Pitkäpyrstöinen tuulihaukka saapuu lekuttelemaan kotiaukealleen yleensä huhtikuun aikana. Pienikokoisella tuulihaukalla on huomiota herättävän pitkä pyrstö, joten lennossa sen voi sekoittaa lähinnä vain varpushaukkaan. Tuulihaukan siivet ovat kuitenkin kapeat ja suippokärkiset erotuksena varpushaukan lyhyistä, leveistä ja pyöreäpäisistä siivistä. Lisäksi tuulihaukka lekuttelee usein paikoillaan ilmassa saalistaessaan. Tuulihaukka on selkäpuolelta tiilenpunainen. Koiras on värikkäämpi kuin naaras.
Tuulihaukka esiintyy koko maassa, yleisimmillään kuitenkin Etelä- ja Keski-Suomessa. Se on pelto- ja hakkuuaukeitten myyränpyytäjänä tyypillinen näky, joskin sen kanta on vaihdellut. Tuulihaukan voi saada pesimään sille sopivaan avopönttöön, joka on ripustettu esimerkiksi pellolla olevan ladon päätyyn.
Kuva: Biopix SD Lund
