Keväällä 2024 uutisoitiin kiinalaisen ultrapikamuodin suosiosta Suomessa, kun sekä Temun että Sheinin sovellukset nousivat kymmenen käytetyimmän sovelluksen joukkoon. Kertakäyttökulttuuri kuluttaa säälimättömästi loppuun luonnonvarat, mutta myös vähentää laadun ja kestävyyden arvostusta ostamiltamme tuotteilta.
Tekstiili- ja muotiteollisuus on maailman toiseksi saastuttavin teollisuudenala ja ultrapikamuoti on vienyt jo valmiiksi hyvin ongelmallisen teollisuudenalan uudelle tasolle. Ultrapikamuotiyritykset ovat luoneet uuden tavan kuluttaa vaatteita ja entisestään vauhdittaneet kulutus- ja kertakäyttövaatteiden kulttuuria, kun uusia vaatemalleja tuotetaan tuhansia, jopa kymmeniä tuhansia päivittäin.
Ultrapikamuodin heikko laatu, mitätön kierrätettävyys sekä käsittämättömän nopea leviämisvauhti ovat nostaneet entisestään valtavaa hiilijalanjälkeä ja luonnonvarojen kulutusta. Vaateteollisuuden hiilidioksidipäästöt ovatkin jo suuremmat kuin globaalit meri- ja lentoliikenteen aiheuttamat päästöt yhteensä. Pikamuotia valmistavat tekstiilitehtaat aiheuttavat myös paljon vakavia paikallisia ympäristöhaittoja ja rikkovat hyvin usein työntekijöidensä oikeuksia.
Dataa ja algoritmeja – kasvuhormonia pikamuodille
Ultrapikayhtiöt ovat muokanneet pikamuotimarkkinoita täysin uudella ja omalla tavalla. Niillä on perinteistä pikamuotiyhtiöistä poiketen valtavat määrät dataa, ja ne keräävät sitä jatkuvasti lisää, eli ne toimivat myös datayhtiöinä. Datan avulla algoritmit selvittävät, millaiset tuotteet trendaavat, ja luovat sen perusteella jatkuvasti uusia tuotteita. Joskus näitä tuotteita laitetaan myyntiin jo ennen, kuin tuotteita on edes valmistettu.
Ultrapikayhtiöt pystyvät valmistamaan tuotteet suunnitteluvaiheesta myyntiin ja asiakkaille jopa viikossa. Tämä on mahdollista koska tuotteiden materiaalien ja työnteon laatu ovat useimmiten erittäin heikkoa. Ultrapikan tuottaminen on myös läpinäkymätöntä ja epäeettistä. Missään tuotteissa ei ole takuita, että valmistuksessa olisi huomioitu ympäristöä tai työntekijöiden oikeuksia.
Ultrapikamuotiyhtiöt pystyvät pitämään tuotteidensa hinnat erityisen alhaisina, sillä niillä ei ole lainkaan kivijalkaliikkeitä, ne mainostavat ainoastaan netissä ja niiden tuotteet ovat usein niin halpoja, etteivät ne ylitä EU:n tullirajaa kiinalaisille tuotteille (150 €).
Ultrapikamuoti painostaa erityisesti nuoria ylikulutuksen kulttuuriin
Kulttuurisen muutoksen myötä meille viestitään aggressiivisesti, että arvomme ovat sidoksissa uusimpiin trendeihin ja jatkuvaan uusien tuotteiden kulutukseen, mikä johtaa loputtomaan ostamisen ja hävittämisen kierteeseen. Kertakäyttökulttuuri kuluttaa säälimättömästi loppuun luonnonvarat, mutta myös vähentää laadun ja kestävyyden arvostusta ostamiltamme tuotteilta.
