Älä osta mitään -päivän historiasta

Lyhenne tulee sanoista Älä osta mitään. Se on Luontoliiton kulutuskriittinen kampanja, joka toimii vastaliikkeenä kulutushysteriaa luovalle Black Friday -ilmiölle. Kulutuskriittisenä kampanjana ÄOM kritisoi myös materiakeskeistä kulutuskulttuuria ja loppuvuoden juhlien kaupallistumista.

Kampanja haluaa haastaa miettimään kulutustottumuksia ja niiden vaikutuksia luontoon sekä ilmastoon. Vastuullinen kuluttaminen on kaikkien asia. Ennen kuin ostopäätös tapahtuu, on hyvä miettiä voiko sen sijaan kierrättää, korjata, lainata tai vuokrata.

Ei vielä mitään, mutta se on tärkeä kannanotto yksinkertaisemman elämäntavan puolesta. Reaktiot, sekä positiiviset että negatiiviset, joita Älä osta mitään -päivä ihmisissä herättää, paljastavat jotain hyvin olennaista kulttuurimme ytimestä: Onko vapaus sitä, että voi vapaasti ostaa mitä tahansa? Monelle on ollut yllättävää huomata, kuinka vaikeaa on olla yksikin päivä ostamatta mitään. 

Luontoliitto kannustaa kulutuskriittisyyteen ympäri vuoden

Jokainen päättää itse, mikä on sopiva haaste ja osallistumisen aste. Kampanjan tavoite on huomiota herättävällä nimellä haastaa miettimään omaa ostokäyttäytymistään. Mikä saa ostamaan ja miksi? Ei ole tarkoitus kieltää ketään ostamasta. ÄOM-päivän ytimessä on turhan, tarpeettoman tavaran ostamatta jättäminen ja mainosten kriittinen tarkasteleminen. On myös hyvä pohtia ennen ostopäätöstä, voiko kierrättää, korjata, lainata tai vuokrata. Kaikkea ei tarvitse omistaa. 

Emme vastusta joulua tai lahjoja. Kannattaa kuitenkin käyttää harkintaa ja panostaa mieluummin laatuun kuin määrään. Lapsilla on usein pitkä lista toivelahjoista valmiina heti tavaratalojen lelukuvastojen ilmestyttyä. Lapset ovat ympäristön tilaan ja kehitysmaiden ongelmiin täysin syyttömiä, eikä ole reilua rasittaa heitä asioilla, joihin he eivät vielä voi mitenkään vaikuttaa. 

Aikuisten tehtävä on kuitenkin ajatella elämää myös pakettien avaamisen jälkeen. Huonolaatuinen, helposti rikkoutuva lelu tuottaa myös lapselle pettymyksen. Osa leluista on monimutkaisia, hienon näköisiä vempeleitä, joita on kuitenkin vaikea vapaasti soveltaa muuttuviin leikkeihin. On kuitenkin olemassa paljon lahjoja, joista on iloa pitkään, parhaassa tapauksessa sekä lapsille että aikuisille. 

Tiesitkö, että myös lapset pitävät elämyslahjoista tai vaikka uusien taitojen oppimisesta!

Ei. Korjaaminen, kierrätys, paikallinen tuotanto ja palveluiden ostaminen tavaran sijaan työllistää enemmän ihmisiä kuin tavaroiden massatuotanto. Työn verotusta pitäisi keventää ja ympäristö- ja raaka-aineveroja lisätä.

Monia luonnonvaroja, esimerkiksi alumiinia ja rautaa, riittää vaikka kuinka, mutta ongelmana ovatkin raaka-aineiden hankkimisen ja työstämisen sivuvaikutukset – saasteet, energiankäyttö ja elinympäristöjen pilaantuminen. Joistakin luonnonvaroista, kuten puhtaasta vedestä, on jo nyt pula monessa kehitysmaassa, jossa tavaroitamme tuotetaan. Vettä käytetään mm. puuvillaviljelmien kasteluun, vaikka sitä tarvittaisiin juomavedeksi.

Epärealistista on ajatella, että nykymeno voi jatkua. Jossain vaiheessa muutos on joka tapauksessa edessä. Helpompaa on yrittää sopeutua siihen ajoissa. Kun kehitysmaat teollistuvat ja vaativat osuuttaan maailman luonnonvaroista, Suomenkin täytyy miettiä omaa reilua osuuttaan.

Talouden kasvu mahdollistaa monia myönteisiä asioita, mutta ei tuo niitä automaattisesti. Kehitystä tulisi mitata ihmisten hyvinvointina, ei pelkkänä talouskasvuna.

Kehitysmaiden ongelmat ovat monimutkaisia, mutta ne eivät varmasti ratkea myymällä halpoja raaka-aineita tai alihintaista työvoimaa. Köyhien maiden taloutta tulisi ohjata sellaiselle pohjalle, etteivät ne olisi riippuvaisia raaka-aineiden myynnistä teollisuusmaihin. Maailmankaupat toimivat tämän tavoitteen puolesta.

Kaikki ihmiset haluavat nauttia elämästään, mutta se ei edellytä – eikä oikeuta – luonnonvarojen tuhlaamista. Ihmisen perusluonteena voidaan nähdä muitakin piirteitä kuin ahneus, esimerkiksi uteliaisuus.