Luontoliiton lausunto maa- ja metsätalousministeriön asetukseen poikkeusluvilla sallittavasta suden metsästyksestä metsästysvuonna 2024–2025

Helsingissä 5.12.2024

Viite: VN/31652/2024

Maa- ja metsätalousministeriön asetus sallisi jopa 28 suden metsästämisen poronhoitoalueen
ulkopuolella talvella 2024. Määrä on sama kuin metsästysvuonna 2023–2024. Kiintiöstä vähennettäisiin
muu tietoon tuleva kuolleisuus poronhoitoalueen ulkopuolella.

Luontoliitto katsoo, että Suomen susikanta on laskenut edellisvuodesta ja on edelleen luokiteltu
erittäin uhanalaiseksi. Uhanalaiseen lajiin kohdistuva metsästys lisää ennestään lajin ahdinkoa.
Esitettyä metsästyskiintiötä ei tule myöntää.

Suden tappamisen voi sallia ainoastaan erittäin poikkeuksellisissa tilanteissa

Susi kuuluu EU:n luontodirektiivin (92/ 43/ETY) liitteen IV tiukasti suojeltuihin lajeihin ja on luokiteltu
Suomessa erittäin uhanalaiseksi lajiksi. Suden tahallinen tappaminen on kiellettyä EU:n luontodirektiivin
artiklan 12 perusteella. Suden tappaminen tulisi siis sallia vain tapauskohtaisesti ja erittäin
poikkeuksellisissa tilanteissa, mikäli mitään muuta vaihtoehtoa ei ole. Uhanalaisten lajien kuten suden
kuuluminen metsästyslain mukaiseen riistaeläinluokitukseen on ristiriidassa Euroopan unionin ja lajien
tiukan suojelun kanssa.

Euroopan komissio on todennut, että poikkeusluvilla ei ole tarkoitus rajoittaa tiukasti suojeltujen lajien
kuten suden kantojen kasvua.¹ Etukäteen asetetut vuosittaiset kaatokiintiöt eivät ole perusteltuja, koska
poikkeukset tiukasta suojelujärjestelmästä on arvioitava 16 artiklan 1 kohdan mukaisesti jokaisen
pyyntiluvan kohdalla erikseen riippumatta ajankohdasta. Vahinkoperusteisille poikkeusluville ei ole
tarvetta asettaa kiintiötä. Niitä ovat myöntäneet poliisi ja Suomen riistakeskus tapauskohtaisesti.

Korkein hallinto-oikeus on todennut (KHO:2023:99), että luontodirektiivin tiukasti suojeltavaan lajiin
kohdistuva kannanhoidollinen metsästys sellaisenaan ei ole hyväksyttävä päämäärä luontodirektiivin
määräyksistä poikkeamiseen.

Kiintiön asettaminen sille, kuinka monta sutta voidaan tappaa, antaa yhteiskunnalle väärän viestin.
Tällaista luontoarvoja runnovaa toimintatapaa ei pidä hyväksyä. Ehdotettujen sudentappolupien lisäksi
sutta uhkaa lajiin kohdistuva jatkuva salametsästys.

Susi on huippupeto, eikä sitä tarvitse metsästää

Susikannan kokoa säätelevät lajin pentutuotto, saaliseläinten määrä ja elinympäristö.² Susi on
ravintoketjun huipulla oleva petoeläin. Luontoalan tutkijat eivät tue metsästystä kannanhoidon keinona.³

Luontoliitto huomauttaa, että koko käsite ”kannanhoito” on ongelmallinen, koska susikanta ei tarvitse
ulkopuolista kontrollointia eikä susien tappamista pitäisi nimittää susien hoitamiseksi. Susilla ja muilla
suurpedoilla on tärkeä rooli ekosysteemeissä, eikä niitä tulisi tappaa metsästysharrastuksen vuoksi, jota
harjoittaa alle viisi prosenttia koko Suomen väestöstä.

Suomen susikanta on köyhtynyt

Luonnonvarakeskuksen seurannan mukaan Suomessa oli maaliskuussa 2024 todennäköisesti 295 (277–
321) sutta. Kanta-arvio maaliskuussa 2023 oli arviolta 291–331 sutta. Tämä tarkoittaa, että susikanta on
laskenut edellisvuodesta.