Ultrapikamuodissa yhdistyvät viheliäisesti globaalit sosiaaliset ongelmat, ympäristöhaitat ja nuorten mielenterveysongelmat. Ultrapikamuotiyritykset haluavat toiminnallaan saada erityisesti nuoret koukuttumaan vaatteiden tilaamiseen. Muotia pitäisi myös seurata ja tilata sellaista vauhtia, että kukaan nuori ei voi kokea siinä onnistuvansa. Tämän kaiken ultrapikamuotiyritykset tekevät massiivisen datan keruun ja algoritmien avulla käyttäen hyväkseen myös piilomainontaa sekä influenssereita, jotta ne voisivat kiihdyttää myyntiään entisestään.
Nopeasti vaihtuvien trendien ja erittäin halpojen hintojen seurauksena ultrapikamuotiyritykset muokkaavat myös kulttuuria luomalla mielikuvaa vaatteista kertakäyttötavaroina. Myös todellisuudessa vaatteet ovat usein niin heikkolaatuisia, etteivät ne kestä montaakaan käyttökertaa, uudelleen myynnistä puhumattakaan. Vain uutuusarvolla on tässä logiikassa merkitystä, eivätkä planetaarinen sivistys ja kestävyys kuulu markkinalogiikan arvoihin.
Ultrapikamuodin aiheuttamat ympäristöongelmat
1. Hiilidioksidipäästöt
Ultrapikamuoti on yksi teollisuudenaloista, jotka tuottavat merkittäviä määriä ilmastopäästöjä. Päästöjä syntyy useista tekijöistä:
- Tekstiilien valmistus: Monet pikamuodissa käytettävät materiaalit, kuten polyesteri ja muut muovit, ovat peräisin öljystä, ja ne myös valmistetaan fossiilisia polttoaineita käyttäen, eli niiden tuotanto on hyvin energiaintensiivistä.
- Vaatteiden kuljetus: Pikamuoti tuottaa vaatteita eri puolilla maailmaa, ja tuotteet kuljetetaan usein pitkien välimatkojen päähän mahdollisimman nopeasti, eli lentäen, mikä lisää ultrapikamuodin hiilidioksidipäästöjä.
- Vaatteiden nopea kierto: Koska ultrapikamuoti perustuu siihen, että vaatteet ovat halpoja ja niitä kulutetaan nopeasti, vaatteet päätyvät nopeasti kaatopaikoille. Tekstiilijätteet, erityisesti muovipohjaiset materiaalit, eivät hajoa luonnossa ja voivat pysyä ympäristössä satoja vuosia, vapauttaen päästöjä maaperään ja vesistöihin.
- Datan keruu ja algoritmit: Myös datayhtiöt sekä datan ja algoritmien käyttö kuluttavat erittäin paljon energiaa ja aiheuttavat valtavat määrät päästöjä.
2. Muut ympäristövaikutukset
Ultrapikamuoti aiheuttaa myös muita ympäristövahinkoja:
- Vedenkulutus: Tekstiiliteollisuus kuluttaa valtavia määriä vettä erityisesti puuvillan viljelyssä. Monilla alueilla tämä kuormittaa kohtuuttomasti jo muutenkin riittämättömiä paikallisia vesivaroja.
- Kemikaalit ja myrkylliset aineet: Vaatteiden värjäysprosessi ja muovien käsittely vapauttaa haitallisia kemikaaleja, kuten väriaineita ja torjunta-aineita, vesistöihin, mikä saastuttaa vesivaroja ja heikentää ekosysteemien laatua.
- Tekstiilijäte: Pikamuoti rohkaisee kuluttamaan vaatteita nopeammin, mikä johtaa siihen, että suuria määriä vaatteita päätyy polttolaitoksiin tai kaatopaikoille.
