Nuorten vaikuttamistyö Luontoliiton liittovaltuustossa ja liittohallituksessa on demokratiakasvatusta parhaimmillaan, pohtii Luontoliiton väistyvä liittohallituksen puheenjohtaja Elo Vanhanen kauden lähestyessä loppuaan. Nuorten osallistuminen on itseisarvoisen tärkeää, ja samaan aikaan aikuisten pitäisi pyrkiä kantamaan vastuuta ja luvata nuorille ja lapsille, että he tekevät kaikkensa, jotta nuoremmille sukupolville jää mahdollisimman vähän ongelmia ratkottavaksi.
Olen toiminut Luontoliiton puheenjohtajana nyt vuoden 2025 alusta lähtien. Toinen ja viimeinen kauteni loppuu vuoden vaihteessa. Tänä aikana olen päässyt tekemään strategiatyötä, vetämään arvotyöpajoja, oppimaan lisää esihenkilönä toimimisesta sekä pohtinut paljon Luontoliiton sisäisen viestinnän kehittämistä.
Luontoliiton puheenjohtajuus on ainutlaatuinen asia, paikka maamme ainoan lasten ja nuorten ympäristöjärjestön johdossa.
Kun puhutaan lapsista, nuorista ja ympäristöstä, puhutaan usein toivosta. Olen pohtinut aihetta paljon näiden vuosien aikana.
Epätoivon ja toivon kokeminen ovat todella normaaleja asioita ympäristökriisien keskellä, mutta niiden yhteys toimintaan ja vaikuttamiseen ei ole yksiselitteinen. Useimmiten toivosta puhutaan tarpeellisena tunteena, joka mahdollistaa aktivismiin ryhtymisen. Toiset taas ajattelevat toivon toimivan käänteisesti, eli niin, että toivo syntyy toiminnasta. Ajattelen itse, että kysymys toivosta ja toiminnasta on muna vai kana -kysymys. Ihmiset ovat erilaisia siinä, kumpi johtaa kumpaan. Varmaa on kuitenkin se, että toiminta ja toivo ruokkivat toisiaan.
Mitä epätoivo ja toivottomuus tarkoittaa ympäristökriisien keskellä?
Se on ahdistusta, stressiä, turvattomuuden tunnetta, epävarmuuden kokemus, epäluottamusta muihin ihmisiin ja yhteiskuntarakenteisiin sekä käsittelemätöntä surua ja vihaa luonnon tuhoamisesta. Toivolla voidaan tarkoittaa uskoa siihen, että parempi tulevaisuus on mahdollinen.
Teininä olin itse hyvin kyyninen, kriittinen ja epätoivon vallassa. Löysin aktivismin pariin vasta yliopiston aloittamisen myötä 23-vuotiaana ja vasta muutaman vuoden sen jälkeen tulin mukaan Luontoliiton toimintaan. Nykyään yritän olla se turvallinen aikuinen ja esimerkki nuorille, jota itse kipeästi kaipasin. Maailmantuska ja ilmasto- tai ympäristöahdistus eivät vähene ohittamalla nuorten huolia ja kärsimystä, pimittämällä heiltä tietoa eivätkä toisaalta sysäämällä aikuisten omia huolia ja ongelmia nuorten harteille.
Nuorten tehtävä ei ole luoda toivoa aikuisille. Tästä monen aikuisen pitäisi muistaa pitää kiinni, ja pyrkiä kantamaan vastuuta ja luvata nuorille ja lapsille, että tekee kaikkensa, jotta heidän harteilleen ja tontilleen jää mahdollisimman vähän ongelmia ratkottavaksi.
Samaan aikaan vaikuttamis- ja toimintamahdollisuudet tulee turvata nuorille ja niihin tulee panostaa. Se ei ole hyvä säästökohde valtion tai Luontoliiton taloudessa.
Ympäristöaktivismissa itse nuorena kohtasin vastuuttamisongelmia, tokenismiä ja nuorisopesua. Ilmaistessani kyynisyyttä tai epätoivoa, on aikuisen reaktio ollut joskus torjuva ja paniikissa parahdettu: “Eikö teidän nuorten pitäisi olla toiveikkaita!”. Jakaessani infolappusia kadulla eräs vanhus on minulle kerran suoraan sanonut: “En välitä ilmastosta, kuolen kohta”. Monet poliitikot tuntuvat haluavan poseerata nuorten kanssa kuvissa, mutta eivät ota nuorten ehdottamia ja vaatimia toimia tosissaan.
Monet NUOLI -ryhmän (Nuorten luonto- ja ilmastoryhmä, joka on valtiokanslian asettama ja Luontoliiton tuella toimiva asiantuntijaryhmä) nuoret asiantuntijat ovat nostaneet esiin tokenismin ja nuorisopesun ongelman. Esimerkiksi Kestävän kehityksen toimikunnan kokouksessa he nostivat esille ratkaisuja tähän ongelmaan. He ehdottivat, että kahden vuoden välein järjestettävässä Nuorten Ympäristöhuippukokouksessa luotu julkilausumalle tulisi luoda sitovampia käytäntöjä, esimerkiksi saamalla siihen kirjallinen vastaus.
