Luontoliiton metsäryhmä, Kaadetaan kaava, ei metsää- ja Pelasta lähimetsät -kampanjoiden aktiivit ovat perehtyneet nähtävillä olevaan luonnonsuojelualueohjelman luonnokseen. Kiitämme monipuolisesta ja kattavasta valmistelusta. Kannatamme esiteltyjen kohteiden sisällyttämistä ohjelmaan. Haluamme myös tuoda esiin joitain huomioita ja kehitysehdotuksia. Kommentoimme luonnonsuojelualueohjelmaa metsien näkökulmasta.
Suomi on sitoutunut luontokadon pysäyttämiseen Kunming-Montrealin maailmanlaajuisen luonnonmonimuotoisuuskehyksen ja Euroopan Unionin biodiversiteettistrategian myötä. Kuntien luontotavoitteiden tulee olla linjassa näiden tavoitteiden kanssa. Helsinki on sitoutunut luonnon monimuotoisuustavoitteisiin LUMO-ohjelmassaan, luonnonhoidon periaatteissaan, kaupunkistrategiassaan sekä kaupunkien julkilausumassa luontotoimien vauhdittamiseksi.
Suomi on metsäinen maa, mutta sen metsäluonto on erityisen uhattuna intensiivisen metsätalouden seurauksena. Valtaosa metsistä on rankasti muokattuja talousmetsiä. Kaupunkien metsät, erityisesti Helsingissä, ovat pitkälti säästyneet metsätaloustoimilta ja siten säilyneet luonnoltaan monimuotoisina. Ne ovat tärkeä hyvinvoinnin ja terveyden lähde kaupunkien asukkaille. Lisäksi ne toimivat hiilinieluina auttaen hillitsemään ilmastonmuutosta. Metsät lieventävät helleaaltojen vaikutuksia ja imeyttävät hulevesiä. Niinpä niitä on tärkeä vaalia. Kerran hävitettyä luontoa ei saa enää takaisin.
Kymmenen prosentin suojelutavoite on hyvä alku metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi, mutta se ei ole luonnon monimuotoisuustavoitteisiin ja ekologisen kriisin vakavuuteen nähden tarpeeksi kunnianhimoinen. Pitkän aikavälin tavoitteena tulee olla vähintään 30 prosentin suojelu Helsingin omistamissa metsissä.
Luonnonsuojelualueohjelmassa puustoiset ja metsäiset on nivottu yhteen ja tavoitteena on, että niitä olisi kolmasosa pinta-alasta. Pelkästään metsiä tulisi olla kaupungissa tämän verran ja ne tulee erotella muista puustoisista- ja viheralueista, sillä luonnon monimuotoisuuden kannalta nämä ovat eri asioita. Hyvä lähtökohta olisi suojella kaikki METSO I ja II -luokat täyttävät metsät.
Ohjelmassa linjataan, että siihen “ei ole sisällytetty kohteita, joiden maankäyttöä jo ohjaa yleis- tai asemakaava siten, että luonnonsuojelualue estäisi kaavan tarkoitusta”. Tämä on näkemyksemme mukaan ongelmallinen linjaus. Helsingissä on paljon vanhoja ja vanhentuneita kaavoja, jotka osoittavat rakentamista metsiin. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan yli 13 vuotta vanhojen asemakaavojen ajanmukaisuus tulee arvioida. Vähintään tällaisissa kohteissa ajanmukaisuuden arviointi tulisi tehdä myös luonnon monimuotoisuus- ja ilmastonäkökulmasta.
Päästään siihen tosiasiaan, että nykyinen yleiskaava on luonnon monimuotoisuuden vaalimisen kanssa pahasti ristiriidassa. Ilman sen uudelleentarkastelua maankäyttösuunnitelmat tulevat väistämättä vesittämään luonnonmonimuotoisuustavoitteita. Metsää ei voi tänä päivänä nähdä rakentamisen raakamaana eikä rakentamisen tulisi automaattisesti mennä luontoarvojen edelle.
On erittäin hyvä, että ohjelmassa mainitaan sen ohjaavan rakentamispainetta pois arvokkailta luontoalueilta ja kohti täydennysrakentamista. Vajaakäytössä olevien kiinteistöjen ja -alueiden käyttömahdollisuuksia onkin edistettävä aktiivisemmin. On etsittävä systemaattisesti mahdollisuuksia säästää metsäalueita rakentamiselta. Ohjelmassa mainitaan myös lisääntynyt käyttöpaine luonnonsuojelu- ja virkistysalueilla niiden pienentyessä. Tästä syystä on varmistettava riittävän suuret suojelu- ja virkistysalueet siten, että niissä on erilaisia käyttömahdollisuuksia, joissa huomioidaan sekä luonnon että ihmisten tarpeet.
