Näihin aikoihin susilla on suurimmassa osassa levinneisyysaluettaan käynnissä kosiomenot, jotka johtavat perheenlisäykseen. Joillekin susille tämä tarkoittaa pitkäaikaisen laumaperinteen jatkumista. Ne ovat perheensä todellisia matriarkkoja ja patriarkkoja. Otetaan esimerkiksi Nestor-susi.
Puolan Koszalin metsässä asuva Nestor sai viime vuonna (2022) pentuja puolisonsa kanssa. Se oli vain hieman aiemmin selvinnyt vakavasta tassuvammasta. Nestor oli pelastettu ansalangasta kylän läheltä, ja se ontui edelleen palatessaan takaisin laumaansa. Kymmenen vuoden korkeasta iästään ja tuoreesta vammastaan huolimatta Nestor ei epäröinyt ottaa paikkaansa johtajana ja lisääntyvänä uroksena.
Tässä puolalaisen luonnonsuojelujärjestön Wilkin (eli ”Suden”) videossa näemme vammastaan jo selvästi toipuneen Nestorin leikkimässä vuonna 2020 syntyneen poikansa kanssa sen jälkeen, kun se oli palannut uuden pentueen luo. Nestorin menneisyydestä ennen loukkaantumista ei tiedetä paljoakaan.
Pelastusoperaation jälkeen Nestoria seurattiin, jotta tiedettäisiin, oliko se onnistunut palaamaan takaisin perheensä luokse ja kuinka sillä meni. Sillä meni hyvin!
Jos Nestorista tuli susilauman lisääntyvä uros ensimmäisen kerran 2–3-vuotiaana ja se perusti laumansa itse sen sijaan, että olisi ottanut sen haltuunsa vanhempiensa kuoleman jälkeen, sen perhe on todennäköisesti asuttanut samaa reviiriä jo 7–8 vuotta. Uuden pentueen syntymä varmistaa sen perinnön jatkumisen.
Kun susiperheen vanhemmat lopettavat lisääntymisen, lauma ei tavallisesti katoa (vaikka niinkin voi tapahtua tiettyjen ulkoisten syiden, kuten metsästyksen, vuoksi). Jotkut sudet perustavat perheen, joka hallitsee melko muuttumattomana pysyvää reviiriään sukupolvien ajan, kuten toivottavasti myös Nestor.
Nuorten susien elämässä kevät on turvattomampaa, seikkailuntäyteistä aikaa.
Susien lisääntymismenestys liittyy vahvasti vastamuodostuneen parin kykyyn löytää ja vakiinnuttaa itselleen koti. Tämä voi olla vaikeaa alueilla, joilla susia elää tiheässä.
Sudet, jotka ovat jättäneet synnyinlaumansa ja -kotinsa perustaakseen oman perheen ja reviirin muualla, voivat vaeltaa pitkiä tai lyhyempiä matkoja. Joskus yksin, mutta joskus yhdessä tapaamansa vastakkaista sukupuolta olevan suden kanssa.
Tätä uusille alueille levittäytymistä eli dispersaatiota voi tapahtua mihin vuodenaikaan tahansa, toisin kuin lisääntymistä. Yleensä levittäytymistä tapahtuu kuitenkin eniten syksyllä ja keväällä (kiima-aikana). Jos uuden reviirin etsintä vie alueelle, jossa on harvakseltaan muita susia, sudella ei ole kiirettä lisääntyä. Tällöin susi voi rauhassa vallata reviirin ja etsiä kumppania.
Tiheään asutuilla alueilla susien tulevaisuuden kannalta ratkaisevaa on tuoreen parin kyky hankkia pentuja, jotka kasvettuaan auttavat vanhempiaan puolustamaan ja laajentamaan lauman reviiriä.
Aina susien ei tarvitse matkustaa kauas tavatakseen toisiaan. Joskus susi jättää syntymälaumansa vasta kuin joku toinen susi (potentiaalinen puoliso) ilmaantuu lähelle reviirin rajaa ulvoen, kutsuen ja houkuttelen katsomaan yhdessä, mitä maailmalla on tarjottavana. Pari saattaa asettua vain vähän toisen puolison synnyinreviirin ulkopuolelle.
Toiset sudet taas dispersoivat kauas ja jopa laajentavat lajinsa levinneisyysaluetta. Esimerkiksi tämä talvi (2022—23) on aiheuttanut huolta erittäin uhanalaista suden alalajia meksikonsutta (Canis lupus baileyi) seuraaville sudensuojelijoille.
Meksikonsusinaaras Asha yritti vaeltaa sen alueen ulkopuolelle, jonka ihmiset olivat virallisesti osoittaneet alalajin elinalueeksi. Meksikonsudet elivät aiemmin Yhdysvaltojen eteläisimmissä osavaltioissa (Etelä-Arizonassa ja eteläisessä New Mexicossa) ja Meksikon pohjoisosissa. Nämä alueet ovat olleet meksikonsuden historiallista ja luonnollista levinneisyysaluetta. Ilmastonmuutoksen myötä on kuitenkin ymmärrettävää, että laji saattaa laajentaa esiintymisaluettaan yli historiallisten rajojen ja vallata alueita yhä pohjoisemmasta.
