Järjestöpäällikkö Sami Säynevirran kasvot ovat tutut lähes jokaiselle Luontoliiton aktiiville ja työntekijälle. Sami aloitti Luontoliitossa jo 25 vuotta sitten ja on nähnyt, kuinka lasten ja nuorten oma ympäristöjärjestö on 2000-luvun mullistusten myötä muuttunut.
Kerro itsestäsi lyhyesti.
Perheeseeni kuuluu kaksi rescuekoiraa ja asumme Helsingissä. Luontoliiton lisäksi toimin eläinten oikeuksien parissa. Pidän musiikista, keikoilla käymisestä, mökkeilystä, kuntoilusta, kuvataiteista ja underground-kulttuurista.
Millainen luontosuhde sinulla on?
Arvostan luontoa ja sen lajeja. Koen, että luonto on arvokas juuri sellaisena kuin se on. Mielestäni luonnolla on itseisarvo. Minulle merkitsee paljon se, että tiedostan luonnon olemassaolon. Pidän tärkeänä lähiluontoa ja sen säilyttämistä. Olen luonnonsuojelija.
Miten tulit mukaan Luontoliiton toimintaan?
Tulin mukaan Luontoliittoon vapaaehtoistoiminnan kautta. Ensikosketuksi Luontoliittoon oli susiryhmä. Osallistuin susiaitatalkoisiin Pohjois-Karjalassa, ja toiminta vei mukanaan, se tuntui niin konkreettiselta. Kiinnostuin enemmän ja enemmän Luontoliitosta ja onnistuin pääsemään töihin Vantaan Luonnonystäviin järjestöohjaajaksi.
Miten Luontoliitto on muuttunut 25 vuodessa?
Luontoliitto oli 25 vuotta sitten yhteisö, jossa vapaaehtoiset, aktivistit ja työntekijät tekivät tiiviistä yhteistyötä, ja roolit olivat rajoja ylittäviä. Se oli sellaista aktivistisoppaa. Toiminta on tänä päivänä ammattimaista, ja menneiden vuosien raakilemaisuus on vahvistunut asiantuntijuudeksi. Onneksi yhdessä tekemisen tunne on säilynyt ja Luontoliiton pariin hakeudutaan aktiivisesti edelleen.
Mitä kadonnutta tai unohtunutta haluaisit tuoda takaisin?
Haluaisin tuoda takaisin yhteiset maanläheiset tapahtumat ja juhlat. Muistan useammat ympäristöseikkailu Vainupäivät, joita järjestettiin yhdessä vapaaehtoisten kanssa. Pukeuduimme eläinhahmoiksi ja lähetimme lapsia ja perheitä ympäristöseikkailulle lähimetsiin, puistoihin ja merenrannoille.
Rakkain Luontoliitto-muistosi?
Rakkaita ja hyviä muistoja syntyy jatkuvasti. Yksi ylitse muiden on se, että Luontoliitto teki yhteistyönä muiden järjestöjen kanssa Suomen ensimmäisen kansalaisaloitteen, jonka tavoitteena oli turkistarhauksen lakkauttaminen.
Luontoliitossa olen päässyt kohtamaan ihmisiä ja tutustumaan heihin. Olen päässyt osallistumaan lukuisiin tapahtumiin ja edustamaan Luontoliittoa Suomen lisäksi myös ulkomailla. Olen saanut tehdä monipuolisesti erilaisia työtehtäviä eri rooleissa. Se on pitänyt mielenkiintoa yllä. Tärkeintä on se kuitenkin se, että olen saanut työskennellä luonto- ja ympäristöasioiden parissa. Olen iloinen siitä, että minulla työssäni mukana upeita ja rakkaita työkavereita ja vapaaehtoistoimijoita. Arvostan heidän työtään erittäin paljon.
