Nyt se tuli taas – ylikulutuspäivä – ja taas aiemmin kuin viime vuonna. Suomi on eurooppalaisella tasolla kärjessä neljäntenä. Jos kaikki maailmassa kuluttaisivat kuten suomalaiset, tarvittaisiin 4,1 maapalloa kattamaan kaikki käyttämämme luonnonvarat. Tämän päivän jälkeen elämme siis velaksi luonnonvarojen näkökulmasta eikä tämä valitettavasti ole aprillipila, kirjoittaa Luontoliiton puheenjohtaja Elo Vanhanen.
Ylikulutus on kriisi, joka on syypää ilmasto- ja biodiversiteettikriiseihin ja uhkaa ihmisten hyvinvointia. Sillä mitä valitsemme tehdä omassa elämässämme ja kollektiivisesti Suomessa, on todellakin väliä. Euroopan ympäristöviraston EEA:n viime vuonna julkaiseman Euroopan ympäristö 2025 -raportin mukaan tilanne Suomessa on kriittinen.
Raportin mukaan luonnonvarojen kulutus henkeä kohden on Suomessa Euroopan suurinta ja materiaalien hyödyntämisaste alle puolet eurooppalaisesta keskiarvosta. Ylikuluttaminen on siis suomalainen huono tapa, joka pitäisi oppia rikkomaan. Kulttuurinmuutos ei käykään ihan käden käänteessä, mutta kuten me Luontoliitossa ajattelemme – muutos lähtee pienestä. Kannattaa siis aloittaa itsestä ja omasta lähipiiristä.
Kertakäyttökulttuurin vastustus vaatii asennemuutosta ja pohdintaa siitä mistä oma käytös kumpuaa. Eri ihmisillä on tapana ylikuluttaa eri tavaroita, eikä se kaikille ole vaatteet. Shoppailu voi olla keino hoitaa ahdistusta, hakea nautintoa uutuuden viehätyksestä, rakentaa identiteettiä tai vain totuttu tapa. Oma kulutuskriittinen heräämiseni tuli 14-vuotiaana Chuck Palahniukin Fight club-kirjasta, jossa päähenkilö yrittää löytää onnellisuutta sisustamalla asuntonsa kuvastamaan hänen persoonaansa täydellisesti. Päähenkilö kuitenkin tajuaa tavoitteensa mahdottomuuden ja olevansa syvästi onneton ja vailla merkityksellisiä tavoitteita.
Esteetikkona tämä viesti iski syvälle, ja aloin pohtimaan omaa suhdettani kuluttamiseen ja mitä aukkoa sillä yritän omassa elämässäni täyttää. Ymmärsin tämän pohdinnan jälkeen sen, että on kummallista ja vähän surullista, jos pääasiallisesti yritän ilmaista itseäni ostosteni kautta. Olen edelleen esteetikko, mutta koitan kanavoida sitä muilla tavoilla: taiteen, askartelun ja “hitaan muodin” kautta. Ultrapika- tai pikamuodin sijasta teen ostokseni lähinnä kirppareilla sekä korjaan ja tuunaan vaatteita tarvittaessa. Ompelu on minulle uusi harrastus, ja suhtaudun siihen toki innolla, mutta hyvin käytännöllisesti.
Omistan vaatteiden pesukoneen ja olen opetellut käyttämään sitä – miksi en siis opettelisi käyttämään vaatteiden korjauskonetta? YouTube on pullollaan tutoriaaleja ja innostuneita käsityöläisiä jakamassa ilmaista inspiraatiota ja neuvoja. Monissa kirjastoissa pääsee käyttämään ompelukoneita ja monia korjauksia voi myös tehdä käsin.
Vähän myöhemmin teini-iässä rupesin pescovegetaristiksi, sitten kasvissyöjäksi ja nuorena aikuisena lopulta epätäydelliseksi vegaaniksi vegaanihaasteen avulla. Ruokavaliolla on suuri vaikutus käytettyihin luonnonvaroihin ja tietysti eläinten hyvinvointiin. Vegaaniksi ei tarvitse ryhtyä yhdessä yössä vaan muutosta voi tehdä pikkuhiljaa. Ruokavalio on myös monelle identiteettikysymys – sillä saatetaan ilmaista omaa maskuliinisuutta. Lihabensamachoilu voi tuntua voiman näytteeltä, mutta näyttäytyy itselleni välittämisen ja herkkyyden pelkona. On itseasiassa todella pelottavaa välittää, koska välittäminen myös välillä sattuu. Minä kuitenkin mieluummin välitän ja rakastan koko sydämellä, ja luon valinnoillani parempaa maailmaa todeksi joka päivä.
Kasvissyönti ja vegaanius muuten tarttuu! Esimerkin voima on todella vahva, ja vaikealta tuntuvan arkiseksi tekeminen leviää lähipiirissä. Omaan kasvissyöntiini kannusti alun perin läheisten esimerkki, ja olen myös vaikuttanut ympärilläni oleviin muihin ihmisiin vegaanisilla resepteilläni. Vegaanihaasteeseenkin ryhdyin silloisten kämppisteni kanssa. Tuttuihin resepteihin on helpompi tehdä muutoksia, kun uudet ruoka-aineet käyvät tutuksi pikkuhiljaa. On myös helpottavaa huomata, että useimmat lempiruoat voi muuttaa vegaanisiksi vaivatta pienen harjoittelun jälkeen.
Tietysti muutokseen tarvitaan myös kestävyystekoja suomalaisilta yrityksiltä, kunnilta ja kaupungeilta sekä valtiolta. Lainsäädäntöä tarvitaan ohjaamaan kulutusta kestävämpään suuntaan, ja valtio voisi esimerkiksi tukea tuottajia siirtymään kestävämpään ruoan tuotantoon. Tähänkin tarvitaan poliittista painostusta ja kampanjointia.
Poliittinen toiminta tapahtuu jokaisen aamupalapöydässä, välitunneilla ja työpaikkojen kahvihuoneissa, ostoksilla, kaduilla, mediassa sekä päättäjien kokouksissa.
Uskalla vaatia parempaa ja kestävämpää tulevaisuutta: itseltäsi, ystäviltäsi ja perheeltäsi, yrityksiltä sekä varsinkin poliitikoilta!
Elo Vanhanen
Kirjoittaja on Luontoliiton puheenjohtaja
Kuva: Ompelukoneen lisäksi olen kokeillut myös ”visible mending” eli näkyvä korjaus -trendiä ystältäni saamaan rikki rakastettuun neuletakkiin virkkaamalla.
