Suurpetojen tappamisen pitäisi olla sallittua ainoastaan erittäin poikkeuksellisissa tilanteissa
Suurpedot kuten susi, karhu ja ilves kuuluvat EU:n luontodirektiivin (92/ 43/ETY) liitteen IV tiukasti suojeltuihin lajeihin. Tiukasti suojeltujen lajien tahallinen tappaminen (metsästys) on kiellettyä luontodirektiivin artiklan 12 perusteella. Suurpetojen tappaminen tulisi sallia vain tapauskohtaisesti ja erittäin poikkeuksellisissa tilanteissa, mikäli mitään muita vaihtoehtoja ei ole. Lisäksi Suomi on saanut EU-tuomioistuimelta kaksi tuomiota susien lainvastaisesta metsästyksestä.
Euroopan komissio on todennut, että poikkeusluvilla ei ole tarkoitus rajoittaa tiukasti suojeltujen lajien kantojen kasvua; poikkeusluvat eivät ole kannanhoitoa. Korkein hallinto-oikeus on todennut (KHO:2023:99), että luontodirektiivin tiukasti suojeltavaan lajiin kohdistuva kannanhoidollinen metsästys sellaisenaan ei ole hyväksyttävä syy luontodirektiivin määräyksistä poikkeamiseen.
Suurpetojen kuuluminen metsästyslain mukaiseen riistaeläinluokitukseen on ristiriidassa Euroopan unionin lajien tiukan suojelun kanssa.
Suurpetojen metsästys on tehotonta ja pahentaa konflikteja
Tutkimusten mukaan suurpetojen kannanhoidollinen metsästys on tehoton tapa ratkaista konflikteja ja se usein jopa pahentaa niitä. Euroopan komission perusteellinen analyysi korostaa kohdistamattoman tappamisen tehottomuutta seuraavasti: kohdistamaton tappaminen ei vaikuta vähentävän suurpetojenhyökkäyksiä kotieläimiä kohtaan, ellei sitä tehdä niin laajamittaisesti, että se tosiasiallisesti vähentää susikannan tiheyttä laajoilla alueilla. Tämäntyyppinen metsästys ei ole yhteensopiva luontodirektiivin tavoitteiden kanssa, ja sen tuomitsee nykyään myös suuri osa Euroopan kansalaisista.
Lisäksi kannanhoidollinen metsästys vinouttaa luonnonvalintaa, millä voi olla vakavia seurauksia, kuten kohdepopulaation geneettisen terveyden heikentyminen ja sen sosiaalisen dynamiikan häiriintyminen. Tämän vaikutukset näkyvät esimerkiksi Suomen nykyisessä pienessä ja heikossa susikannassa.
Petovahinkojen ennaltaehkäisy on osoittautunut tehokkaaksi
Metsästyksen sijaan suurpetojen vahinkojen ennaltaehkäisy ei-tappavilla keinoilla ja ihmisen toiminnan sopeuttaminen rinnakkaiseloon ovat osoittautuneet tehokkaiksi tavoiksi välttää kohtaamisia ja konflikteja suurpetojen kanssa.
Myös kotieläinvahinkojen välttämiseksi on vaihtoehtoisia keinoja. Eläinten suojaaminen petoaidoilla on yksi tehokkaimmista menetelmistä.
Metsästys ei lisää turvallisuutta
Väite siitä, että ilman metsästystä suurpetokannat olisivat vaarallisempia ihmisille, ei kestä tarkastelua. Maailmanlaajuisessa tutkimuksessa karhujen hyökkäyksistä ihmisten kimppuun todetaan: “Hyökkäysten määrässä ei ole merkittävää eroa karhun metsästyksen sallivien ja sen kieltävien maiden välillä.”
Ei siis voida väittää, että metsästystä tarvitaan ihmisiin kohdistuvien hyökkäysten estämiseksi. Näkemykselle, että suurpetoja on metsästettävä, jotta niiden ihmisarkuus pysyisi yllä, ei ole tieteellistä näyttöä.
Suurpetoja ei tarvitse metsästää
Luonnonsuojelualan tutkijat eivät tue metsästystä kannanhoidon keinona ja vastustavat suurpetoeläinten tappamista, kun tavoitteena on rajoittaa populaatioiden kokoa, lisätä ihmisten sietokykyä, toimeentuloa tai pelkoa.
Maa- ja metsätalousministeriö tukee avoimesti suurpetojen suojelutason alentamista
Ministeriö etsii jatkuvasti lisää perusteita metsästää suurpetoja ja EU-tasolla vaatii suurpetojen suojelutason heikentämistä EU:n luontodirektiivissä.
Tähän mennessä on selvää, että maa- ja metsätalousministeriön suurpetopolitiikka toimii metsästystä kannattavien etujärjestöjen puolesta. Tällainen suurpetopolitiikka on niin ekologisten periaatteiden kuin EU-lainsäädännönkin vastaista.
Maa- ja metsätalousministeriö on jo vuosikymmeniä laatinut EU:n luontodirektiivin vastaisia metsästysasetuksia, joiden varjolla on tapettu tuhansia suurpetoja lainvastaisesti.
Suomen riistakeskus edistää metsästäjien harrastustoimintaa suurpetojen kustannuksella
Metsästyslupia myöntävä Suomen riistakeskus on metsästäjien — ei luonnon tai suurpetojen — etujärjestö. Onkin aiheellista kysyä, onko perusteltua, että luvat käsitellään tässä elimessä. Ylipäänsä maa- ja metsätalousministeriö on luonnonvarojen käyttöön keskittyvä ministeriö. On ongelmallista, että luonnonsuojeluun liittyviä kysymyksiä kuten suurpetojen kannat ratkaistaan siellä.
Suurpedoilla on tärkeä rooli osana ekosysteemiä, ja niiden hoito kuuluu ympäristöministeriölle
Susien ja muiden suurpetojen vähäinen määrä on johtanut pienten hirvieläinten (valkohäntäkauris, metsäkauris ja täpläkauris) runsastumiseen, ja sen myötä hirvieläinten aiheuttamat vahingot ovat lisääntyneet (esim. liikenteelle ja maa- ja metsätaloudelle aiheutuneet vahingot sekä puutiaisten runsastuminen)
Maa- ja metsätalousministeriö näkee suurpedot pelkästään ongelmana ja vahinkoa aiheuttavana nisäkkäänä Suomen luonnossa. Tällaisesta vanhanaikaisesta asenteesta tulisi päästä eroon. Suurpedot ovat tärkeitä avainlajeja, jotka välillisesti ja suoraan vaikuttavat muihin luonnonvaraisiin eläinlajeihin pitäen ekosysteemin terveenä ja toimivana. Ilman suurpetoja luonto köyhtyy ja monimuotoisuus vähenee.
Allekirjoita Luontoliiton susiryhmän ja Suomen eläinoikeusjuristit ry:n vetoomus Suurpetoasiat on siirrettävä ympäristöministeriölle.
Kuva: Christa Granroth
