Naurulokki on monelle äänestä tuttu. Muista lokeista sen erottaa verrattain pienestä koosta, pään suklaanruskeasta hupusta ja punaisista jaloista. Suomalaisista pesimälajeista se muistuttaa korkeintaan pikkulokkia, joka on paljon harvinaisempi.
Naurulokki on tavallinen lähes koko Suomessa järvien ja meren rannoilla. Se on levittänyt rannikolta sisämaahan ja oleskelee etenkin kyntöpelloilla, kaatopaikoilla sekä kaupunkien toreilla ja nurmikoilla. Avomerellä se ei viihdy. Naurulokki pesii yhdyskuntina rehevillä kosteikoilla ja merenlahdilla. Aina valpas ja puolustusvalmis yhdyskunta on hyvä turva poikasille, ja monet muutkin vesilinnut hakeutuvat mielellään pesimään naurulokkien lähettyville.
Ensimmäiset naurulokit palaavat maaliskuun lopulla. Pieni osa talvehtii Suomessa muun muassa kaatopaikoilla. Kun järvissä ei enää ole jäätä, saapuvat ensimmäiset pesäpaikanetsijät. Pian on koko yhdyskunta palannut ja iloinen kirkuminen raikaa.
(Äänite © Hannu Jännes, Lintukuva.fi)
Kuva: Antti Salovaara