Luontoliiton lausunto maa- ja metsätalousministeriön asetukseen poikkeusluvilla sallittavasta suden metsästyksestä metsästysvuonna 2023–2024

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksen mukaan Suomessa on tällä hetkellä susitihentymiä, joiden harventamiseen tarvitaan suden kannanhoidollista metsästystä. Susien tappamisella torjuttaisiin susien aiheuttamia vahinkoja ja palautettaisiin niiden ihmisarkuutta. Asetus sallisi jopa 28 suden metsästämisen poronhoitoalueen ulkopuolella talvella 2024. Kiintiöstä vähennettäisiin muu tietoon tuleva kuolleisuus poronhoitoalueen ulkopuolella. Uhanalaiseen lajiin kohdistuva kuolleisuus lisää ennestään lajin ahdinkoa. Luontoliitto katsoo, ettei esitettyä kiintiötä tule myöntää.

 

Suden tappamisen voi sallia ainoastaan erittäin poikkeuksellisissa tilanteissa

Susi kuuluu EU:n luontodirektiivin (92/ 43/ETY) liitteen IV tiukasti suojeltuihin lajeihin ja on luokiteltu Suomessa erittäin uhanalaiseksi lajiksi. Suden tahallinen tappaminen on kiellettyä EU:n luontodirektiivin artiklan 12 perusteella. Suden tappaminen tulisi siis sallia vain tapauskohtaisesti ja erittäin poikkeuksellisissa tilanteissa, mikäli mitään muuta vaihtoehtoa ei ole.

Euroopan komissio on todennut, että poikkeusluvilla ei ole tarkoitus rajoittaa tiukasti suojeltujen lajien kuten suden kantojen kasvua.[1] Etukäteen asetetut vuosittaiset kaatokiintiöt eivät ole perusteltuja, koska poikkeukset tiukasta suojelujärjestelmästä on arvioitava 16 artiklan 1 kohdan mukaisesti jokaisen pyyntiluvan kohdalla erikseen riippumatta ajankohdasta. Vahinkoperusteisille poikkeusluville ei ole tarvetta asettaa kiintiötä. Niitä ovat myöntäneet poliisi ja Suomen riistakeskus tapauskohtaisesti.

Korkein hallinto-oikeus on todennut (KHO:2023:99), että luontodirektiivin tiukasti suojeltavaan lajiin kohdistuva kannanhoidollinen metsästys sellaisenaan ei ole hyväksyttävä päämäärä luontodirektiivin määräyksistä poikkeamiseen.

Kiintiön asettaminen sille, kuinka monta sutta voidaan tappaa, antaa yhteiskunnalle väärän viestin. Tällaista luontoarvoja runnovaa toimintatapaa ei pidä hyväksyä. Ehdotettujen sudentappolupien lisäksi sutta uhkaa lajiin kohdistuva jatkuva salametsästys.


Sudet säätelevät oman populaationsa tiheyttä

Luontoliitto kummeksuu asetuksessa käytettyä termiä, joka on ristiriidassa biologisten tosiasioiden kanssa. Niin sanottuja ”susitiheymiä” ei ole olemassa. Sudet säätelevät oman populaationsa tiheyttä. Kyse on reviiritietoisesta nisäkkäästä, joka tarvitsee laajan maapinta-alan viihtyäkseen. Sudet eivät hyväksy vieraita yksilöitä reviireilleen, ja siten susitiheymiä ei voi syntyä luonnossa. Susilauma ei ole tiheytymä, vaan yksi lauma koostuu alfaparista ja niiden jälkeläisistä.

Susi on myös ravintoketjun huipulla oleva petoeläin. Monet eri tekijät säätelevät susikannan kokoa, kuten pentutuotto, saaliseläinten määrä ja elinympäristö. Luontoalan tutkijat eivät tue metsästystä kannanhoidon keinona.[2] Luontoliitto huomauttaa, että koko käsite ”kannanhoito” on ongelmallinen, koska susikanta ei tarvitse ulkopuolista kontrollointia eikä susien tappamista pitäisi nimittää susien hoitamiseksi. Susilla ja muilla suurpedoilla on tärkeä rooli ekosysteemeissä, eikä niitä tulisi tappaa metsästysharrastuksen vuoksi, jota harjoittaa alle viisi prosenttia koko Suomen väestöstä.


