Kevätseurannalla on vuosittain vaihtuva teema. Tänä keväänä seuraamme perhosia, jotka ovat paitsi kevään tuojia myös ilmastonmuutoksen indikaattoreita. Tutustu teemalajeihin alta!
Perhoskevät alkaa varhain: jo keväthangilta voi hoksata ruostesiiven karvaisen toukan. Pian lennossa on karaistunut koivutyttöperhonen sekä tutut aikuistalvehtijamme nokkos- ja sitruunaperhonen. Kevään edetessä mukaan liittyy jatkuvasti muitakin, kuten vilkas kangasperhonen ja kansallisperhosemme paatsamasinisiipi. Kesän kynnyksellä perhosmaailma on muuttunut valloittavan monimuotoiseksi.
Perhoset ovat paitsi kevään merkkejä myös ilmastonmuutoksen indikaattoreita. Vuodesta toiseen kerätyt havainnot kertovat kevään aikataulun lisäksi lajien levinneisyydestä – ja piirtävät kuvaa mahdollisesta muutoksesta. Kevätseuranta-havainnot ovat tärkeä osa tätä työtä.
Kutsumme nyt jälleen kerran suomalaiset tarkkailemaan kevättä kanssamme. Mukana ovat tutut vakiolajit sekä nämä kahdeksan teemalajia eli perhosta, joihin haluamme erityisesti kiinnittää huomiota:
Ruostesiiven toukka lähtee jo keväthangille. Tämä ruskea ja karvainen toukka on luontopalstojen vakiokysymyksiä, sillä se voi lumella edetessään vaikuttaa väärään vuodenaikaan eksyneeltä. Mitään hätää toukalla ei kuitenkaan ole, vaan matka vie kohti koteloitumispaikkaa. Lentoonlähdön aika koittaa loppukeväästä.
Koivutyttöperhonen edustaa seuraavaa talvehtimisstrategiaa, sillä se on viettänyt talvensa kotelona. Tämä väritykseltään hieman nokkosperhosta muistuttava mittari nousee lentoon jo maaliskuun puolella, ja sen kellanoranssit takasiivet hoksaa erityisesti aurinkoisina kevätpäivinä.
Nokkosperhonen, sitruunaperhonen ja neitoperhonen ovat perhosistamme tunnetuimpia. Kolmikko säväyttää paitsi kauneudellaan myös sillä, että ne tuovat kevään tuntua heti talven taittuessa. Maaliskuun lämpimät päivät tuovat ensihavainnot nokkos- ja sitruunaperhosesta. Neitoperhonen herää hieman myöhemmin. Kohtaamme silloin perhosmaailman iäkkäintä osastoa, sillä nämä perhoset ovat talvehtineet aikuisina.
Pieni kangasperhonen on Suomen yleisimpiä perhosia. Koivutyttöperhosen tavoin se on talvehtinut kotelona. Kangasperhonen on erityisesti valoisien kangasmetsien ja soiden laji. Sen alapuolelta huomiota herättävän vihreät siivet voi havaita huhtikuusta alkaen.
Suomen kansallisperhoseksikin valittu paatsamasinisiipi lähtee kotelostaan huhti–toukokuun vaihteessa, kevään kääntyessä jo kohti kesää. Se on sinisiipien monimuotoisesta ryhmästä selvästi varhaisimpana liikkeellä. Suunnilleen samoihin aikoihin nousee siivilleen ”se tavallinen valkoinen” eli lanttuperhonen. Sitä tapaa läpi kesän aina syksyn viilenemiseen asti. Aivan Kevätseurannan loppuvaiheilla voi olla lennossa muitakin lajeja, joihin tämän kaksikon voi sekoittaa. Tutustu siis lajikuvauksiin huolella!
Kuten näistäkin lajeista huomaa, perhoset valmistautuvat kevääseen eri tavoin. Osa talvehtii valmiina aikuisina, osa toukkana, kotelona tai jopa munana. Olemme Kevätseurannassa kiinnostuneita talvehtimishavaintojen sijaan kevään merkeistä eli jo liikkeellä olevista perhosista. Ruostesiiven toukkaa lukuun ottamatta tämä tarkoittaa aikuisia yksilöitä.
Tämä on perhosteemamme toinen kerta. Seurasimme samoja kahdeksaa lajia vuonna 2006, ja on jännittävää nähdä, miten tämän vuoden havainnot vertautuvat aiempiin. Kahden vuoden vertailu ei riitä vielä tieteellisiin johtopäätöksiin, mutta havainnot tallentuvat Luonnontieteellisen museon tietokantaan, jossa ne ovat muiden havaintojen mukana piirtämässä perhosmaailmamme suurta kuvaa.
Jokainen havainto on toivottu, tärkeä ja arvokas. Lähde mukaan seuraamaan kevättä 2020 ja kerro meille havainnoistasi!