Tietoa metsistä
Sisältö
1 Suomi on sitoutunut suojelemaan 30 % metsistä
Euroopan Unioni ja Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC ovat arvioineet tutkimustiedon perusteella, kuinka paljon maa- ja merialaa on suojeltava luontokadon pysäyttämiseksi ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. IPCC arvioi, että suojelua ja ennallistamista tarvitaan vähintään 30–50 % maa-alasta. EU:n biodiversiteettistrategiassa vähintään 30 % metsistä on jätettävä metsätalouden ulkopuolelle, ja kaikki luonnonmetsät tulee suojella. Suomen luontopaneeli on laatinut raportin tavoitteen toteuttamisesta Suomessa.
Tuottavasta metsämaasta on Suomessa tällä hetkellä pysyvästi suojeltu alle 6 %. Suojeltujen metsien määrässä on merkittävää alueellista vaihtelua. Etelä-Suomen metsistä on suojeltu vain alle 3 %, kun taas pohjoisessa lukema on noin 10 %.
1.1 Avohakkuut uhkaavat metsien eliölajeja
Metsät, jotka eivät ole suojelun piirissä, ovat jatkuvan hakkuu-uhan alla. Kun metsä avohakataan (ns. päätehakkuu), kestää kymmeniä tai jopa satoja vuosia, että se kasvaa takaisin, eikä lajisto palaa täysin ennalleen välttämättä koskaan. Kaksi kolmasosaa Suomen metsäluontotyypeistä on uhanalaisia, ja elinympäristömuutosten myötä monet metsien eliölajit ovat uhanalaistuneet.
Eliölajien uhanalaisuusarvioinnin (ns. Punainen kirja) mukaan joka yhdeksäs eliölaji on uhanalainen, ja näistä lähes kolmasosa (833 lajia) on metsien lajeja. Uhanalainen sammal tai jäkälä ei pysty ottamaan jalkoja alleen ja vaihtamaan paikkaa. Vaarana on, että lajit menetetään lopullisesti.
1.2 Lisää rahoitusta luonnonsuojeluun
Luonnonsuojelun rahoitusta tulee lisätä valtion budjetissa merkittävästi, jotta 30 prosentin suojelutavoite toteutuu. Luontopaneelin arvion mukaan lisärahoitustarve on noin 6,8 miljardia euroa. Tämä tarkoittaa 760 miljoonaa euroa vuosittain, mikäli suojelu toteutetaan tavoitevuoden 2030 loppuun mennessä. Tällä hetkellä luonnonsuojelun rahoitus on 100 miljoonaa euroa vuodessa. Vertailun vuoksi ympäristölle haitallisiin tukiin käytetään vuosittain noin 3500 miljoonaa euroa. Luonnonsuojelun rahoitus tuleekin tulevaisuudessa sitoa bruttokansantuotteeseen, josta sen tulisi olla 1 prosentti.
2 Metsät ja ilmastonmuutos
Metsillä on tärkeä rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä, sillä ne varastoivat ja sitovat hiiltä. Hiilivarasto ja hiilinielu menevät usein keskusteluissa sekaisin keskenään. Hiilivarasto tarkoittaa hiiltä, jonka metsä on sitonut itseensä. Metsä on hiilinielu, kun se kasvaessaan sitoo enemmän hiiltä, kuin mitä se vapauttaa lahoamisen tai hakkuiden myötä.
Jos hakattu puu käytetään lyhytikäisiin tuotteisiin, kuten selluksi tai energiapolttoon, suurin osa varastoituneesta hiilestä vapautuu lyhyen ajan sisällä takaisin ilmakehään. Hakkuun myötä menetetty hiilivarasto ei palaudu tarpeeksi nopeasti siihen nähden, kuinka kiire ilmastotoimilla on. Hiilivaraston palautuminen vuosikymmenien tai jopa yli sadan vuoden päästä ei riitä.
Vuonna 2022 raportoitiin Suomen hiilivarastojen ja -nielujen huolestuttavasta romahduksesta, jonka yksi syy on korkea hakkuutaso. Venäjän puuntuonnin loputtua ja uusien sellutehdashankkeitten myötä hakkuupaineet kasvavat entisestään.
2.1 Puun käyttö energian- ja selluntuotannossa
Fossiilisia polttoaineita ei voida korvata puun energiapoltolla, sillä päästöt eivät vähene tarpeeksi nopealla aikataululla. Lisäksi hakkuiden kasvattaminen kiihdyttää luontokatoa. Puun energiapolttoa ei tulisi tästä syystä tukea uusiutuvana energiana lainkaan.
Puuta käytetään myös kertakäyttömuovia korvaavien puupohjaisten tuotteiden valmistukseen. Tämä ei kuitenkaan ole kestävää, sillä muovituotteiden suurta määrää ei voida korvata puupohjaisilla tuotteilla. Lähtökohdan pitäisi olla kertakäyttökulttuurista eroon pyrkiminen.
3 Mikä on luonnonmetsä?
Luonnonmetsä on iältään vanha metsä, jonka puu- ja eliölajisto on monipuolinen. Luonnonmetsässä on paljon lahopuuta, ja se on saanut olla rauhassa ihmisen muokkaamiselta. Se tarjoaa elinympäristön merkittävälle määrälle metsälajeja ja ylläpitää tervettä metsäekosysteemiä. Luonnonmetsiä on jäljellä enää hyvin vähän.
Luonnonmetsät voidaan jakaa kolmeen kategoriaan sen mukaan, kuinka luonnontilaisia ne ovat:
- Ikimetsä eli metsä, jota ei ole koskaan hakattu. Näitä löytyy lähinnä Saamenmaalta (Lapista).
- Luonnontilaisen kaltainen vanha metsä. Näissä on voitu kaataa vuosikymmeniä sitten yksittäisiä puita, mutta ne ovat silti lähes luonnontilaisia. Näitä on Saamenmaalla (Lapissa) ja Kainuussa – Koillis-Suomessa.
- METSO-suojeluohjelman (eteläisen Suomen metsien monimuotoisuusohjelma) kriteerit täyttävä luonnontilaisen kaltainen metsä. Etelä-Suomessa metsät ovat niin voimakkaasti muokattuja, pieniä ja pirstaleisia, että myös tavallisesta talousmetsästä poikkeava vanha metsä, jossa on säästynyt tavallista enemmän monimuotoisuutta ja lahopuuta katsotaan suojeltavaksi.
Vastakohta luonnonmetsille on sellainen talousmetsä, jossa on ainoastaan yhtä tasaikäistä puulajia eikä lahopuuta juuri lainkaan. Kaikissa talousmetsissä lajisto on huomattavasti köyhempää. Mitä enemmän metsä poikkeaa luonnonmetsästä, sitä huonommin se pystyy ylläpitämään metsäekosysteemin monilajista eliöstöä ja sen moninaisia vuorovaikutussuhteita.
