Luontoliitto toteaa seuraavaa:
Ehdotus karhun yksittäisistä poikkeusluvista luopumisesta ja kiintiömetsästykseen siirtymisestä on ongelmallinen. Karhu on luokiteltu silmälläpidettäväksi lajiksi ja se kuuluu EU:n luontodirektiivin (92/ 43/ETY) liitteen IV tiukasti suojeltuihin lajeihin. Tiukasti suojeltujen lajien tahallinen tappaminen (metsästys) on kiellettyä luontodirektiivin artiklan 12 perusteella.
Mikäli tiukasti suojeltuihin lajeihin kuuluvien yksilöiden tappaminen katsotaan tarpeelliseksi, se tulisi sallia vain tapauskohtaisesti ja erittäin poikkeuksellisissa tilanteissa, jos mitään muuta vaihtoehtoa ei ole ja kaikkia muita keinoja on yritetty käyttää useampaan kertaan. Ongelmia aiheuttavien yksilöiden poistamiseen voidaan jo nyt myöntää poikkeuslupia. Niin sanotussa kiintiömetsästyksessä tapetaan runsaasti karhuja, jotka eivät ole aiheuttaneet mitään ongelmia tai vahinkoja.
Korkein hallinto-oikeus on todennut (KHO:2023:99), että luontodirektiivin tiukasti suojeltavaan lajiin kohdistuva kannanhoidollinen metsästys sellaisenaan ei ole hyväksyttävä syy luontodirektiivin määräyksistä poikkeamiseen.
Kiintiömetsästykseen siirtymistä perustellaan KHO:n antamalla päätöksellä, jonka mukaan Joensuuhun ja Enoon myönnetyt poikkeusluvat 15 karhun ampumiseen olivat lainsäädännön mukaisia. Päätös ei kuitenkaan tarkoita sitä, että koko maassa tapahtuva kiintiömetsästys olisi luontodirektiivin mukainen. Luontodirektiivi edellyttää yhä tapauskohtaista harkintaa sekä oikeussuojakeinoja.
Kiintiöihin perustuva metsästys poistaa mahdollisuuden muutoksenhakuun ja rajoittaa kansalaisten oikeuksia. Oikeusvaltion periaatteet ja hallinnon lainalaisuuden valvonta edellyttävät, että viranomaisten päätöksiin voidaan hakea muutosta. Euroopan unionin perussopimusten (SEU 19 artikla) sekä EU:n perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on taattava tehokkaat oikeussuojakeinot kaikilla EU-oikeuden soveltamisaloilla. EU-oikeus on Suomen lakiin nähden ensisijainen.
Euroopan komission mukaan luontodirektiiviin säädetyillä poikkeuksilla ei ole tarkoitus rajoittaa tiukasti suojeltujen lajien kantojen kasvua.[1]
Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan Suomen karhukannan arvioidaan olevan 2 181–2 790 yksilöä syksyllä 2025 ennen elokuussa metsästyskauden alkua. Poronhoitoalueen ulkopuolella karhukanta kasvoi noin 16 % syksystä 2024 syksyyn 2025. Karhukannan runsastuminen johtuu siitä, että metsästysvuosina 2024–2025 ja 2025–2026 ei poronhoitoalueen ulkopuolella metsästetty karhua kannanhoidollisin poikkeusluvin. Koska kyseessä on silmälläpidettävä laji, kannan kasvun tulisi nähdä ilahduttavana kehityksenä, ja kannan kasvun tulisi myös olla päämääränä karhukannan hoidossa.
Metsästys ei lisää suurpetojen ihmisarkuutta
Ministeriön mukaan kannanhoidollisella metsästyksellä pyritään muun muassa ylläpitämään karhukannan ihmisarkuutta, rajoittamaan karhukannan kokoa sekä levinneisyyttä ja pitämään karhukantaan liittyvät sosioekonomiset konfliktit hyväksyttävällä tasolla.
Ei ole olemassa yksiselitteisiä tieteellisiä todisteita siitä, että karhujen metsästys lisäisi niiden ihmisarkuutta. Päinvastoin, lajien on pakko sopeutua ihmisten läsnäoloon, sillä asutusta, mökkejä ja ihmistoimintaa on koko maassa. Ihmistoiminta vaikuttaa suoraan myös villieläinten elinympäristöön esimerkiksi kaivostoiminnan ja tehometsätalouden myötä.
Maailmanlaajuisessa tutkimuksessa karhujen hyökkäyksistä ihmistä kohtaan todetaan: ”Hyökkäysten määrässä ei ole merkittävää eroa karhun metsästyksen sallivien ja sen kieltävien maiden välillä.” Näin ollen ei voida väittää, että metsästystä tarvitaan ihmisiin kohdistuvien hyökkäysten estämiseksi. [2].
