se suojelee kiivaasti. Pesimäalueen pohjoisrajan määrää se, että pesimäjärvessä pitää olla noin 150 päivää pitkä sulan veden jakso. Jotkin laulujoutsenet talvehtivat Suomessa ja erityisesti leutoina talvina niitä jää runsaasti lounaisille merialueille. Aikainen talvi voi koitua poikasten kohtaloksi, koska muuttokykyiseksi kehittyminen vie keskimäärin 130 päivää.
Lumiukko
Tämä ilmastonmuutoksen uhkaama hahmo on tuttu kaikille lapsuuden talvista. Lumiukkoja ilmestyy sinne, missä on lapsia (tai lapsenmielisiä!) ja lunta. Lauhkeana ja vähälumisena talvena lumiukkoja ei joko synny tai ne sulavat nopeasti pois. Ilmastonmuutoksen myötä ne käyvät Etelä-Suomessa yhä harvinaisemmiksi.
Miten ilmoitat havaintosi Talviseurannan eläimistä
1. Avaa Talviseurannan havaintolähetti osoitteessa www.jarviwiki.fi/talviseurantalahetti. Voit käyttää sitä vierailijana tai rekisteröityä käyttäjäksi. Aloita havaintojen kirjaaminen valitsemalla ”aloita”. Siirry osiosta toiseen valitsemalla ”seuraava” tai ”palaa”. Seuraa havaintolähetin ohjeita.
3. Merkitse havainnon sijainti kartalle. Etsi sijainti siirtämällä karttaa tai anna sivuston paikantaa mobiililaitteesi sijainti.
4. Nimeä havaintopaikkasi. Havaintolähetti tunnistaa automaattisesti sen vesialueen tai joen valuma-alueen, johon sijaintisi kuuluu (nimi saattaa vaikuttaa hassulta, mutta ei hätää). Anna sijainnillesi tarkempi nimi, kuten kaupunginosan tai kylän nimi.
5. Määritä havaintoaika valitsemalla päivämäärä kalenterista.
6. Vahvista havainnon tunniste #talviseuranta. Muita tunnisteita ei tarvitse lisätä.
7. Merkitse havaintosi. Ilmoita havaintosi Talviseurannan linnuista ja nisäkkäistä sekä lumiukoista valitsemalla vuorotellen nämä havaintotyypit luettelosta. Kun olet täyttänyt yhden havaintotyypin tiedot, valitse ”valmis” ja pääset takaisin valitsemaan seuraavan havaintotyypin. Sinun ei tarvitse vastata kaikkiin kohtiin, vaan voit merkitä vain ne havainnot, joita teit.
8. Lähetä havaintosi valitsemalla ”lähetä”, kun olet kirjannut kaikki haluamasi havainnot ja olet valmis lähettämään ne.
9. Kiitos havainnoistasi! Voit täydentää havaintojasi tai ilmoittaa uusia.
Miten eläimet pärjäävät talvella?
Eläimet ovat sopeutuneet talveen eri tavoin.
Jotkut linnuista jäävät talvehtimaan Suomeen, toiset muuttavat etelään. Matelijat, sammakkoeläimet ja osa nisäkkäistä horrostaa tai nukkuu talven yli. Useimmat eläimet rakentavat talvipesiä suojakseen, monet eristävää lumipeitettä hyödyntäen.
Talven aikana monet täällä talvehtivat eläimet myös vaihtavat vaaleampaan ja lämpimämpään talvipukuun. Talvisin eläinlajeja voi havainnoida myös niiden lumeen ja jään pintaan jättämien jälkien perusteella. Talvella aktiiviset lajit joutuvat talvisin liikkumaan ravinnon perässä.
Miten ilmaston lämpeneminen vaikuttaa eläinten talveen?
Lauhtuva talvi mahdollistaa monien eteläisten lajien levittäytymisen yhä pohjoisemmaksi. Tulevaisuudessa talvisin sataa enemmän, lämpötilat nousevat ja vesistöjen jääpeitteet heikkenevät.
Eläinlajien täytyy sopeutua uusiin olosuhteisiin tai siirtyä alueille, joilla elinolosuhteet ovat niille suotuisammat. Samalla lajit joutuvat uudessa tilanteessa kilpailemaan toistensa kanssa.
Erityisesti lumesta ja jäästä riippuvaiset ja niihin hyvin sopeutuneet lajit joutuvat ahtaalle, sillä tilaa siirtyä uusille elinalueille ei ole käytössä loputtomasti. Lajit törmäävät esteisiin, esimerkiksi mereen.
Monet eläinlajimme ovat sopeutuneet pohjoisen oloihin ja ne selviävät kovistakin pakkasista. Esimerkiksi saimaannorppa, metsäjänis ja kuusi tulevat todennäköisesti taantumaan ilmaston muuttuessa. Saimaannorppa tarvitsee lumikinokset ja kantavan jään talvipesäänsä varten, jonne se kevättalvella synnyttää poikasensa. Metsäjänis taas on suurten lumikenkämäisten käpäliensä ja valkoisen talviturkkinsa avulla erikoistunut selviämään lumihankien keskellä.
Kuten metsäjänis, myös monet muut valkoiseen talviturkkiin vaihtavat eläimet altistuvat tavanomaista enemmän petojen saalistukselle, jos lunta ei olekaan. Suojaavan lumipeitteen vähentyminen haittaa myös muun muassa lumen suojiin kaivautuvien kanalintujen ja talvihorrokseen vaipuvien lajien elämää.
Leudommat talvet toisaalta toivottavat tervetulleiksi lajeja, jotka eivät muuten viihtyisi täällä. Uusien lajien saapuminen voi johtaa kilpailuun alkuperäisten lajien kanssa ja esimerkiksi tauteja levittävät lajit, kuten puutiainen, leviävät yhä pohjoisemmaksi ilmaston lämpenemisen myötä.
Myös jotkut paikalliset lajit hyötyvät leudommista talvista. Esimerkiksi rusakon ja ketun voidaan katsoa kuuluvan ilmastonmuutoksen sopeutujiin. Talven myöhäisempi saapuminen saa myös monet lähimuuttajalinnut vitkuttelemaan muuttoaan tai jopa talvehtimaan täällä.