Luonnonvarakeskus on arvioinut, että jos kannanhoidollista metsästystä ei ole, susilaumoja ennustetaan
olevan vuoden 2024 marraskuussa 30–55 (90 prosentin todennäköisyydellä) ja vuoden 2025 maaliskuussa
27–51.

Luontoliitto muistuttaa, että tutkimuksen mukaan, Suomen susikannan perimä on köyhtynyt.⁴ Maa- ja
metsätalousministeriön sitkeä tavoite aloittaa suden trofeemetsästys kannahoidollisen metsästyksen
varjolla johtuu siitä, että kallo, talja tai muu eläimen osa on harvinainen ja arvostettu metsästysmuisto,
joka saadaan laillisesti vain, kun susia tapetaan kannanhoidollisesti.

Skandinavian susikanta kärsii pahasta sisäsiittoisuudesta, johtuen poronhoitoalueen petopolitiikasta, joka
estää susien vaeltamisen maiden välillä. Poronhoitoalueella ei ole pysyviä pari- tai laumareviirejä.

Suomen susikannan tulisi kasvaa merkittävästi nykyisestä, jotta se säilyisi geneettisesti elinvoimaisena.
Luken väliraportissa todetaan: alustavat tulokset osoittavat Suomen nykyisen susikannan olevan liian
pieni säilyäkseen geneettisesti elinvoimaisena edes melko lyhyellä (17 v.) aikavälillä.

Suurempi susikanta ehkäisisi hirvieläinvahinkoja

Metsästysvuonna 2023-24 kuoli yhteensä 74 sutta laajamittaisen metsästyksen vuoksi. Susista 52
tapettiin poronhoitoalueella ja 22 poronhoitoalueen ulkopuolella. Elokuun 2024 alussa alkaneen
metsästysvuoden 2024-2025 aikana on Suomen riistakeskuksen tietoon tullut 28 kuollutta sutta koko
maassa.

Susien ja muiden suurpetojen vähäinen määrä on johtanut pienten hirvieläinten (valkohäntäkauris,
metsäkauris ja täpläkauris) runsastumiseen, ja sen myötä hirvieläinten aiheuttamat vahingot ovat
lisääntyneet. Sorkka-raportin mukaan hirvieläinten suomalaiselle yhteiskunnalle aiheuttama lasku on
vuosittain 140 miljoonaa euroa.⁵

Pohjoisamerikkalainen vieraslaji valkohäntäkauris levittäytyy yhä pohjoisemmaksi.
Valkohäntäkauriskanta on arvioitu talvella 2022–2023 noin 117 000 yksilön suuruiseksi.

Myös villisikakanta voi tulevaisuudessa runsastua leudompien talvien myötä. Susi on yksi harvoista
lajeista, joka oppii saalistamaan villisikoja ja pystyy siten säätelemään villisikakantaa. Susien on myös
todettu estävän sikaruton leviämistä.⁶ Uusimmassa tutkimuksessa on havaittu, että sudet vähentävät
myös supikoirien määrää.⁷

Koirien käyttö suden metsästyksessä on kiellettävä

Luontoliitto huomauttaa, ettei suden metsästys koiria käyttäen ole edelleenkään kiellettyä.
Metsästystapahtumassa sudet motitetaan lippusiimoilla ja koirat päästetään juoksemaan suden tai susien
perään. Jos koirat väsyvät, ne korvataan jahdeissa uusilla koirilla. Alfasudet ammutaan usein
ensimmäisinä, sillä ne yrittävät ohjata koiria pois pentujen luota. Suden haavoittuessa tai väsyessä koirat
saavat yliotteen ja pääsevät raatelemaan kohteena olevaa sutta. Suden puolustaessa itseään myös koirat
voivat vammautua. Kyse on eläinrääkkäyksestä, ja metsästystapa on verrattavissa koiratappeluihin, joiden
järjestäminen on kiellettyä Suomessa. Koirankoulutuslupia sudenmetsästykseen ei pääsääntöisesti
myönnetä sudelle Suomessa. Ihmetystä herättääkin, miten ja missä susijahdeissa käytettäviä koiria
koulutetaan.

