Menneet keväät
Kevätseuranta on yksi Luontoliiton pitkäaikaisimmista kampanjoista. Monelle luontoharrastajalle se onkin muodostunut traditioksi, jonka myötä seurataan oman lähiympäristön kevään etenemistä vuodesta toiseen.
Vanhat teemat
Kevätseurannassa on ollut vuodesta 2005 lähtien vuosittain vaihtuva teema, jolla halutaan kiinnittää tarkkailijoiden huomio johonkin ajankohtaiseen, tärkeään tai kiinnostavaan kevätilmiöön tai lajiryhmään. Teeman yhteydessä tarkkaillaan teeman mukaisia eliölajeja tai luonnon ilmiöitä.
Teema 2023: Pölyttäjät
Teema 2022: Perinnemaisemat
Teema 2018: Kevätseurannan unohdetut
Teema 2012: Suo
Teema 2010: Luonnon monimuotoisuus
Teema 2007: Matelijat ja sammakkoeläimet
Teema 2006: Perhoset
Teema 2005: Urbaani luonto
Vanhoja tiedotteita löydät sivun lopusta.
Kevätseurannan historia
Suomen tiedeseura ja Luontoliitto keräsivät jo 1950-luvulla yhteistyössä kevääntuloon liittyviä havaintoja luonnonharrastajilta.
Vuonna 1961 käynnistettiin yhtäjaksoinen kevääntulotutkimus, jota tehtiin yhdessä pohjoismaisten sisarjärjestöjen kanssa. Tällöin ensihavaintojen lisäksi arvioitiin lajien runsautta kolmena kevään eri osiin sijoittuvana seurantapäivänä. Ensimmäinen raportti kevään etenemisestä julkaistiin seuraavana vuonna. Peipon ja västäräkin osalta laadittiin erillinen yhteenveto yhteistyössä Ruotsin kanssa.
Kevääntulotutkimusta johdettiin pääasiassa Ruotsista käsin vuoteen 1976 asti. Pohjoismaista seurantaa hankaloittivat havaintojen vähäisyys ja havaintopisteiden painottuminen etenkin Etelä-Ruotsiin.
Vuodesta 1976 alkaen kevättutkimusta on hoidettu itsenäisesti maakohtaisesti. Tällöin Luontoliitto aloitti Suomen valtakunnallisen kevätseurannan, joka vielä tuolloin kulki nimellä Luonto-Liiton fenologiatutkimus.
Muissa pohjoismaissa aktiivisuus ei yltänyt Suomen innokkaiden luontoharrastajien tasolle, eikä kevääntulotutkimuksen suosio kasvanut muualla koskaan samanlaiseksi kuin meillä. Vuonna 1994 tutkimuksen nimi muutettiin Kevätseurannaksi.
Vakiolajit säilyneet lähes samoina
Tutkimuksen kohteena on nykyisin yhteensä 41 vakiolajia. Lisäksi seurannassa on mukana vuosittain vaihtuvia teemalajeja. Lajit on pyritty valitsemaan siten, että ne esiintyvät yleisesti eri puolilla Suomea ja ovat helppoja tunnistaa. Lajihavainnoista pyydetään ilmoittamaan paikkakunnittain ensihavainnot ja Kevätseuranta-viikonloppuina lajien runsastumiset.
Kevätseurannan peruslajit ovat pysyneet vuodesta toiseen samoina – ainakin suurimmaksi osin. Muiden pohjoismaiden kanssa yhteistyössä seuratusta 31 lajista suurin osa on mukana Kevätseurannassa edelleen. Seurattaviin kasveihin kuuluivat tällöin myös kevätesikko ja pähkinäpensas, jotka olivat Suomen kannalta melko eteläisiä lajeja.
Kun Luontoliitto vuonna 1976 alkoi ohjata Kevätseurantaa itse, oli mukana 27 lajia joista tänä päivänä seurataan vielä 23:a. Muun muassa leskenlehti, rentukka, sisilisko, sammakonkutu, naurulokki, rantasipi ja siili ovat kuuluneet seurattavien lajien joukkoon alusta asti. Alkuperäisistä lajeista pois putosivat seurannan alkuvuosina keto-orvokki ja kalasääski. Onpahan seurannassa nähty vuosien varrella muitakin nykyään vähemmän tunnettuja lajeja, kuten kevätpiippo.
Seurantalajien määrä on noussut pikkuhiljaa. Nykyisistä lajeista mm. pajulintua, rantakäärmettä ja vaskitsaa on alettu seurata vuosien varrella. Vuonna 2008 Kevätseuranta-lajeja uusittiin rankemmin, jolloin alusta asti mukana olleet mutta suurelle yleisölle tuntemattomammat tavi ja taivaanvuohi poistuivat seurantalajeista.
Samana vuonna Kevätseuranta-viikonloppuja jatkettiin kesäkuulle, jotta seuranta kattaisi myös Lapin kevään. Samalla seurantaan liitettiin myöhäinen kukkija kielo, Lapissa viihtyvä kullero sekä lasten kevätsuosikki seitsenpistepirkko.
