Miten porojen ja suurpetojen yhteiselo saadaan onnistumaan?
Suurin osa suomalaisista ei tiedosta, että 36% Suomen pinta-alasta on varattu porotaloudelle. Koko tämä pohjoinen alue on käytännössä tyhjennetty luonnon omista eläinlajeista, varsinkin suurpedoista. Vielä hullummaksi tilanteen tekee se, että poronhoitajia on vain reilu 4000 henkilöä. Siis vain 0,07% kansalaisista. Varsin pieni ihmisryhmä hallitsee kolmasosaa Suomen pinta-alasta, ja myös lainsäädäntö on muokattu siellä tukemaan pelkästään porotaloutta.
Porotaloutta perustellaan sillä, että se on saamelaisten alkuperäiskansaoikeus, mitä se vahvasti onkin. Siksi on kummallista, että porotaloutta saavat harjoittaa myös muut suomalaiset, joilla ei ole mitään tekemistä saamelaisen kulttuurin kanssa. Norjassa ja Ruotsissa porotalous on rajattu vain saamelaisille. Samanlainen laki turvaisi myös
Suomessa saamelaisten erityisoikeudet.
Porotalous ei tosin ole saamelaisillakaan ikiaikainen perinne, vaan yleistyi vasta 1800-luvulla. Sitä ennen pohjoisen ihmiset elivät lähinnä metsästämällä. Porot ovat villien tunturipeurojen jälkeläisiä, joista porot on kesytetty ja jalostettu. Kyseessä on niin sanottu domestikoitunut laji. Samaan aikaan kun porotalous yleistyi, metsästettiin sen villi esi-isä tunturipeura sukupuuttoon Suomesta.
Poroja on Suomessa tällähetkellä arviolta noin 200 000 yksilöä. Poronhoitoalue ulottuu etelään jopa Kainuuseen asti, joka on metsäpeuran elinaluetta. Metsästäjät tappoivat metsäpeuran sukupuuttoon Suomesta 1900-luvun alussa. Metsäpeura on paluumuuttaja, ja ensimmäiset peurat palasivat Suomeen Venäjältä 1950-luvulla. Nykyisin metsästäjät tappavat metsäpeuroja vuosittain 15-30 yksilöä. Metsäpeura on silmälläpidettävä (NT) laji, ja sen kanta noin 2900 yksilön verran. Poroja on siis 69-kertainen määrä metsäpeuraan verrattuna.
Tällä hetkellä Metsähallitus suunnittelee aitausta, joka sulkisi metsäpeurat kokonaan pois poronhoitoalueelta. Aita tulisi estämään metsäpeurojen selviämisen ja leviämisen Suomessa, koska metsäpeuralle sopivat elinympäristöt ovat vanhoja metsiä ja vasomisalueet sijaitsevat pohjoisempana. Aita estäisi muidenkin eläinten liikkumisen. Aitahanke on uhka luonnonvaraisten eläinten hyvinvoinnille. Tunturipeurat menetettiin jo kokonaan. Koituuko porotalous tulevaisuudessa myös metsäpeurojen kohtaloksi?
Ylisuuri poromäärä on hävittänyt jäkäliköt, joka on porojen perusruokaa. Myös tunturikoivikot ovat kärsineet porojen laiduntamisesta. Lisäksi ilmastonmuutos vaikeuttaa porojen syömistä, kun hanget jäätyvät kivikoviksi eivätkä porot saa kaivettua ruokaa syödäkseen. Tehometsätalous on hävittänyt puissa kasvavan lupon, jota porot syövät varsinkin talvisin. Poroja kuoleekin paljon nälkään. Pahinpina vuosina arvioidaan jopa 15 000 poron kuolleen kun laiduntaminen ei ole onnistunut. Poroja lisäruokitaan tämän vuoksi heinällä ja rehuilla. (1)
Poroja kuolee vuosittain myös liikenteessä arvioilta noin 4500 yksilön verran, liki yhtä paljon kuin pedot tappavat niitä. Myös koirat aiheuttavat poronhoidolle kasvavia ongelmia. Ongelmat ovat lisääntyneet sitä mukaan, kun metsästystavat ovat muuttuneet ajavia koiria käyttäviksi ja metsästyskoirien määrä on lisääntynyt. Koirat tappavat yli sata poroa vuosittain. Jos lasketaa yhteen nälkään kuolleet, liikenteessä menehtyneet sekä koirien ja suurpetojen tappamat porot, on suurpetojen osuus hävikistä vain noin 25%. Koiria tai autoja ei kuitenkaan yritetä hävittää kuten luonnonvaraisia suurpetoja. Tämä kertoo siitä miten suurpetoihin suhtautuminen on enemmänkin asenneongelma.