Tuotannon kierre vaatii valtavia määriä luonnonvaroja ja vaikuttaa osaltaan merkittävään ympäristön rappeutumiseen. Muotiteollisuus on tällä hetkellä yksi suurimmista saastuttajista maailmassa ja on vastuussa 10 % maailmanlaajuisista hiilidioksidipäästöistä. Joet ovat pilaantuneet myrkyllisistä värjäysaineista ja mikromuoveista ja kaatopaikat ovat pullollaan hitaasti maatuvia vaatekappaleita, jotka vapauttavat haitallisia kemikaaleja maaperään ja ilmaan.
Työntekijöiden oikeudet ja olosuhteet
Ultrapikamuodin tuottaminen edellyttää halpaa työvoimaa, jota löytyy kehittyvistä maista, joissa työntekijöiden oikeudet eivät ole aina turvattuja. Monet vaatteet valmistetaan epäinhimillisissä olosuhteissa, kuten alhaisilla palkoilla ja pitkillä työajoilla, ja työympäristöt voivat olla vaarallisia.
Kehittyvissä maissa riistetäänkin miljoonia työntekijöitä aina vain halvempien hintojen tavoittelussa. Usein työntekijät ovat naisia ja jopa lapsia, jotka joutuvat työskentelemään turvattomissa ja epäinhimillisissä oloissa paineen alla vähäisellä palkalla ilman perusoikeuksia.
Sosiaaliset ongelmat
Ultrapikamuotijättien kasvu luo myös uudenlaisia ongelmia, kun yritykset haluavat datan keruulla ja trendien luomisella saada nuoret koukuttumaan vaatteiden tilaamiseen. Pelillistetyt verkkokaupat ja puoli-ilmaiset hinnat kannustavat ihmisiä ostohysteriaan, johon luontokadolla, ilmastolla ja nuorten mielenterveydellä ei yksinkertaisesti ole varaa.
Vaatteet mielletään kertakäyttötavaraksi piilomaininnan ja nopeasti vaihtuvien trendien seurauksena. Monet kirpputorit ovat alkaneet kieltää vaatteiden vastaanottamisen niiden heikonlaadun vuoksi. Siksipä jopa ainoastaan kerran käytetyt vaatteet päätyvät vaatekeräysten kautta polttoon. Yritysten luoma ajattelumalli on menossa yhä enemmän siihen suuntaan, että vaatteella on vain uutuusarvoa ja ne saatetaan tilata vain yhtä videota varten.
Ultrapikamuotiyritysten toimintatapa myös normalisoi viherpesua ja ihmisoikeusrikkomuksia sekä luo muille yrityksille hintapainetta. Eurooppalaisia vaatetuottajia sitovat kunnianhimoiset ja oikeudenmukaiset ympäristökriteerit ja työolojen sääntely, mutta halvat hinnat ajavat eurooppalaiset yritykset ahdinkoon.
Ongelmat lähituotannolle
Suomalaisen Muoti ja urheilukauppa ry:n selvityksestä käy ilmi, että Tullin tilastojen mukaan suomalaisten kiinnostus kiinalaisiin verkkokauppoihin on kasvanut räjähdysmäisesti. Suomalaiset ostivat vuoden 2024 elokuussa Kiinasta yhteensä 3,2 miljoonaa tuotetta, joista 40 % oli vaatteita, tekstiileitä, kenkiä ja nahkatuotteita. Vuoden 2023 tammikuusta vuoden 2024 elokuuhun kiinalaisista verkkokaupoista tehtyjen ostosten arvo on noussut vajaasta miljoonasta eurosta peräti 18,5 miljoonaan euroon kuukaudessa.
Kiinasta tulevien ostosten määrä on 60-kertaistunut vajaassa kahdessa vuodessa. Kun vuonna 2023 Kiinasta tehdyt ostokset kattoivat noin 38 % kaikista Suomen verkkotilauksista, elokuussa 2024 niiden osuus oli jo 89 %. Ostosten keskihinta on pudonnut dramaattisesti, vuoden 2023 tammikuun 21 eurosta elokuun 2024 kuuteen euroon, mikä vahvistaa mielikuvaa ultrahalvoista tuotteista.
