Ilveskuva

Luonto-Liiton lausunto maa- ja metsätalousministeriön luonnokseen koskien ilveksen metsästyskiintiötä metsästysvuonna 2022–2023

Luonto-Liitto: Ilveksiä tarvitaan hyötyeläiminä rikastuttamaan luonnon monimuotoisuutta

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksen mukaan ilveskannan kasvua pyritään estämään myöntämällä edellisen vuoden tapaan kaatoluvat 320 ilvekselle poronhoitoalueen ulkopuolella. Vuoden 2021–2022 metsästyskaudelle ilvekselle haettiin yhteensä 866 kaatolupaa, joista myönnettiin 321. Ilvesmetsästyksessä on kyse trofeemetsästyksestä, sillä kannanhoidollisesti ammutun ilveksen osia saa pitää itsellään. Luonto-Liitto katsoo, että ehdotettua 320:n ilveksen metsästyskiintiötä ei pidä myöntää.

Vuonna 2014–2015 ilveksen kanta-arvio oli 2740–2890 yksilöä. Ilveskanta on sittemmin taantunut liiallisen kannanhoidollisen metsästyksen johdosta. Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan Suomessa on ennen tulevaa 2022/2023 metsästyskautta arviolta elävän vain 2150–2405 yli vuoden ikäistä ilvestä. Metsästyskaudesta 2015/2016 lähtien on ammuttu kannanhoidollisesti ja vahinkoperusteisesti yhteensä noin 2344 ilvestä. Kannanhoidollisen ja vahinkoperusteisen metsästyksen lisäksi ilveksiä kuolee luontaisesti, liikenteessä ja laittoman metsästyksen vuoksi*. Kokonaiskuolleisuus on siten suurempi kuin esitetty metsästyskiintiö.

Esityksen mukaan metsäpeurojen siirtoistutusalueilla tulee kiinnittää huomiota ilvesten lukumäärään. Kannanhoidollisen ilveksen metsästyksen yhtenä päätavoitteista on vähentää metsäpeuraan kohdistuvaa predaatiota.

Luonto-Liitto huomauttaa, että metsäpeura on riistaeläin, jota saa metsästää. Samaan aikaan kun metsäpeuroja siirtoistutetaan eläintarhoista luontoon miljoonien eurojen hankkeella, metsäpeuran trofeemetsästystä kaupataan ulkomaalaisille metsästysharrastajille jopa 20 000 dollarilla **. Metsäpeuroja ei suojella ampumalla niiden luontaisia saalistajia. Vahinkoa aiheuttavat peurat, ja poronhoitoalueelle joutuneet peurat tulee voida siirtää elävänä uusille alueille.     

Metsästys ei lisää ihmisarkuutta

Kannanhoidollisella metsästyksellä pyritään asetuksen mukaan muun muassa vakiinnuttamaan ilveskanta ja ylläpitämään ilvesten ihmisarkuutta, lisäämään paikallisten ihmisten hyväksyntää ja ilvesten arvostusta riistaeläimenä. Kannanhoidollinen metsästys on esityksen mukaan ainoa keino saavuttaa edellä mainittuja päämääriä. Ilves on luokiteltu EU:n luontodirektiivin tiukasti suojeltuihin lajeihin. Siitä huolimatta ilvekselle myönnetään vuosittain metsästyslupia, joilla pyritään estämään ilveskannan kasvua ja rajoittamaan lajin luontaista levittäytymistä.

Metsästys ei ylläpidä ilveksen ns. ihmisarkuutta, eikä kuollut eläin opi pelkäämään ihmistä. Riista- ja rauhoittamattomiksi eläimeksi luokitellut lajit eivät ole ihmisarkoja. Valtaosa nisäkkäistä ja linnuista liikkuvat taajamissa, pihoilla, pihapiireissä ja elävät kaupungeissa sekä asutuksen läheisyydessä, vaikka niiden saalismäärät liikkuvat kymmenissä tai sadoissa tuhansissa yksilöissä vuosittain. Villieläinten on pakko sopeutua ihmisten läsnäoloon, sillä asutusta, ihmistoimintaa ja teitä on lähes kaikkialla. Suurpetojen ja muiden villieläinten elintilaa kavennetaan myös metsien hakkuilla.   