Muu tyydyttävä ratkaisu
Ministeriö esittää muistiossa useita perusteluja kannanhoidollisen metsästyksen tarpeellisuudelle, mutta muistio ei sisällä kattavaa teknistä tai tieteellistä vertailua vaihtoehtoisista keinoista, joiden perusteella voitaisiin yksiselitteisesti päätellä, ettei konfliktien vähentämiselle ole muuta tyydyttävää ratkaisua.
Ministeriö ei anna asetuksessa teknisiä tai tieteellisiä perusteluja sille, miksi konfliktien vähentämiselle ei ole muuta tyydyttävää ratkaisua kuin kannanhoidollinen metsästys. Asetuksessa todetaan, että “Suomen karhukannan yksilömäärä on niin suuri, ettei pelkästään vahinkoa tai turvallisuusuhkaa aiheuttavien yksilöiden poistamisella voida hallita riittävän tehokkaasti kasvavan karhukannan aiheuttamia sosiaalisia, taloudellisia tai ekologisia ongelmia”.
Euroopan komission mukaan luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdassa säädetyillä poikkeuksilla ei ole tarkoitus rajoittaa tiukasti suojeltujen lajien kantojen kasvua.
Karhun aiheuttamat vakavat vahingot voidaan korjata käyttämällä 16 artiklan (1)(b) mukaisia poikkeuslupia. Tuomiossaan (asia C-674/17)[1]) Euroopan unionin tuomioistuin totesi, että luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdan e alakohtaan perustuvalla poikkeuksella ei voida tavoitella päämääriä, jotka kuuluvat 16 artiklan 1 kohdan a–d alakohdissa määriteltyjen poikkeuksien piiriin. Tuomiossaan tuomioistuin totesi, että 16 artiklan 1 kohdan nojalla ei voida myöntää poikkeusta, jos poikkeamisella tavoiteltu päämäärä voidaan saavuttaa jollakin muulla tyydyttävällä ratkaisulla[3].
Luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohta velvoittaa jäsenvaltiot toimittamaan tarkat ja asianmukaiset syyt muiden tyydyttävien vaihtoehtoisten ratkaisujen puuttumiselle (päätös C-342/05). Päätöksen siitä, onko muu ratkaisu tyydyttävä tietyssä tosiasiallisessa tilanteessa, on perustuttava objektiivisesti todennettavissa oleviin seikkoihin, kuten tieteellisiin ja teknisiin näkökohtiin. Esimerkiksi mehiläishoitajat voivat välttää mehiläishoidolle aiheutuvia vahinkoja rajaamalla mehiläispesiä sähköaidalla.
Karhukannan toipuminen vie aikaa, sillä karhu on hidas lisääntymään. Naaras synnyttää ensimmäiset pentunsa yleensä 4–6 vuoden ikäisenä. Tämän lisäksi naarailla voi olla monen vuoden tauko poikueiden välillä.
Tutkimukset osoittavat, että karhun hyökkäyksiä mahdollistavien olosuhteiden ymmärtäminen voi auttaa vähentämään vaarallisia kohtaamisia. Karhun levitessä maaseudun asukkaille tulee tarjota riittävästi tietoa karhun elintavoista ja käyttäytymisestä konfliktien vähentämiseksi.
Karhun kannanhoidollisessa metsästyksessä on kyse huvi- ja trofeemetsästyksestä
Suomessa karhuja, kuten suurta osaa suurpedoista, tapetaan usein kannanhoidollisen metsästyksen varjolla huvi- ja trofeemetsästyksen vuoksi. Karhu on harvinainen ja siten haluttu saalis. Suurin osa kaatoluvista käytetään muutaman viikon aikana tehokasta tekniikkaa sekä metsästyskoiria hyödyntäen [4].
Karhunmetsästys on myös tuottoisaa bisnestä. Suomalaiset ja ulkomaalaiset metsästysharrastajat maksavat kymmeniä tuhansia euroja karhujahdeista [5]. Toimintaa voi verrata metsästysmatkailuun Afrikassa, jossa metsästäjät maksavat paikallisten lajien kuten leijonien ampumisesta. Kannanhoidollisella kaatoluvalla ammutun karhun osia voi myydä EU-todistuksen ja CITES-luvan kanssa sadoilla tai tuhansilla euroilla [6].
Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan (KHO:2023:99) metsästysharrastus ei ole riittävän painava syy poiketa luontodirektiivissä asetetusta eläinlajien tiukasta suojelusta.