Suomen susikanta on köyhtynyt

Luontoliitto muistuttaa, että tutkimuksen mukaan, Suomen susikannan perimä on köyhtynyt.[3] Maa- ja metsätalousministeriön sitkeä tavoite aloittaa suden trofeemetsästys kannahoidollinen metsästyksen varjolla johtuu siitä, että kallo, talja tai muu eläimen osa on harvinainen ja arvostettu metsästysmuisto, joka saadaan laillisesti vain, kun susia tapetaan kannanhoidollisesti.

Skandinavian susikanta kärsii pahasta sisäsiittoisuudesta, johtuen poronhoitoalueen petopolitiikasta, joka estää susien vaeltamisen maiden välillä. Poronhoitoalueella arvioitiin liikkuneen vain 0–1 susilaumaa maaliskuussa 2023.  

Suomen susikannan tulisi kasvaa merkittävästi nykyisestä, jotta se säilyisi geneettisesti elinvoimaisena. Luken väliraportissa todetaan: alustavat tulokset osoittavat Suomen nykyisen susikannan olevan liian pieni säilyäkseen geneettisesti elinvoimaisena edes melko lyhyellä (17 v.) aikavälillä.


Suurempi susikanta ehkäisisi hirvieläinvahinkoja

Yhteensä 64 sutta kuoli metsästysvuoden 2022–2023 aikana johtuen pääosin poronhoitoalueen laajamittaisesta metsästyksestä. Luonnonvarakeskus on arvioinut, että susikanta on 90 prosentin todennäköisyydellä 317–444 yksilön suuruinen marraskuun alussa vuonna 2023.

Susien ja muiden suurpetojen vähäinen määrä on johtanut pienten hirvieläinten (valkohäntäkauris, metsäkauris ja täpläkauris) runsastumiseen, ja sen myötä hirvieläinten aiheuttamat vahingot ovat lisääntyneet.

Pohjoisamerikkalainen vieraslaji valkohäntäkauris levittäytyy yhä pohjoisemmaksi. Valkohäntäkauriskanta on arvioitu talvella 2022–2023 noin 120 000 yksilön suuruiseksi.

Myös villisikakanta voi tulevaisuudessa runsastua leudompien talvien myötä. Susi on yksi harvoista lajeista, joka oppii saalistamaan villisikoja ja pystyy siten säätelemään villisikakantaa.

Susien on myös todettu estävän sikaruton leviämistä.[4] Uusimmassa tutkimuksessa on havaittu, että sudet vähentävät myös supikoirien määrää.[5]


Koirien käyttö suden metsästyksessä on kiellettävä

Luontoliitto huomauttaa, ettei suden metsästys koiria käyttäen ole edelleenkään kiellettyä. Metsästystapahtumassa sudet motitetaan lippusiimoilla ja koirat päästetään juoksemaan suden tai susien perään. Jos koirat väsyvät, ne korvataan jahdeissa uusilla koirilla. Alfasudet ammutaan usein ensimmäisinä, sillä ne yrittävät ohjata koiria pois pentujen luota. Suden haavoittuessa tai väsyessä koirat saavat yliotteen ja pääsevät raatelemaan kohteena olevaa sutta. Suden puolustaessa itseään myös koirat voivat vammautua. Kyse on eläinrääkkäyksestä, ja metsästystapa on verrattavissa koiratappeluihin, joiden järjestäminen on kiellettyä Suomessa. Koirankoulutuslupia sudenmetsästykseen ei pääsääntöisesti myönnetä sudelle Suomessa. Ihmetystä herättääkin, miten ja missä susijahdeissa käytettäviä koiria koulutetaan.  


Vahinkojen ennaltaehkäisy suojelee sutta, kotieläimiä ja metsästyskoiria

Asetusmuistion mukaan sudet aiheuttavat taloudellisten vaikutusten lisäksi lukuisia sosiaalisia vaikutuksia, joista vain harvoja voi kuvailla positiivisiksi. Sudesta puhutaan viitaten vahinkoihin, eikä arvokkaana osana suomalaista luontoa ja ekosysteemiä.

Haluun tappaa susia voi olla monia eri syitä, kuten pelko laiduneläinten turvallisuudesta tai halusta käyttää vapaana juoksevia metsästyskoiria jahdin yhteydessä. Lisäksi susiviha sekä kilpailu samasta riistasta metsästäjien kanssa lisää halukkuutta susien tappamiseen.

Yhtenäiset susilaumat käyttäytyvät ennakoitavammin, mikä vähentää konflikteja. Susilauman hajoaminen heikentää lauman kykyä metsästää, ja voi lisätä kotieläimille aiheutuvia vahinkoja.[6] Susien ja muiden petoeläinten aiheuttamia kotieläinvahinkoja tulee ensisijaisesti pyrkiä ehkäisemään.