Yhteistyötä ja teemoja
Havaintojen raportoinnissa on tehty yhteistyötä monen eri tahon kanssa. Kevätseuranta-lomakkeita jaettiin vuosina 1994–1997 Eläinmaailma-lehden välissä. Vuonna 1994 rikottiinkin ennätyksiä kampanjan suosiossa: lomakkeita palautettiin yli 1200 kappaletta. 2000-luvulla lomakkeita on saanut myös Suomen Luonto -lehden mukana.
Havaintojen ilmoittaminen sähköisesti tuli mahdolliseksi vuonna 2003, jolloin aloitettiin yhteistyö Ylen aamu-tv:n kanssa. Havaintoja kerättiin tuolloin Ylen ylläpitämille nettisivuille, ja yhteen kootut havainnot raportoitiin aamu-tv:n lähetyksissä. Vuonna 2009 havaintojen ilmoittaminen siirtyi Luonnontieteellisen museon ylläpitämille Hatikka-sivuille, mutta aamu-tv:n raportit jatkuivat vuoden 2018 Kevätseurantaan asti.
Vuonna 2005 Kevätseurantaan liitettiin vuosittain vaihtuvat teemat. Teemat toivat mukanaan ylimääräisiä lajeja ja ilmiöitä, joita kyseisenä vuonna seurattiin erityisen tiiviisti. Teemojen tarkoituksena on sekä monipuolistaa Kevätseurantaa että nostaa esiin mm. tärkeitä elinympäristöjä ja eliöryhmiä. Ensimmäisen vuoden teemana oli urbaani luonto.
Suosiota
Suosituimmat lajit ovat pysyneet ainakin 2000-luvulla verrattain samoina. Havaintolistojen kärkisijoja pitävät vuodesta toiseen kolme tunnettua ja helposti havainnoitavaa muuttolintuamme: peippo, laulujoutsen ja västäräkki. Kasvilajeista ylivoimaisesti suosituin on kevään ensi kukkija leskenlehti. Sitä seuraavat suosiossa sini- ja valkovuokko. Paljon havaintoja keräävät myös tunnetuimmat hyönteiset kuten kekomuurahainen, nokkos- ja sitruunaperhonen sekä hyttynen.
Vähän havaintoja Kevätseurantaan ilmoitetaan usein myöhäisemmistä tai vähemmän tunnetuista lajeista, kuten tervapääskystä, kullerosta ja oravanmarjasta. Kaikista vähiten havaintoja keräävät kuitenkin lajit, joiden havaitseminen voi olla haastavaa. Pohjaa pitävätkin yleensä lepakko, rantakäärme ja vaskitsa. Näiden lajien kanssa lisähavainnot ovat siis erityisen tärkeitä!
Seurannan tekeminen on paitsi helppoa ja hauskaa, myös äärimmäisen tärkeää. Tekemällä Kevätseuranta-havaintoja, pääsee osalliseksi arvokkaaseen fenologiatutkimukseen. Fenologia on tieteenala, joka selvittää kasvien ja eläinten elämänkierrossa vuosittain toistuvien tapahtumien ajoittumista. Sen avulla pystytään esimerkiksi määrittämään, milloin siilit keskimäärin heräävät talvihorroksesta tai valkovuokot aloittavat kukintansa.
Havaintoja on systemaattisesti tallennettu vuodesta 1993 alkaen Luonnontieteelliseen keskusmuseoon. Havaintojen avulla pystytään vertailemaan kevään alkamista ja edistymistä eri vuosina. Kevätseurannan avulla kerättyjä tietoja voidaan käyttää hyväksi esimerkiksi ilmastonmuutoksen tutkimisessa.
Lähteet:
Luontoliiton arkistot
Luonto-Liiton historia 1943-1998 (toim. Jyrki Heimonen ja Jani Kaaro)
Nuorten Luonto 1/2013
Tiedotearkisto
Kevätseuranta 2024
13.6. Erikoinen kevät näkyi Kevätseurannan tuloksissa – laulujoutsen jälleen havaituin laji
16.5. Kevät on saapunut metsään – haapakin kukkii jo
10.5. Kevät saapui vauhdilla, valkovuokot kukkivat suuressa osassa Etelä-Suomea!
22.3. Muuttolinnut ja leskenlehdet antavat lupauksen keväästä
22.2. Luontoliiton 48. Kevätseuranta alkaa: Tänä vuonna teemana muuttuva metsä
Kevätseuranta 2023
Kevätseuranta 2022
Kevätseuranta 2021
25.2. Luonto-Liiton Kevätseuranta innostaa lähiluontoon
17.3. Kevät saapuu muuttolintujen siivillä
8.4. Monimuotoiset joutomaat kuhisevat pian kevättä!
20.4. Luonto-Liiton Kevätseuranta kutsuu kaikki Suomen perheet keväisen luonnon äärelle
7.5. Koleasta säästä huolimatta keväinen luonto kukkii
19.5. Kesän kynnyksellä kukkivat mustikka, tuomi ja vieraslaji etelänruttojuuri