Suurpedot on hävitetty poronhoitoalueelta liki kokonaan ja ne tapetaan sitä mukaan, kun niitä sinne ilmestyy. Kaikki maasuurpedot (karhu, susi, ahma, ilves) ovat rauhoitettuja. Silti niitä on saanut metsästää poronhoitoalueella vahinkoperusteisilla poikkeusluvilla ja erillisellä alueellisen kiintiön nojalla (Metsästyslaki 41a§).
Nyt on kuitenkin tullut Euroopan unionin oikeuden päätös kesällä 2024 (C-436/22 I ASCEL) koskien Espanjan ja Itävallan susia, joka määrittelee, että susia ei voida metsästää alueellisella tasolla, jos sen suojelun taso on epäsuotuisa kansallisella tasolla. Espanja ja Itävallan tilanteet ovat täysin verrannollisia Suomen poronhoitoalueeseen. Etelä-Suomen suurpetojen tappoluvat on jo todettu useaan kertaan laittomiksi Korkeinta hallinto-oikeutta ja EU:ta myöten. Nyt näyttää siltä, että myös poronhoitoalueen poikkeusluvat ovat olleet luontodirektiivin vastaisia. (2)
Petokorvausten ongelma on siinä, kun vahingoista vain noin 6,7% tarkastetaan. Petoeläinten aiheuttamista vahingoista maksetut korvaukset perustuvat tilallisten omiin ilmoituksiin. On aiheellista kysyä kuinka paljon nälkään kuolleita tai koirien tappamia poroja väitetään petojen tappamiksi? Tutkimuksen mukaan ilmoitetuista porovahingoista 27% oli aiheettomia. Väärinkäytökset ovat yleisiä. Petokorvaus on suurempi kuin teuraseläimestä saatu myyntitulo, joten vääristynyt korvausjärjestelmä on aiheuttanut sen, että susia ja muita suurpetoja käytetään korvaushuijausten välikappaleena. (3)
Vahinkotilastosta voidaan myös nähdä, että suurpedot tappavat etupäässä kalleimpia siitosporoja ja jättävät halvemmat teuraseläimet rauhaan. Vuonna 2024 suurpedot tappoivat yhteensä 6344 siitosporoa (korvaus 220-1572 euroa/poro) ja yhteensä 63 teurasporoa (korvaus 0-749 euroa/poro). Tilastot ovat ristiriidassa Paliskuntain yhdistyksen tiedotusten kanssa, joissa sanotaan erityisesti teurasporojen vähentyneen petojen takia. (4)
Porotilallisten tuloista liki 40% koostuu korvauksista. 2000-luvulla korvausten määrä on kymmenkertaistunut. Yksi porotilallinen on saanut jopa 155 000 euroa vuodessa korvauksia ja vähintään 40 000 euron korvauksia on maksettu joka vuosi 13–25 henkilölle eri puolille poronhoitoaluetta. Porotilallinen voi siis elää pelkkien korvausten varassa myymättä lihaa kuluttajille. (5) On perusteltua kysyä, onko tällainen liiketoiminta ja korvausjärjestelmä järkevää?
Matkailu on Lapissa kasvava elinkeino ja ulkomaalaisten osuus matkailijoista on 80%. Matkailun merkitys Lapin aluetaloudessa on erittäin merkittävä, sillä matkailun osuus bruttokansantuotteesta oli 5,7 % kun Suomen keskiarvo oli 2,5 %. (6)
Mitä turistit ajattelisivat, jos tietäisivät, miten ekologisesti ja eettisesti kestämätöntä porotalous ja luonnonhoito Lapissa on? Lapin mainoksissa suurpedot esitetään luonnollisena osana Lapin luontoa, vaikka todellisuus on päinvastainen. Porotalous on syrjäyttänyt kaikki kotoperäiset luonnovaraiset neläimet. Maailmalla on kasvava kiinnostus eettisempää luontomatkailua ja puhdasta ympäristöä kohtaan. Suomella olisi tässä matkailuvaltti, jos vain Lapin eläin- ja luonnonsuojelun ongelmat saataisiin ratkaistua.
Maa- ja metsätalousministeriö on Suomen korkein eläinsuojeluviranomainen. Se on epäonnistunut turvaamaan niin suurpetojen suojelun kuin myös selvittämään porotalouden epäkohtia. Viimeisin uutinen oli ministeriön alaisen Metsähallituksen päätös sallia suurpetojen tappaminen myös luonnonpuistoissa. Luonnonpuistojen perustarkoitus on säilyttää luonto koskemattomana ja ne ovat olemassa vartavasten luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi. Tiukasti suojellut luonnonpuistot ovat olleet luonnoneläinten viimeisiä turvapaikkoja. Ministeriö ei ole estämässä tätä lainvastaista metsästystä ja asiasta on tehty kantelu oikeuteen.
Pohjoisen Suomen ekologia on tuhoutumassa porotalouden takia. Keinoja tilanteen parantamiseen on kuitenkin olemassa.