Luontoliitto on Suomen ainoa lasten ja nuorten oma luonnonsuojelujärjestö ja heidän tulee saada itse päättää Luontoliiton linjoista. Se onkin onneksi mahdollista järjestömme liittomuodon vuoksi. Suurin osa liittovaltuuston ja hallituksen jäsenistä koostuu alle 29-vuotiaista nuorista. Liittovaltuusto kokoontuu vähintään kaksi kertaa vuodessa ja on Luontoliiton toiseksi korkein päätöksiä tekevä elin. Liittovaltuustossa hyväksytään liittohallituksen ja toiminnanjohtajan yhteistyössä valmisteltu, liittohallituksen hyväksymä budjetti ja toimintasuunnitelma. Liittohallitus taas kokoontuu vähintään 11 kertaa vuodessa, ja tänä vuonna kokouksia on ollut ainakin tuplasti enemmän, sillä olemme siirtyneet pitämään jokaiselle kokoukselle oman iltakoulun. Tänä vuonna liittohallitus järjesti myös liittovaltuustolle kaksi ylimääräistä iltakoulua, joissa valmisteltiin syysvaltuuston kokouspäätöksiä.
Liittovaltuustossa ja liittohallituksessa toimiminen onkin demokratiakasvatusta parhaimmillaan. Keskustelu vaikeista päätöksistä, ideointi porukalla ja päätösten punnitseminen ovat tärkeitä demokratiataitoja, joita valtuustossa ja hallituksessa pääsee harjoittamaan ja tekemään.
Mikä minut saa toimimaan huolimatta siitä, tunnenko toivoa tai toivottomuutta?
Tällä hetkellä minua kannattelevat monet onnistumiset omassa vaikuttamishistoriassani. Olen äärimmäisen ylpeä Luontoliiton liittovaltuuston parantuneesta toimintakulttuurista ja kokouskäytännöistä, joita olen yrittänyt kehittää viimeisen kuuden vuoden ajan. Oma luontoliittolaisuuteni johti nopeasti byrokratian pariin, sillä hain melkein heti liittovaltuuston jäseneksi tullessani Luontoliiton toimintaan. Jäin, koska huomasin, että minulla olisi paljon annettavaa sen toimivuuden parantamiseen.
Oma toinen puheenjohtajakauteni loppuu vuoden 2026 lopussa, ja upea Ida Pirttisaari saa jatkaa järjestön johtamista. Puheenjohtajuuteen liittyy paljon muutakin kuin liittohallituksen kokousten puheenjohtamista: se on ideointia, huolenpitoa, talousvastuuta hallituksen ja valtuuston kanssa, toiminnanjohtajan esihenkilönä toimimista, sopimusten allekirjoittamista, muistuttelua, viestittelyä sekä kokoustamista niin valtuuston kuin työntekijöiden kanssa. Puheenjohtajasta riippuu se, kuinka näkemyksellisesti ja antautuneesti Luontoliittoa ohjaa. Minulla on luottavainen olo siitä, että Ida pystyy vaikka mihin!
Moni aikomani ja toivomani asia jää myös puolitiehen tai viimeistelyä vaille. Strategista työstämistä on mahtunut kahteen kauteen paljon, mutta Luontoliitto jatkaa vielä ensi vuoteen ilman päivitettyä strategiaa tai äänestämällä valittuja arvoja, joita strategiatyöpajoissa on työstetty vapaaehtoisten, hallituslaisten, valtuustolaisten ja työntekijöiden toimesta vuosina 2025 ja 2026.
Ensi vuonna Luontoliitossa on taas liittokokousvuosi! Piirit saavat siis lähettää edustajiaan ensi keväänä liittokokoukseen, jossa valitaan uusi liittovaltuusto. Nuori, hae edustajaksi liittovaltuustoon jäseneksi tai varajäseneksi! Piirit, nyt tosissaan kannattaa osallistua innolla liittokokoukseen, sillä jätän vuoden 2027 liittohallitukselle muutaman sääntömuutostoiveen, joista toivottavasti ensi keväänä päätetään liittokokouksessa. Liittokokous harjoittaa Luontoliitossa korkeinta päätösvaltaa, joten kokouksiin kannattaa todellakin osallistua!
Olen niin onnellinen, että olen saanut toimia ihanan järjestömme puheenjohtajana kohta kaksi kautta. Jatkan Luontoliiton tukemista myös kauteni jälkeen ja pyrin myös luomaan Luontoliiton alumneille oman verkoston!
Rakkaudella,
Elo Vanhanen
Luontoliiton puheenjohtaja