Suomalaisten mielestä ilveksiä ei ole liikaa

Luonnoksessa esitetään, että ihmisten sietokykyä ilvestä kohtaan tulee lisätä metsästyksellä. Suurin osa suomalaisista suhtautuu ilvekseen kuitenkin myönteisesti, joten sietokyvyn lisääminen ei ole perusteltua***.

Ilvespentueet pitää rauhoittaa metsästykseltä kokonaan

Ilveksen metsästys alkaa poronhoitoalueella ensimmäinen päivä lokakuuta ja muualla maassa ensimmäinen päivä joulukuuta, kestäen seuraavan vuoden helmikuun loppuun saakka. Ilveksen pennut syntyvät touko-kesäkuun aikana ja ne ovat riippuvaisia emostaan seuraavaan kevääseen. Metsästyksen alkaessa pennut ovat vasta noin puolen vuoden ikäisiä. Ainoastaan emoilves, jota vuotta nuorempi pentu seuraa on rauhoitettu.

Perheryhmänä liikkuvien ilvesten metsästys muodostaa suuren riskin emon ampumiselle, jolloin pentujen selviytymismahdollisuudet heikkenevät. Luonto-Liitto katsoo, että ilvespentueet pitää rauhoittaa metsästykseltä kokonaan. Naaraiden osuus metsästyssaaliista on vaihdellut vuosittain 40–50% välillä. Lisääntymisikäisten naaraiden osuus oli viime metsästyskautena 41% kaikista metsästetyistä ilvesnaaraista. Tästä johtuen herää kysymys, miten paljon emoja ammutaan, sillä ilvekset pakenevat yleensä ahdistettuina puihin, eivätkä pennut välttämättä ole havaittavissa ampumistilanteessa.

Pitkäkestoinen jahti on ilvekselle erittäin stressaavaa

Metsästystilanne tuottaa ilvekselle runsaasti stressiä. Jahdit kestävät usein pitkään, ja ilves pakenee sitä ajavia tai haukkuvia koiria usein vaikeakulkuisessa lumisessa maastossa. Kun ilves ei jaksa enää paeta, ilves voi kiivetä puuhun pakoon, josta eläin ammutaan. Jos ilves pakenee haavakkona metsään, yhteenottoa ilveksen ja koiran välillä on vaikeaa estää.  

Ilveksen ja muiden suurpetojen metsästyksessä käytetään nykyään suurpetojen metsästykseen jalostettuja kestäviä ajokoiria. Ilveksen perään voidaan laskea samanaikaisesti useita koiria, sillä metsästyksessä käytettävien koirien määrää ei ole rajoitettu. Koirien käyttö ilveksen metsästyksessä on kyseenalaista eikä sitä pidä sallia. Koirien käyttö ilveksen metsästämisessä aiheuttaa ilvekselle sekä koirille kärsimystä.

Poronhoitoalueen suurpetotilanne on kestämätön

Poronhoitoalueen ilveskanta käsittää vain 3 % Suomen arvioidusta ilveskannasta. Tästä huolimatta ilvekselle ei aseteta metsästyskiintiötä poronhoitoalueelle, missä ilvestä saa metsästää viiden kuukauden ajan. Luonto-Liitto katsoo, että suurpetojen tilanne poronhoitoalueella on kestämätön. On luonnon kannalta kestämätöntä, että 36 % Suomen pinta-alasta, joka käsittää laajoja erämaa-alueita, pidetään petovapaana. Poronhoitoalueen petopolitiikka estää suurpetojen liikkumisen Pohjoismaiden välillä aiheuttaen lajien sisäsiittoisuutta. Tavoitteeksi on tärkeä asettaa suurpetojen ja poronhoidon yhteensovittaminen ja rinnakkaiselo. Tämä vaatii muita toimenpiteitä kuin suurpetojen hävittäminen.

Ilves on hyötyeläin ja rikastuttaa luonnon monimuotoisuutta

Ilves on hyötyeläin ja ilveskantaa pitäisikin kasvattaa tuntuvasti. Ilveskannan kasvun mahdollistaminen onnistuu parhaiten lopettamalla kannanhoidollisen metsästyksen. Ilves saalistaa monia vieraslajeja ja vähentää niiden aiheuttamia vahinkoja, sekä lisää samalla luonnon monimuotoisuutta.