Kylmyys on perinteisesti ollut meksikonsuden levinneisyyttä rajoittava tekijä, mutta ilmaston lämpenemisen myötä uusista alueista saattaa tulle sille asuttavia. Tätä Asha yritti selvittää astuessaan sille määritellyn elinalueen ulkopuolelle New Mexicossa. Ehkä Asha olisi saattanut päästä Coloradoon tai Utahiin asti, missä meksikonsutta ei koskaan ennen ole tavattu mutta missä se saattaisi hyvinkin pystyä nykyään elämään.
Valitettavasti Asha vangittiin ja palautettiin Meksikoon, jossa se vapautettiin.
Päätös perustui siihen, että Ashan pelättiin omanlajisen kumppanin puutteessa lisääntyvän kojoottien kanssa, mikä olisi voinut vaikuttaa negatiivisesti meksikonsuden jo ennestään rajoitettuun geeniperimään. Monet luonnonsuojelijat kuitenkin ovat sitä mieltä, että meksikonsusien pitäisi antaa vaeltaa vapaasti yli rajojen, jotka ovat luonnollisten sijaan poliittisia, ja tämän lisäksi niitä tulisi myös aktiivisesti siirtää sellaisiin osavaltioihin, kuten Coloradoon, joissa pysyvää susipopulaatiota ei vielä ole.
Asha lähti kotoaan löytääkseen puolison ja reviirin, mutta sen vaellus, niin kuin muidenkin nuorten susien vaellukset, herätti kiivaita väittelyitä suden levittäytymisen ekologisista vaikutuksista.
Jotkut sudet vaeltavat kauas, koska niiden on pakko – ne ovat kasvaneet alueilla, joissa on susilaumoja tiheässä jo entuudestaan. Tai ehkä ne joutuvat jättämään perheensä välttääkseen sisäsiittoisuuden. Lähialueilla saattaa olla vain vähän muita susia, joten ne matkaavat kauas – ja samalla läpi maiden, joille ei haluta susia – löytääkseen puolison, joka ei ole niille sukua.
Nuorten susien dispersaatio voi olla todella tärkeää joillakin alueilla. Esimerkiksi Skandinavian susikanta on saanut alkunsa vain yhdestä susiparista. Ilman satunnaisia Suomesta tai Venäjältä saapuvia yksilöitä Ruotsin ja Norjan susipopulaatiot kärsisivät niin vakavasta sisäsiittoisuudesta, että ne voisivat kuolla sukupuuttoon pelkästään siksi, että niillä on heikompi geneettinen sopeutumiskyky, alttiutta sairauksille, sisäsiitoksen aiheuttamia fysiologisia muutoksia jne.
Kaikkien susien ei välttämättä tarvitse matkustaa kauas, mutta ne lähtevät joka tapauksessa. Sudetkin ovat yksilöitä, joilla on oma luonteensa, ja ehkä jotkut sudet vain ovat seikkailunhaluisia. Tästä esimerkkinä on puolalaisen Wilk-järjestön kuvamateriaali urossudesta, joka saapui Itävallasta Puolaan vuonna 2021 kuljettuaan ensin Tšekin tasavallan läpi.
Itävallan Waldvertelistä, jossa kyseinen susi syntyi, on linnuntietä Puolan Lublinieciin, jossa se tapasi puolisonsa, hieman yli 400 kilometriä. Matkansa aikana itävaltalaissusi vältti asutusta ja lepäsi metsien suojassa. Se joutui myös ylittämään monikaistaisia moottoriteitä.
Lopulta itävaltalainen uros tapasi puolalaisen naaraan, ja videolla pari nähdään jättämässä innokkaasti hajumerkintöjä. (Itse asiassa ne näyttävät olevan niin keskittyneitä touhuunsa, että ne eivät huomaa taustalla hiljaa seisovaa ja sitten pakoon ryntäävää metsäkaurista.)
Todennäköisesti pari sai pentuja ja muodosti näin uuden lauman (mahdollisesti seuraavana keväänä, koska sudet tapasivat toukokuussa). Euroopan sudet ovat levittäytyessään ylittäneet Alpit ja murskanneet samalla väitteet, että se ei olisi mahdollista, ja uineet jopa puolentoista kilometrin levyisten jokien, kuten Tonavan, poikki.
Kevät on jännittävää aikaa susille ja niiden kohtaloita seuraaville ihmisille.
Kun nuoret sudet ovat onnistuneesti pariutuneet ja ne ovat tuomassa maailmaan uutta sukupolvea, niiden elämä mullistuu. Ne muuttuvat salaperäisemmiksi, ja tutkijoiden on vaikeampi jäljittää niitä, koska sudet eivät liiku enää yhtä laajalla alueella kuin aikaisemmin vaan keskittävät toimensa pesän ympärille, jossa pentujen on määrä syntyä. Naarassusi on tuntenut pentujen kehittyvän sisällään ja alkaa etsiä tai tehdä niille parasta pesäpaikkaa.
Pesän on oltava lämmin ja kuiva jopa kevättulvan aikana, joka susiemon on osattava ennakoida. Usein pesä rakennetaan kallionhalkeamaan tai juurakon alle mutta joskus myös onttoon puuhun, jopa hylättyyn majavanpesään!
Kurkistuksen tulevaan tarjoaa tämä Voyageurs Wolf Projectin video, jossa viisi sudenpentua on pesässä ikivanhan setripuun alla.
Tällaista suloisuutta ja toivoa helmikuun (arktisilla alueilla maaliskuun) tapahtumat saavat aikaan!
Teksti: Ieva Zarina
Käännös: Pauliina Klemola