Vahinkojen ennaltaehkäisy suojelee sutta, kotieläimiä ja metsästyskoiria

Asetusmuistion mukaan sudet aiheuttavat taloudellisten vaikutusten lisäksi lukuisia sosiaalisia
vaikutuksia, joista vain harvoja voi kuvailla positiivisiksi. Sudesta puhutaan viitaten vahinkoihin, eikä
arvokkaana osana suomalaista luontoa ja ekosysteemiä.

Haluun tappaa susia voi olla monia eri syitä, kuten pelko laiduneläinten turvallisuudesta tai halusta käyttää
vapaana juoksevia metsästyskoiria jahdin yhteydessä. Lisäksi susiviha sekä kilpailu samasta riistasta
metsästäjien kanssa lisää halukkuutta susien tappamiseen.

Yhtenäiset susilaumat käyttäytyvät ennakoitavammin, mikä vähentää konflikteja. Susilauman hajoaminen
heikentää lauman kykyä metsästää, ja voi lisätä kotieläimille aiheutuvia vahinkoja.⁸ Susien ja muiden
petoeläinten aiheuttamia kotieläinvahinkoja tulee ensisijaisesti pyrkiä ehkäisemään.

Suomessa susien aiheuttamat lammasvahingot ovat vähäisiä (30–50 petovahinkoa vuosittain).
Petovahinkoja voidaan ennaltaehkäistä sähköistetyillä petoaidoilla, paimentamalla ja erilaisilla
karkotteilla.⁹

Eläinten suojaaminen ehkäisee myös irrallaan juoksevien koirien aiheuttamia vahinkoja. Suomessa on
arviolta yli 700 000 koiraa, josta 80 000–120 000 käytetään vuosittain metsästyksessä.

Suurpedot (ilves, susi, karhu) muodostavat vain alle 0,1 % metsästyskoirille aiheutuneista kuolemista
(12,5 % on liikenneonnettomuuksista).¹⁰

Susien metsästämisellä on pikemminkin negatiivinen kuin positiivinen vaikutus ihmisten sietokykyyn ja
suhtautumiseen sutta kohtaan.¹¹ Suurpetojen metsästys aiheuttaa mittavaa kärsimystä eläimille. Samalla
metsästys häiritsee ekosysteemien tasapainoa.

Ei-tappavat menetelmät karjan tuhon estämiseksi ovat halvempia ja tehokkaampia keinoja vahinkojen
ehkäisyyn kuin tappavat toimenpiteet.¹² Tutkimukset osoittavat, että tapettujen susien määrän ja karjan
menetysten välillä ei ole yhteyttä.¹³

Metsästys ei lisää ihmisarkuutta

Susien tai muiden villieläinten ”ihmisarkuutta” ei lisätä metsästyksellä. Näkemykselle, että susia on
metsästettävä, jotta niiden ihmisarkuus lisääntyisi, ei ole tieteellistä näyttöä.

Susi käyttäytyy muiden villieläinten tavoin ja liikkuu myös pihapiireissä ja asutuksen läheisyydessä.
Ihmistoiminta on nähtävissä lähes kaikkialla Suomessa. Villieläinten on sopeuduttava ihmisen
muovaamaan elinympäristöön, ja niiden on siedettävä ihmisten läsnäoloa.

Maailmanlaajuisessa tutkimuksessa karhujen hyökkäyksistä ihmistä kohtaan todetaan: “Hyökkäysten
määrässä ei ole merkittävää eroa karhun metsästyksen sallivien ja sen kieltävien maiden välillä.”¹⁴ Näin
ollen ei voida väittää, että metsästystä tarvitaan ihmisiin kohdistuvien hyökkäysten estämiseksi.

Karhua koskevassa päätöksessä KHO:2023:99 (kohta 26) Korkein hallinto-oikeustuomioistuin on todennut
että, “karhujen ihmisarkuuden ylläpitäminen ei muodosta luontodirektiivin kannalta hyväksyttävää
itsenäistä päämäärää”.

