Keväinen äänimaailma on luontokokemuksista hienoimpia. Konsertti kasvaa laulujoutsenten trumpeteista kohti alkukesän tauotonta soidinsinfoniaa. Hiljenny siis välillä kuulostelemaan ympäröivää luontoa, voi olla että löydät keväästä aivan uusia puolia.
Kevät kuuluu kaikkialla
Jo kevättalvella onnekkaimmat kuulevat pöllöjen soidinääniä: huhuilua, varpuspöllön viheltelyä, helmipöllön puputusta ja lehtopöllön jopa karmivia kiljahduksia.
Jäiden lähtö vapauttaa pian sammakkoeläimet kurnuttamaan ja pulputtamaan. Moni nisäkäskin etsii äänekkäästi seuraa tai haluaa tehdä reviirinsä tiettäväksi.
Kevään edetessä suot heräävät eloon teerien, kurkien ja kapustarintojen saattelemana, eikä vielä hetki sitten hiljaisen metsän laulukonsertista ole tulla loppua yölläkään.
Kaikki äänet eivät tietenkään liity elävään luontoon, sillä kevääseen kuuluvat yhtä lailla paukkuvat ja ujeltavat jäät, solisevat purot kuin tippuvat räystäätkin. Kaupunkikin kuulostaa erilaiselta keväisin. Kevään saapumisen kuulee jokainen, ja uusia kevään vihjeitä on myös helppo oppia tuntemaan.
Laulu paljastaa lajin
Äänet ovat erinomainen lajintunnistuksen apuväline, sillä monet lajit on helppo erottaa samannäköisistä lähilajeistaan juuri äänen perusteella. Haluamme tänä keväänä kiinnittää muutaman esimerkkilajin kautta huomiota juuri tähän.
Tämän kevään teemalinnut pajulintu, tiltaltti ja sirittäjä vaativat ulkonäön perusteella määrittävältä harjaantuneisuutta, mutta niiden laulua ei voi sotkea toisiinsa. Sammakko ja viitasammakko taas näyttävät lähes identtisiltä, mutta kurnutus ja pulputus paljastavat lajin heti. Rupikonnan voi tunnistaa ulkonäöltäkin, mutta tunnetko myös sen karhein, jopa haukkuvin näppäyksin kulkevan kurnutuksen?