Kiitämme siitä, että ohjelmassa on huomioitu lasten ja nuorten lähiluonnossa liikkumista. Olisi erittäin hienoa, jos luontoleikille voitaisiin osoittaa metsäalueita ja säästää niitä muulta maankäytöltä. Näiden tulee kuitenkin olla suojelualueiden lisäisiä säästettäviä alueita. Olisi paikallaan tehdä selvitystä, voisiko lasten- ja nuorten luontoleikkialueille olla oma kaavamerkintänsä. Pääsy lähiluontoon on merkittävä tekijä niin lasten- ja nuorten luontosuhteelle kuin hyvinvoinnille ja terveydelle.
Suojelualueiden kytkeytyneisyyteen ja kokoon on kiinnitettävä enemmän huomiota. Osa ehdotetuista alueista on liian pieniä ja sirpaleisia eliölajien menestymisen kannalta. Lämpökartalla tunnistettuja luontoarvokeskittymiä tai Zonation-analyysin monimuotoisiksi merkittyjä alueita ei ole aina sisällytetty tarpeeksi laajasti ehdotettuihin luonnonsuojelualueisiin. Ohjelmassa linjataan, että puskurialueet pitäisi huomioida, mutta niitä ei kuitenkaan ole huomioitu kaikkialla. Erityisesti pienistä kohteista olisi tärkeää saada asiantuntija-arvio puskurivyöhykkeiden laajuudesta tai muutoin lähtökohtaisesti huomioida puskurivyöhykkeet alueiden laajuutta suunniteltaessa.
Suunnitelma ei turvaa riittävästi viherverkostoa. Valtaosa vihersormista sijaitsee luonnonsuojelualueiden ulkopuolella. Rakentaminen on jo katkonut vihersormia ja niihin rakentamista osoittavia asemakaavoja on edelleen voimassa. Lisäksi vihersormet ovat paikoin liian kapeita. On tärkeää huomioida ekologisten käytävien vaikutus myös geneettiseen monimuotoisuuteen.
Luontoselvitykset ovat monilla alueilla vanhentuneita ja puutteellisia, joten ne olisi syytä päivittää. Suojelualueiden rajauksia pitää tarkastella maastotasolla, jotta järkevät luontokokonaisuudet saadaan mukaan. Kaupunkilaisia voisi osallistaa eri alueiden tietojen koostamisessa (esimerkiksi rajauksissa, lahopuun määrän arvioimisessa, alueen erityisen maisemallisen arvon huomioimisessa jne.). Ohjelmassa sanotaan, että suunnitelmissa pitää huomioida luontodirektiivien lajit, mutta ei määritellä tarpeeksi tarkkaan mitä, kuka tekee ja millä aikataululla. Tätä on syytä tarkentaa.
Hoitotoimenpiteet tulee minimoida siten, että luonnonhoidossa tehdään vain turvallisuuden kannalta välttämättömät minimitoimenpiteet (= reunojen aitoa turvallisuusriskiä synnyttävien huonokuntoisten puiden alasotto maalahopuuksi, reitinvarsien ja risteysalueiden reunametrien käyttöä ja ainoastaan turvallisuutta haittaavan pienpuuston käsittely). Tarvitaan myös selkeät linjaukset suhteessa myrskytuhoihin ja kirjanpainajatorjuntaan.
Suojeltavien alueiden kohdelistassa on huomioitava myös alueet, joille on maankäyttösuunnitelmia. Kaadetaan kaava, ei metsää -kampanjassa on tuotettu lista arvokkaista metsäkohteista, jotka tulisi säästää rakentamiselta. Listaa olisi syytä tarkastella, verrata luonnonsuojelualueohjelman kohdelistaan ja arvioida, miten myös rakentamisuhan alla olevia kohteita saadaan suojeltua.
Reija Mikkola
Luontoliitto, Kotimetsän puolustajat
Aino Juvonen
Kaadetaan kaava, ei metsää -kampanja
Eeva Rantala
Pelasta lähimetsät -kampanja