Susien aiheuttamia sosiaalisia pelkotiloja tuleekin pyrkiä lieventämään välittämällä asiallista tietoa
sudesta ja sen käyttäytymisestä, hysterian ja negatiivisen uutisoinnin sijaan. Myös ympäristö- ja
luontokasvatuksen osuutta kouluissa tulee lisätä.

Metsäpeura

Asetuksessa on esitetty huolta susien vaikutuksesta metsäpeurakantaan. Luontoliitto huomauttaa, että
metsäpeura on luokiteltu riistaeläimeksi. Metsäpeuroille on myönnetty 3 pyyntilupaa tulevalle
metsästyskaudelle. Metsäpeuran trofeemetsästystä kaupataan myös ulkomaalaisille
metsästysharrastajille jopa 20 000 dollarilla.¹⁵

Metsäpeuroja ei suojella ampumalla niiden luontaisia saalistajia. Vahinkoa aiheuttavat ja
poronhoitoalueelle joutuneet peurat tulee voida siirtää elävänä uusille alueille.

Suden esiintyminen poronhoitoalueella on sallittava

Euroopan unionin tuomioistuin vahvisti tänä kesänä, että suojeltuja lajeja ei voida metsästää, kun niiden
suojelun taso on epäsuotuisa kansallisella tasolla.¹⁶ Tämä tarkoittaa sitä, että suden metsästys
poronhoitoalueella olisi lainvastaista.

On kestämätöntä, että Pohjois-Suomen laajat erämaa-alueet on varattu poronhoitoon suurpetojen
kustannuksella. Poronhoitoalue käsittää 36 % Suomen pinta-alasta. Alueelta pyritään vuosittain
hävittämään mahdollisimman paljon alkuperäiseläimistöön kuuluvia suurpetoja sekä metsäpeuroja.
Metsästysvuonna 2023–2024 poronhoitoalueella ammuttiin yhteensä 52 sutta.

Laaja petotyhjiö eristää pohjoismaiden susikannat toisistaan. Tämä on aiheuttanut vakavaa
sisäsiittoisuutta Ruotsin ja Norjan susikannalle. Tilanteeseen tulisi pikaisesti saada muutos, jotta luonnon
monimuotoisuus säilyisi myös tuleville sukupolville.

Suomen kansalaiset ovat suden puolella

Vaikka suurin osa suomalaisista ei metsästä ja haluaa, että sudella on mahdollisuus elää lajille luontaista
laumaelämää, Suomen suurpetopolitiikka myötäilee metsästystä harrastavien, eläintilallisten ja
porotalouselinkeinoa harjoittavien tahojen vaatimuksia. Suden kannanhoidollisessa metsästyksessä on
kyse trofeemetsästyksestä, sillä kannanhoidollisesti ammutun suden osia saa pitää itsellään.

Eurogroup for Animals -kattojärjestön teettämän susiaiheisen mielipidekyselyn mukaan valtaosa EUkansalaisista tukee suden suojelua ja vielä suurempi osa vastustaa suden tappamista kaikissa
olosuhteissa. Kyselyn mukaan Suomessa 88 % vastaajista oli sitä mieltä, että sudet kuuluvat luontoon
samalla tavalla kuin ketut, peurat ja jäniksetkin, ja 90 % vastaajista sanoi, että sudella on oikeus elää
luonnonvaraisesti.

Maa- ja metsätalousministeriön tulisi olla susikysymyksessä neutraali

On arveluttavaa, että EU:n tasolla maa- ja metsätalousministeriö edistää avoimesti suden suojelutason
alentamista, vaikka sille ei ole tieteellistä tukea ja Suomen susikanta on erittäin uhanalainen sekä liian
pieni säilyäkseen geneettisesti elinvoimaisena. Suomessa ministeriö myös tukee avoimesti suden
suojeluntason alentamista, vaikka se on saanut EU-komissiolta yli 5,5 milj. euroa SusiLIFE-hankkeeseen,
jonka tarkoitus on edistää erittäin uhanalaisen suden ja ihmisen rinnakkaiseloa.

