“Lennä, lennä leppäkerttu” -loru kertoo kenties seitsenpistepirkosta, joka on leppäkertuistamme yleisin ja kantaa monesti koko kovakuoriaisheimon nimeä. Seitsenpistepirkko on kansallishyönteisemme, jota tapaa pelloilla ja niityillä lähes koko Suomessa. Leppä tarkoittaa verta ja kuvastaa leppäkertun kirkuvan punaista väriä, joka varoittaa pahasta mausta. Leppäkerttuja esiintyy Suomessa jopa 62 lajia, ja niiden nimet vaihtelevat pilkkujen määrän mukaan.
Moni on varmasti sitä mieltä, että puolipallon muotoiset leppäkertut ovat sympaattisimpia hyönteisiämme. Hellyttävästä ulkokuoresta huolimatta leppäkertut ovat hurjia petoja, jotka syövät pienempiä hyönteisiä. Ne saalistavat pääosin kirvoja ravinnokseen, ja puutarhuri voikin valita torjunta-aineiden sijaan käyttää leppäkerttuja kirvojen tuhoamiseen. Leppäkerttu on myös luomusertifikaatin logossa.
Leppäkertut talvehtivat aikuisina ja siksi niitä voi tavata varhain keväällä. Aikaisimpiin voi törmätä jo maaliskuussa. Jopa sata leppäkerttua voi löytää yhdestä paikkaa talvehtimasta esimerkiksi ikkunan reunalaudan alta. Myöhemmin kesällä kirvayhdyskuntien läheltä, lehtien alta voi löytää oranssinkeltaisia seitsenpistepirkon munarykelmiä.
Kuva: Antti Salovaara
