Luontoliiton ja Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n järjestämän alle 18-vuotiaille lapsille ja nuorille suunnatun valokuvakilpailun toiseksi voittajaksi valittiin 17-vuotias Aino Naunin. Kasvikuvien lisäksi Aino ottaa mielellään luonnollisia tilannekuvia läheisistään.
Millainen suhde luontoon sinulla on?
Rakastan luontoa, erityisesti tuulta, koska se on villi ja kontrolloimaton luonnonvoima. Perheelläni on purjevene, ja varmasti myös sen takia pidän tuulesta niin paljon. Olen retkeillyt pikkulapsesta saakka perheeni kanssa ja ollut myös Luontoliiton leirillä. Tänä vuonna minun oli tarkoitus hakea kesätyöntekijäksi leirille, mutta valitettavasti olin liian myöhään liikkeellä.
Mikä on paras luontoon liittyvä muistosi?
11-vuotiaana olin ensimmäistä kertaa pitkään ulkona luonnossa, kun retkeilin Urho Kekkosen kansallispuistossa. Olen huomannut, että matkaillessani luonto on minulle kaupunkeja ja niiden nähtävyyksiä tärkeämpää.
Milloin aloitit luontokuvaamisen? Mikä tai kuka innoitti siihen?
Sain 11-vuotiaana syntymäpäivälahjaksi järjestelmäkameran, ja siitä se alkoi. Aloitin kuvaamalla syksyisiä värejä ja maisemia. Innostus kuvaamiseen tulee vanhemmiltani: meillä on kotona kuvakirjoja ja valokuvatauluja. Olen itsekin tehnyt kuvakirjan.
Annoin ensimmäisen järjestelmäkamerani siskolleni ja kuvaan nykyään jommallakummalla vanhempieni kahdesta kamerasta. Olen ajatellut toivoa 18-vuotislahjaksi omaa kameraa. Kuvaan myös puhelimella, mutta mielestäni niistä ei tule riittävän hyviä. Järjestelmäkamerassa asetuksia saa vaihdettua paremmin.
Mitä kuvaat mieluiten? Onko kuvaamisharrastuksesi säännöllistä?
Luonnossa kuvaan pääasiassa kasveja enkä mene etsimään eläimiä kuvatakseni niitä. Olen joskus ottanut kuvia tähdistä ja haluaisin siitä enemmän kokemusta. Koulussa olen tehnyt elokuvia, ja se on kivaa, kun voi vaihdella näkökulmia.
Viime aikoina olen kuvannut enemmän ihmisiä: minulla on Saksassa ystäviä, joita en näe kovin usein, ja minusta on kiva kuvata heitä. Tykkään luonnollisista tilannekuvista enemmän kuin siitä, että ihmiset poseeraavat.
Kuvaan epäsäännöllisesti: talvella tulee kuvattua harvemmin kuin keväisin, kesäisin ja syksyisin. Joskus otan kameran mukaan, kun menen puistoon kävelylle. Kuvaan ihmisiä tavatessani heitä esimerkiksi peli-illoissa. Matkustaessani otan tietenkin paljon erilaisia kuvia.
Onko sinulla haaveita tai tavoitteita luontokuvaamiseen liittyen?
Olisi kiva kuvata enemmän eläimiä, mutta se vaatii enemmän panostusta: pitäisi mennä sopivaan paikkaan odottamaan kameran kanssa.
Tällä hetkellä kuvaaminen on vain harrastus, mutta olisi kiva hyödyntää taitoa ja ansaita sillä rahaa. Luulen, että se olisi sitten ennemminkin ihmisten kuin luonnon kuvaamista.
Mitä vinkkejä antaisit luontokuvaamisesta kiinnostuneille lapsille ja nuorille?
Voisin tehdä pitkän listan! Ensinnäkin kannattaa hankkia sopivat välineet, nykyään on onneksi hyviä kännykkäkameroitakin. Toiseksi kannattaa kiinnittää huomiota kuvakulman valintaan: kohde näyttää hyvin erilaiselta riippuen siitä, onko kuva otettu suoraan yläpuolelta, silmän korkeudelta vai kohteen kanssa samasta tasosta. Sitten pitää vain harjoitella, harjoitella ja harjoitella! Kokemuksen myötä silmä harjaantuu ja alkaa huomata kiinnostavia yksityiskohtia.
Mikä on mielestäsi parasta luontokuvaamisessa? Entä mikä haastavinta?
Sekä parasta että haastavinta on luontoon pääseminen. Keskellä kaupunkia asuvan ei ole yhtä helppoa lähteä kuvaamaan luontoa kuin kaupungin ulkopuolella asuvan kuvaajan, joka pääsee ihan peruskävelylläänkin luonnon keskelle.
Luontoliiton kevätkorteilla kerätään rahaa tärkeään työhön. Liity listalle tai lahjoita toimintaamme täällä: www.luontoliitto.fi/lahjoita