Petovahinkojen ennaltaehkäisy on osoittautunut tehokkaaksi

Tutkimusten mukaan kannanhoidollisella metsästyksellä on vain vähän tai ei lainkaan vaikutusta, tai jopa
päinvastainen vaikutus suurpetojen kotieläimille aiheuttamiin vahinkoihin¹⁷. Vahinkojen ennaltaehkäisy
ja ihmisten toiminnan sopeuttaminen rinnakkaiseloon soveltuvaksi ovat osoittautuneet tehokkaiksi
tavoiksi välttää kohtaamisia ja konflikteja suurpetojen kanssa.

Aikana, jolloin luonnon monimuotoisuus hupenee kiivasta vauhtia ja luonnonvaraisten nisäkkäiden osuus
maapallon biomassasta on vain neljä prosenttia, on syytä etsiä tapoja elää suurpetojen kanssa rinnakkain
ja lopettaa niiden vaino.

Luontoliiton susiryhmä järjestää mielenosoituksen suurpetojen puolesta maa- ja metsätalousministeriön
edessä torstaina 19.12. kello 14.00. Mielenosoituksessa vaaditaan ministeriötä lopettamaan suurpetojen
tappamiseen keskittyvä suurpetopolitiikka.

Kunnioittavasti,

Sami Säynevirta
Järjestöpäällikkö
Luontoliitto ry

Lisätiedot:

Mari Nyyssölä-Kiisla
Luontoliiton susiryhmän puheenjohtaja
susiryhma@luontoliitto.fi

Christa Granroth
Luontoliiton suurpetojaoston jäsen
c.granroth@gmail.com

Francisco Sánchez Molina
Luontoliiton suurpetovastaava
+358 44 516 6227 (in English)
francisco.sanchez@luontoliitto.fi

1. Kirjallisesti vastattava ensisijainen kysymys komissiolle P-005412/2021 Susien tappaminen susikannan kasvun säätelemiseksi, vahinkojen ehkäisemiseksi ja susien hyväksyttävyyden edistämiseksi, 7.12.2021. ↩︎
2. Wallach, Arian D. et al., 2015. What is an apex predator? ↩︎
3. Lute, Michel et al., 2018. Conservation professionals agree on challenges to coexisting with large carnivores but not on solutions. ↩︎
4. Valtonen, Mia et al., 2021. Suomen susikannan suotuisen suojelutason viitearvojen määrittäminen: väliraportti. ↩︎
5. https://tapio.fi/wp-content/uploads/2023/10/SORKKA-raportti-08102023.pdf ↩︎
6. Szewczyk, M. et al., 2021. Evaluation of the Presence of ASFV in Wolf Faeces Collected from Areas in Poland with ASFV Persistence ↩︎
7. Selonen, V., Brommer, J.E., Holopainen, S. et al., 2022. Invasive species control with apex predators: increasing presence of wolves is associated with reduced occurrence of the alien raccoon dog. ↩︎
8. Suutarinen, Johanna, 2019. Ecology of lawbreaking. Effects of poaching on legally harvested wolf populations in human-dominated landscapes University of Oulu. ↩︎
9. https://wordpress1.luke.fi/susilife/wp-content/uploads/sites/14/2022/08/An-evaluation-report-on-the-bestdamage-prevention-practices-used-in-wolf-conservation-in-Europe_Pellikka.pdf ↩︎
10. Kenneliitto ↩︎
11. https://conbio.onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/csp2.18 ↩︎
12. Bergstrom, Brad. (2017). Carnivore conservation: Shifting the paradigm from control to coexistence. ↩︎
13. Kutal et al. 2023. Testing a conservation compromise: No evidence that public wolf hunting in Slovakia reduced livestock losses. ↩︎
14. 4 Bombieri et al. 2019. Brown bear attacks on humans: a worldwide perspective. ↩︎
15. https://worldwidetrophyadventures.com/trips/extremely-rare-forest-caribou-in-finland/ ↩︎
16. https://curia.europa.eu/jcms/upload/docs/application/pdf/2024-07/cp240118fi.pdf ↩︎
17. https://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/STUD/2018/596844/IPOL_STU(2018)596844_EN.pdf ↩︎