Suomessa susien aiheuttamat lammasvahingot ovat vähäisiä (30–50 petovahinkoa vuosittain). Petovahinkoja voidaan ennaltaehkäistä sähköistetyillä petoaidoilla, paimentamalla ja erilaisilla karkotteilla.[7]

Eläinten suojaaminen ehkäisee myös irrallaan juoksevien koirien aiheuttamia vahinkoja. Suomessa on arviolta yli 700 000 koiraa, josta 80 000–120 000 käytetään vuosittain metsästyksessä.

Suurpedot (ilves, susi, karhu) muodostavat vain alle 0,1 % metsästyskoirille aiheutuneista kuolemista (12,5 % on liikenneonnettomuuksista).[8]

Susien metsästämisellä on pikemminkin negatiivinen kuin positiivinen vaikutus ihmisten sietokykyyn ja suhtautumiseen sutta kohtaan.[9] Suurpetojen metsästys aiheuttaa mittavaa kärsimystä eläimille. Samalla metsästys häiritsee ekosysteemien tasapainoa.

Ei-tappavat menetelmät karjan tuhon estämiseksi ovat halvempia ja tehokkaampia keinoja vahinkojen ehkäisyyn kuin tappavat toimenpiteet.[10] Tutkimukset osoittavat, että tapettujen susien määrän ja karjan menetysten välillä ei ole yhteyttä.[11]


Metsästys ei lisää ihmisarkuutta

Susi käyttäytyy muiden villieläinten tavoin ja liikkuu myös pihapiireissä ja asutuksen läheisyydessä. Ihmistoiminta on nähtävissä lähes kaikkialla Suomessa. Villieläinten on sopeuduttava ihmisen muovaamaan elinympäristöön, ja niiden on siedettävä ihmisten läsnäoloa.

Susien tai muiden villieläinten ”ihmisarkuutta” ei lisätä metsästyksellä. Näkemykselle, että susia on metsästettävä, jotta niiden ihmisarkuus lisääntyisi, ei ole tieteellistä näyttöä.

Karhua koskevassa päätöksessä KHO:2023:99 (kohta 26) Korkein hallinto-oikeus tuomioistuin on todennut että, “karhujen ihmisarkuuden ylläpitäminen ei muodosta luontodirektiivin kannalta hyväksyttävää itsenäistä päämäärää”.

Susien aiheuttamia sosiaalisia pelkotiloja tuleekin pyrkiä lieventämään välittämällä asiallista tietoa sudesta ja sen käyttäytymisestä, hysterian ja negatiivisen uutisoinnin sijaan. Myös ympäristö- ja luontokasvatuksen osuutta kouluissa tulee lisätä.


Metsäpeura

Asetuksessa on esitetty huolta susien vaikutuksesta metsäpeurakantaan. Luontoliitto huomauttaa, että metsäpeura on luokiteltu riistaeläimeksi. Metsäpeuroille on myönnetty 18 pyyntilupaa tulevalle metsästyskaudelle. Metsäpeuran trofeemetsästystä kaupataan myös ulkomaalaisille metsästysharrastajille jopa 20 000 dollarilla.[12]

Metsäpeuroja ei suojella ampumalla niiden luontaisia saalistajia. Vahinkoa aiheuttavat ja poronhoitoalueelle joutuneet peurat tulee voida siirtää elävänä uusille alueille.


Suden esiintyminen poronhoitoalueella on sallittava

On kestämätöntä, että Pohjois-Suomen laajat erämaa-alueet on varattu poronhoitoon suurpetojen kustannuksella. Poronhoitoalue käsittää 36 % Suomen pinta-alasta. Alueelta pyritään vuosittain hävittämään mahdollisimman paljon alkuperäiseläimistöön kuuluvia suurpetoja sekä metsäpeuroja. Suomen riistakeskus on 6.9–3.11.2023 välisenä aikana myöntänyt poikkeusluvat 54 suden metsästämiseksi poronhoitoalueella. Metsästysvuonna 2022–2023 poronhoitoalueella ammuttiin yhteensä 48 sutta.

Laaja petotyhjiö eristää pohjoismaiden susikannat toisistaan. Tämä on aiheuttanut vakavaa sisäsiittoisuutta Ruotsin ja Norjan susikannalle. Tilanteeseen tulisi pikaisesti saada muutos, jotta luonnon monimuotoisuus säilyisi myös tuleville sukupolville.