Karhun huvi- ja trofeemetsästys on epäeettistä ja pahentaa konflikteja
Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) etiikan asiantuntijaryhmä on todennut, että trofeemetsästys on epäeettistä ja ristiriidassa kestävän ja oikeudenmukaisen maailman tavoittelun kanssa.
Huvi- ja trofeemetsästys on syvästi ristiriidassa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 13 artiklan kanssa, jonka mukaan eläimet ovat tuntevia olentoja, joiden hyvinvoinnin vaatimukset tulisi ottaa täysimääräisesti huomioon. Eläimet ovat tuntevina olentoina kykeneviä kärsimään ja muodostamaan merkityksellisiä sosiaalisia suhteita. Täten trofeemetsästyksellä ei ole sijaa nykyaikaisessa yhteiskunnassa.
Monet eläinlajit eri puolilla maailmaa ovat jo nyt uhattuina elinympäristöjen häviämisen ja ilmastonmuutoksen takia. Tarvitaan eettisiä ja näyttöön perustuvia lähestymistapoja konfliktien hallintaan luonnonvaraisten eläinten kanssa. Suomen on uudistettava suurpetopolitiikkaansa, jossa karhun, suden ja ilveksen huvi- ja trofeemetsästys on yksi räikeimmistä esimerkeistä.
Vanhempiin yksilöihin kohdistuva metsästys voi häiritä kannan sosiaalista dynamiikkaa ja johtaa suhteellisesti suurempaan määrään nuoria yksilöitä, jotka vaeltavat enemmän sekä ovat rohkeampia ja kokemattomampia[7].
Kannanhoidollinen metsästys vinouttaa luonnonvalintaa, millä voi olla vakavia seurauksia kuten kohdepopulaation geneettisen terveyden heikentyminen ja sen sosiaalisen dynamiikan häiriintyminen. Ruotsissa tehdyt tutkimukset karhuista esimerkiksi osoittivat, että metsästys johti luonnonvalinnan vääristymiseen ja muutoksiin eläinten käytöksessä. Se myös muutti populaation dynamiikkaa, mikä vaikuttaa sen lisääntymiskykyyn. Trofeemetsästyksen kielteiset vaikutukset ulottuvat siis paljon ammuttua eläinyksilöä laajemmalle[8].
Metsästys aiheuttaa kärsimystä eläimille ja vaaraa ihmisille
Karhunmetsästys aiheuttaa mittavaa kärsimystä eläimille ja vaarantaa ihmisten turvallisuuden. Ruotsalaisen SVA 2019 karhunmetsästysraportin mukaan jokaista karhua kohden ammuttiin keskimäärin kolme laukausta, vaihteluvälin ollessa yhdestä yhdeksään[9]. Monella karhulla oli myös vanhoja ampumahaavoja ja haavoja, jotka viittaavat metsästyskoirien aiheuttamiin vahinkoihin. On arvioitu, että jopa kolmasosa kohteena olevista karhuista voi haavoittua metsästyksen yhteydessä. Tämä aiheuttaa vaaraa luonnossa liikkujille, sillä haavoitettu karhu voi olla aggressiivinen.
Tutkijat eivät tue suurpetojen metsästystä kannanhoidollisena keinona[10]. Karhukanta säätelee itse itseään, riippuen saaliseläinten määrästä, pentutuotosta sekä elinympäristöstä [11].
Luontoliitto katsoo myös, että karhunmetsästyksessä pitäisi käyttää vain yhtä koiraa kerrallaan. Useamman koiran käytön on havaittu nostavan karhun kehon lämpötilaa, sykettä ja aiheuttavan suuremman lämpökuormituksen karhulle. Ajavien koirien vaikutus oli lisäksi suurempi kuin haukkuvien pystykorvien. Ajavien koirien metsästystapa pakottaa karhun juoksemaan kovempaa ja pidempään. Puolet tutkituista metsästystilanteista johti karhun ylikuumenemiseen, sillä karhuilla on paksu turkki[12]. Luontoliitto katsoo, että ajavien koirien käyttö karhunmetsästyksessä pitää kieltää.
Myös koirien koulutus eläviä karhuja käyttäen on kyseenalaista[13]. Koirat voivat juosta metsissä karhujen ja karhupentueiden perässä pitkään. Tämä aiheuttaa kohteena oleville karhuille tarpeetonta stressiä, estää karhuja lepäämästä, syömästä ja kuluttaa niiden talviunia varten kerättyjä energiavarastoja turhaan.