– Poronhoito pitää sallia vain saamelaisille ja Saamenmaan alueelle. Tämä turvaisi saamelaisten yksinoikeuden porotalouteen ja vapauttaisi Kainuun metsät metsäpeuroille.
– Porojen määrää täytyy vähentää, jotta kasvillisuus ja jäkäliköt pääsevät palautumaan. Samalla liikenneturvallisuus paranee.
– Korvausjärjestelmä pitää muokata sellaiseksi, että vain tarkastetut vahingot korvataan.
– Otetaan käyttöön reviirikorvaus, eli maksetaan suurpetojen suojelusta samaan tapaan kuin maakotkan kohdalla ontehty. Reviirikorvauksella pystytään turvaamaan myös suurpetojen vaeltaminen muihin Skandinavian maihin eli Norjaan ja Ruotsiin, joissa suurpetotilanne on myös kriittisen huono.
– On myös ehdotettu, että poroja ryhdytään aitaamaan samaan tapaan kuin muukin lihakarja ympäristön tuhojen rajaamiseksi. Tarhatut porot olisi myös helpompi ruokkia joten nälkäkuolemilta vältyttäisiin. Tähän edellyttää jo eläinsuojelulaki.
– Maa- ja metsätalousministeriön kuuluisi tehostaa erävalvontaa, jotta metsästysrikollisuus saadaan kitkettyä. Lisäksi tarvitaan lakimuutos, jotta erävalvontaa voidaan jatkossa harjoittaa myös yksityismailla, joissa salametsästystä on voinut harrastaa tähän asti liki vapaasti.
– Tarvitaan kovemmat rangaistukset metsästysrikollisille, jotta pelotevaikutus olisi aidosti painava.
– Lapin matkailuyritysten pitäisi pystyä panostamaan, ja painostamaan lainsäätäjiä siihen, että luonnon monimuotoisuus säilyy pohjoisessa. Samalla voidaan kehittää uusia houkutuksia turisteille muun muassa suurpetokuvauksen muodossa.
Pohjoisen arktinen luonto on herkkä, sitä pitää pystyä suojelemaan tehokkaasti. Suojelun pitää pohjautua tieteeseen, biologiaan ja tilastoihin. Populistinen petopolitiikka ja pienten eturyhmien halut eivät saa mennä maapallon tulevaisuuden edelle. Ministeriöllä on virkavastuu noudattaa lakeja ja EU-direktiivejä ja niiden nojalla suojella Suomen luontoa meille kaikille.
Teksti: Venla Karttunen
Kuva: Janne Autere
Tilastot:
– Paliskuntain yhdistys
– Riistavahingot
– Luonnonvarakeskus, tilastotietokanta
– Suomen Riistakeskus, saalisseuranta
1.
– Yle: Luminen talvi iski rajusti poronhoitoon – Paliskuntain yhdistys: Mikäli valtio ei tule apuun, voi tuleva talvi olla poronhoidossa tiputuspeliä. https://yle.fi/a/3-11503950
– Yle: Näin jäässä porolaitumet ovat nyt tunturissa – saamelaispaliskunnat pyytävät ministeriötä julistamaan hätätilan.
2.
– Asianajajaliitto: EUT: Suden metsästys paikallisesti ei ole sallittua jos sen kanta on epäsuotuisa valtakunnallisesti.
– Antti Haataja: Suurpetojen tappaminen poronhoitoalueella on EU-lain vastaista.
https://www.anttihaataja.fi/post/suurpetojen-tappaminen-poronhoitoalueella-on-eu-lain-vastaista
3.
– Luonnonvarakeskus, Mauri Nieminen, 2016 ”Petovahingot porohoitoalueen pohjoisosan paliskunnissa vuosina 2008-2016″
– Yle: Porotutkija; petovahingoista ilmoitetaan liian hitaasti ja epätarkasti. https://yle.fi/a/3-9356964
4.
– Paliskuntain yhdistys – Porotietoa – Tilastoja https://paliskunnat.fi/py/materiaalit/tilastot/
– Yle: Poromies myy entistä useammin pienjalostajalle. https://yle.fi/a/3-6352253
5.
– Aamulehti: ”Hullun hommaa” – Poromiehelle maksettiin pedoista vuodessa yli 155 000 euroa vahingonkorvausta.
https://www.aamulehti.fi/kotimaa/art-2000007256710.html
– Lapinkansa: Poromiehelle maksettiin pedoista vuodessa yli 155 000 euroa vahingonkorvausta: ”Hullun hommaa”, kuvailee yksi korvauksensaajista. https://www.lapinkansa.fi/poromiehelle-maksettiin-pedoista-vuodessa-yli-155/85177
– Yle: Poroisäntä myisi lihaa, mutta pedot ehtivät ensin – ”Voidaan sanoa, että terveisiä hölmölästä”.
6.
– Lapland Above Ordinary Business; Toimialafaktaa: Matkailu Lapissa. https://www.lapland.fi/fi/business/matkailu-lapissa/