 

Suomen kansalaiset ovat suden puolella

Vaikka suurin osa suomalaisista ei metsästä ja haluaa, että sudella on mahdollisuus elää lajille luontaista laumaelämää, Suomen suurpetopolitiikka myötäilee metsästystä harrastavien, eläintilallisten ja porotalouselinkeinoa harjoittavien tahojen vaatimuksia. Suden kannanhoidollisessa metsästyksessä on kyse trofeemetsästyksestä, sillä kannanhoidollisesti ammutun suden osia saa pitää itsellään.

Eurogroup for Animals -kattojärjestön teettämän susiaiheisen mielipidekyselyn mukaan valtaosa EU-kansalaisista tukee suden suojelua ja vielä suurempi osa vastustaa suden tappamista kaikissa olosuhteissa.  Kyselyn mukaan Suomessa 88 % vastaajista oli sitä mieltä, että sudet kuuluvat luontoon samalla tavalla kuin ketut, peurat ja jäniksetkin, ja 90 % vastaajista sanoi, että sudella on oikeus elää luonnonvaraisesti.

Uhanalaisten lajien kuten suden kuuluminen metsästyslain mukaiseen riistaeläinluokitukseen on ristiriidassa Euroopan unionin ja lajien tiukan suojelun kanssa.


Maa- ja metsätalousministeriön tulisi olla susikysymyksessä neutraali

On arveluttavaa, että Suomessa maa- ja metsätalousministeriö tukee avoimesti suden suojeluntason alentamista, erityisesti kun se on saanut EU-komissiolta yli 5,5 milj. euroa SusiLIFE-hankkeeseen, jonka tarkoitus on edistää erittäin uhanalaisen suden ja ihmisen rinnakkaiseloa.


Kunnioittavasti,


Riku Eskelinen

Toiminnanjohtaja

Luontoliitto ry.

 

Lisätiedot:


Mari Nyyssölä-Kiisla

Luontoliiton susiryhmän puheenjohtaja

Puh. 045 126 8068

susiryhma@luontoliitto.fi


Christa Granroth

Luontoliiton suurpetojaoston jäsen

c.granroth@gmail.com


Francisco Sánchez Molina

Luontoliiton suurpetovastaava
+358 44 516 6227 (in English)
francisco.sanchez@luontoliitto.fi


[1] Kirjallisesti vastattava ensisijainen kysymys komissiolle P-005412/2021 Susien tappaminen susikannan kasvun säätelemiseksi, vahinkojen ehkäisemiseksi ja susien hyväksyttävyyden edistämiseksi, 7.12.2021.

[2] Michelle L. Lute, Neil H. Carter, José V. López-Bao, John D.C. Linnell, 2018. Conservation professionals agree on challenges to coexisting with large carnivores but not on solutions, Biological Conservation.

[3] Valotonen, Mia et al., 2021. Suomen susikannan suotuisen suojelutason viitearvojen määrittäminen: väliraportti.

[4] Szewczyk, M. et al., 2021. Evaluation of the Presence of ASFV in Wolf Faeces Collected from Areas in Poland with ASFV Persistence.

[5] Selonen, V., Brommer, J.E., Holopainen, S. et al., 2022. Invasive species control with apex predators: increasing presence of wolves is associated with reduced occurrence of the alien raccoon dog.

[6] Suutarinen, Johanna, 2019. Ecology of lawbreaking. Effects of poaching on legally harvested wolf populations in human-dominated landscapes University of Oulu.

[7] https://wordpress1.luke.fi/susilife/wp-content/uploads/sites/14/2022/08/An-evaluation-report-on-the-best-damage-prevention-practices-used-in-wolf-conservation-in-Europe_Pellikka.pdf

[8] Kenneliitto

[9] https://conbio.onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/csp2.18

[10] Bergstrom, Brad. (2017). Carnivore conservation: Shifting the paradigm from control to coexistence.

[11] Kutal et al. 2023. Testing a conservation compromise: No evidence that public wolf hunting in Slovakia reduced livestock losses.

[12] https://worldwidetrophyadventures.com/trips/extremely-rare-forest-caribou-in-finland/?fbclid=IwAR1pfEgCzcWuzgv0WSRHbb4JtqzQgMWnH1vSym8yCxtPV78AKzEaEg0ED8

Lue myös Luontoliiton muita uutisia

Töitä varainhankintapäällikölle

Luontoliitto etsii rohkeaa, innostavaa ja aikaansaavaa varainhankintapäällikköä.  
Tehtävänäsi on johtaa, kehittää ja toteuttaa Luontoliiton varainhankintaa. Varainhankintaa tehdään yhteistyössä muun henkilökunnan ja vapaaehtoistoimijoiden kanssa.

Lue lisää