Emot pyrkivät suojelemaan pentujaan ohjaamalla niitä turvaan koirilta esimerkiksi puihin, kohdentaen uhan ja koirien huomion itseensä. Tämä lisää riskiä emon ampumiselle, ja sen myötä pentujen nääntymiselle kuoliaaksi.
Suurpedot ovat tärkeitä luonnon monimuotoisuudelle
Karhu ei alkuperäisluontoon kuuluvana lajina aiheuta haittaa muille lajeille. Kannanhoidollisella karhunmetsästyksellä pyritään asetuksen mukaan mm. säilyttämään karhujen tiheys sillä tasolla, että haitat ja vahingot muulle riistalle pysyvät hyväksyttävinä. Karhu kuuluu Suomen alkuperäisluontoon. Asenne, jossa suurpetoja nimetään haitaksi, ei kuulu tälle vuosituhannelle. Ravintoketjun huipulla olevia lajeja ei voi hävittää vain siksi, että metsästystä vapaa-ajallaan harrastavat saisivat enemmän hirvieläimiä itselleen syksyisin. Karhuilla on tärkeä tehtävä ekosysteemissä ja pohjoisen luonnon monimuotoisuuden ylläpitämisessä.
Suurpedot ovat tärkeitä hirvieläinten, tulokaslajien ja vieraslajien hallinnassa. Niiden puute tai liian vähäinen määrä voi johtaa tilanteisiin, jossa vieraslaji lisääntyy hallitsemattomasti ja leviää yhä pohjoisemmaksi. Luonnonvarakeskuksen uusimman arvion mukaan Suomessa oli metsästysajan päätyttyä helmikuussa 2026 noin 120 000 valkohäntäkaurista. Kauriskantaa on kasvatettu pitämällä susi, ilves ja karhukantaa mahdollisimman alhaisena ja ylläpitämällä massiivista talviruokintaa kauriille. Valkohäntäkauris on Pohjois-Amerikasta Suomeen istutettu vieraslaji, joka on levinnyt myös saaristoon.
Suuri kauriskanta aiheuttaa mittavaa vahinkoa kasvillisuudelle ja vähentää siten luonnon monimuotoisuutta. Lisäksi hirvieläimet aiheuttavat vahinkoa viljelmille ja liikenteelle. Vuonna 2025 kirjattiin yli 11 000 yhteentörmäystä ajoneuvojen ja kauriiden välillä.
Talviunet rauhaan – metsästysaika on liian pitkä
Myös karhunmetsästyksen ajankohtaan pitää tehdä muutos. Karhunmetsästystä ei pidä sallia jatkettavan syyskuun puolenvälin jälkeen, jotta karhuilla olisi mahdollisuus valmistautua rauhassa talviunia varten. Karhujen on todettu vetäytyvän talvipesilleen syys-marraskuun aikana, mutta nykyinen metsästysaika sallii karhunmetsästyksen lokakuun 31. päivään saakka.
Kunnioittavasti,
Sami Säynevirta
Vanhempi järjestöpäällikkö
Luontoliitto ry.
Lisätiedot:
Christa Granroth, Luontoliiton suurpetojaoston jäsen, c.granroth@gmail.com
Mari Nyyssöla-Kiisla, Luontoliiton susiryhmän puheenjohtaja, susiryhma@luontoliitto.fi
Francisco Sánchez Molina, Luontoliiton suurpetovastaava, francisco.sanchez@luontoliitto.fi
Lähteitä:
[1] Kirjallisesti vastattava ensisijainen kysymys komissiolle P-005412/2021 Susien tappaminen susikannan kasvun säätelemiseksi, vahinkojen ehkäisemiseksi ja susien hyväksyttävyyden edistämiseksi, 7.12.2021.
[2] Bombieri et al. 2019. Brown bear attacks on humans: a worldwide perspective
[3] C-674/17 – Luonnonsuojeluyhdistys Tapiola
[4] https://riista.fi/metsastys/saalisseuranta/karhusaaliit/
[5] https://yle.fi/a/3-12581443
[6] https://www.tori.fi/recommerce/forsale/item/7398383
[7] Allendorf et al. (2009). ”Human-induced evolution by unnatural selection through harvest of wild animals.”
[8] Frank et al (2017). “Indirect effects of bear hunting: a review from Scandinavia.”
[9] https://www.sva.se/vi-erbjuder/publikationer/licensjakt-paa-bjoern-2019/c-28/c-83/p-267
[10] https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0006320717316166
[11] https://www.researchgate.net/publication/272359466_What_is_an_apex_predator
[12] https://brage.nina.no/nina-xmlui/handle/11250/2498278
[13] https://www.eraluvat.fi/metsastys/hyva-tietaa/koiran-koulutus-ja-koeluvat.html
