Ensimmäiset lepakot heräävät keskimäärin huhtikuussa. Keväällä lepakot ovat talvihorroksen jälkeen nälkäisiä, ja esimerkiksi pohjanlepakot saattavat joskus saalistaa päiväsaikaankin. Lepakkolajimme viihtyvät monenlaisissa ympäristöissä, jos vain ravintoa ja sopivia päiväpiiloja riittää. Öisin runsaat hyönteismäärät houkuttelevat nahkasiipiä esimerkiksi järvien rannoille. Keväällä lepakot saalistavat muun muassa aikuisena talvehtivia tai keväällä kuoriutuvia yöperhosia, kuten yökkösiä, mittareita ja kehrääjiä.
Lepakot suunnistavat ultraäänien avulla. Taitavasti puikkelehtivien lepakoiden lentoa katsellessa voi ihastella sitä, että ne muodostavat käsityksen ympäristöstään äänimaailman perusteella. Ihmiskorvan kuuloalueen ylittävät kaikuluotausäänet heijastuvat esteistä, ja näistä kaiuista lepakko saa tarkkapiirteisen kuvan ympärillä olevista asioista, niin puista kuin saalishyönteisistäkin. Kaikuluotaus on hankalaa avoimilla alueilla, ja monet lepakot häviävät, jos maisemaa avarretaan liikaa. Lepakot eivät kuitenkaan ole sokeita.
Suomesta on havaittu 13 lepakkolajia. Yleisesti tavataan viittä eri lajia. Yleisin ja laajimmalle levinnyt on pohjanlepakko, jonka voi tavata koko maassa. Aivan järven pinnassa kiitävä lepakko on puolestaan todennäköisesti vesisiippa. Kevätseurantaa varten lepakon lajia ei kuitenkaan tarvitse tunnistaa, vaan havainto liikkeellä olevasta lepakosta riittää.
