Talvehtineet kimalaiskuningattaret aloittavat lentonsa huhtikuussa ensimmäisinä lämpiminä kevätpäivinä. Osa saattaa olla liikkeellä jo maaliskuussakin, jos kevät on aikaisessa. Naarailla on peräpäässään myrkkypistin, jota ne käyttävät vain puolustautuakseen.
Kimalaiset ovat tärkeitä pölyttäjä ja siksi paitsi kevätluonnon myös maatalouden kannalta merkityksellisiä. Erityisesti mustikan pölytyksen onnistuminen riippuu suuresti kimalaisista.
Kimalaiset näyttävät kömpelöiltä, mutta ne ovat hyviä lentäjiä, jotka pärjäävät hieman huonommassakin säässä. Keskeistä on, että saatavilla on mettä ja siitepölyä. Kukkivat pajut, kuten raidat, ovat elintärkeitä varhain keväällä herääville kimalaislajeille.
Kimalaiset kuuluvat mesipistiäisiin. Suomesta on tavattu 37 lajia kimalaisia. Kimalaisia esiintyy koko maassa. Vaikka niiden määrittäminen lajilleen on usein vaikeaa, on kimalaiset keväällä helppo erottaa muista hyönteisistä. Kaikilla kimalaisilla on karvainen, tukeva ruumis, mutta esimerkiksi värit vaihtelevat lähes täysin mustasta kenties tutuimpaan kelta-valko-raidalliseen pukuun. Pörröiseltä näyttävät kimalaiset lentävät moniin muihin hyönteisiin verrattuna verkkaisesti. Myös tunnusomaisessa, pörisevässä lentoäänessä on lajikohtaisia korkeuseroja. Keväällä on Etelä-Suomessa mahdollista havaita jo kymmenkunta eri lajia.
Kevätseurannassa aiemmin seurattu mantukimalainen jaetaan nykyisin kolmeksi omaksi lajiksi, ja Suomessa tavataan myös muita saman näköisiä lajeja. Koska mantukimalaisen tarkempi määrittäminen on hyvin haastavaa, ei Kevätseurannassa tarvitse enää yrittää tunnistaa tiettyä kimalaislajia, vaan kaikki keväiset kimalaishavainnot ovat tervetulleita.
Kuva: Antti Salovaara