Ilvekset pitävät myös runsaat kauriskannat terveinä saalistaen heikkoja yksilöitä, ja ehkäisevät siten tautien leviämistä. Valkohäntäkauris on vieraslaji, joka on hyötynyt ilmaston lämpenemisestä, suurpetokantojen pienuudesta ja metsästäjien ylläpitämistä ruokinnasta. Valkohäntäkauriskanta on kasvussa ja levittäytyy jatkuvasti uusille alueille. Lajia esiintyy jo saaristossa uhaten saaristoluonnon monimuotoisuutta. Suuret kauriskannat lisäävät myös punkkien määrää ja niiden levittämiä tauteja.

Ilveksiä tarvitaan kauris- ja hirvikantojen kasvun hillitsemisessä

Ilveskanta on kasvanut vain neljällä alueella, josta yksi on Varsinais-Suomi. Ilveksiä ja muita suurpetoja tarvitaan hillitsemään kauris- ja hirvikantojen kasvua, eikä niiden  kannanhoidollinen metsästys siten ole perusteltua.

Ilvekset parantavat liikenneturvallisuutta ja vähentävät metsä- ja maatalousvahinkoja vähentämällä hirvieläinten määrää. Hirvieläinten aiheuttamat liikennevahingot ovat lisääntyneet merkittävästi. Vuonna 2021 Suomessa rekisteröitiin 6 607 valkohäntäkauris ja 5537 metsäkauriskolaria****.

Lähteitä:

*https://www.bra.se/publikationer/arkiv/publikationer/2007-09-11-illegal-jakt-pa-stora-rovdjur.html 

**https://worldwidetrophyadventures.com/trips/extremely-rare-forest-caribou-in-finland/?fbclid=IwAR1pfEgCzcWuzgv0WSRHbb4JtqzQgMWnH1vSym8yCxtPV78AKzEaEg0ED8I

*** https://wwf.fi/tiedotteet/2018/02/suomalaiset-suhtautuvat-hyvin-myonteisesti-ilvekseen/

****  https://www.stat.fi/tup/kokeelliset-tilastot/riistaonnettomuudet/2022-02-09/index.html

Kunnioittavasti,

Sami Säynevirta

Järjestöpäällikkö

Luonto-Liitto ry

Lisätiedot:

Mari Nyyssölä-Kiisla

Luonto-Liiton susiryhmän puheenjohtaja

Puh. 045 126 8068

susiryhma@luontoliitto.fi

Christa Granroth

Luonto-Liiton suurpetojaoston jäsen

c.granroth@gmail.com

Voit lahjoittaa myös

  • Suoraan tilillemme FI6215743007100637 viitteellä 5015010200.
  • Mobile Payn kautta numeroon 50523. Lisää kommenttikenttään haluamasi tuen saaja:
    o LUONTO (Luonto-Liitto, yleinen varainhankinta)
    o HARMAASUSI (susitoiminta)
    o HAPPI (ilmastotoiminta)
    o HONKA (metsätoiminta)
    o YMPÄRISTÖ (ympäristökasvatus)
  • Soittamalla lahjoitusnumeroomme 0600 10999. Puhelun hinta on 10 € (+ pvm.), josta 9,11 € menee suoraan lahjoitukseen. Puhelun tuotto ohjautuu lasten ja nuorten susi/suurpetotoimintaan.
  • Lähettämällä tekstiviestin, jossa ilmoitat lahjoittamasi summan (5 €, 10 €, 20 €, 30 € tai 40 €) esim. näin: 40 LUONTO numeroon 16588.
  • Liittymällä Luonto-Liiton jäseneksi tai kannatusjäseneksi tai antamalla lahjaksi Luonto-Liiton jäsenyyden.
  • Muistamalla Luonto-Liittoa testamenttilahjoituksella. Tekemällä testamenttilahjoituksen arvokas lahjasi menee kokonaisuudessaan ilman veroja luonnonsuojelutyöhön ja lasten ja nuorten ympäristökasvatukseen. Kysy lisää: toiminnanjohtaja Riku Eskelinen, 050 572 7782, riku.eskelinen(a)luontoliitto.fi.
 
Rahankeräyslupamme näet klikkaamalla tästä.