Suomessa tulee olla pitkällä tähtäimellä niin ekologisesti kuin geneettisestikin kestävä ja elinvoimainen susikanta. Susien on annettava muodostaa laumoja lajityypilliseen tapaan. Koko Pohjolan elinvoimaisen susikannan ylläpitämiseksi on tärkeää, että susilla on mahdollisuus vaeltaa Suomen kautta myös Ruotsiin ja Norjaan.
Susikannan tämän hetkinen tilanne ja kehitys osoittavat, että yksin maa- ja metsätalousministeriön ja riistahallinnon johdolla toteutettu susikannan hoito ei ole toimiva. Susiasioiden kuten muidenkin suurpetokantojen hoidossa luonnon- ja ympäristönsuojelupuolen edustuksen tulisi olla vahvemmassa roolissa huolehtimassa uhanalaisten lajien tulevaisuudesta. Viranomaistyöskentelyyn pitää osallistua maa- ja metsätalousministeriön ja riistanhoitopiirien ohella.
Petokorvausmäärärahoja tulee korottaa ja osoittaa vuosittain rahaa vahinkoja ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin, kuten petoaitoihin. Petoaitojen rakentaminen ei saa olla vain kansalaisjärjestöjen aktiivisuuden varassa, vaan valtion on otettava vastuu asiasta. Poronhoitoalueella petovahinkojen korvaamista Ruotsin mallin mukaisesti on kokeiltava. Karjankasvattajia on kannustettava myös laumanvartijakoirien kouluttamiseen ja käyttämiseen. Uusia vahinkojen ennaltaehkäisytapoja pitää selvittää.
Suuria vahinkoja aiheuttavat susiyksilöt on mahdollista tarkoin kohdennetuilla toimenpiteillä poistaa, jos muut toimenpiteet vahinkojen ennaltaehkäisemiseen eivät auta.
Koiravahinkojen ennaltaehkäisyyn on löydyttävä halua ja resursseja. Metsästäjien on otettava vastuu metsästyskoiriensa turvallisuudesta. Mikäli suojavarusteita koirille ei edes yritetä kehittää, ei myöskään pidä mennä koirien kanssa alueelle, jossa susia tiedetään liikkuvan.
Suurpetotutkimusta ja sen soveltamista käytäntöön on lisättävä. Valtakunnallisen havaintoaineisto ja sen kerääminen pitää tehdä läpinäkyvämmäksi ja pyrkiä osalistamaan siihen myös muita kuin metsästäjiä.
Suurpedoista tiedottaminen ei saa olla kansalaisjärjestöjen vapaaehtoistyön varassa. Turhasta ja epäasiallisesta susipelosta päästään vain totuudenmukaisella ja pitkäjänteisellä tiedottamistyöllä.
Suden ja koiran risteytyminen tulee estää. Vaikka koirien ja luonnossa elävien susien risteytyminen on hyvin harvinaista, sen estämiseksi pitää koirakuriin jatkossakin kiinnittää huomiota. Irtokoirat eivät kuulu Suomen luontoon.
Susi on olennainen osa Suomen luontoa. Meillä suden suojelu ei ole biologinen vaan sosiaalipoliittinen ongelma. Suden ja muiden petojen tuomia alueellisia myönteisiä vaikutuksia mm. matkailulle ja muulle työllistymiselle on pyrittävä kehittämään.
Tosi arvokasta työtä, en voi ymmärtää ns. ihmisten niin isoa pelkoa sutta kohtaan; eläin joka kuuluu selkeesti suomen luontoon ja jota kuuluu suojella. Noi tapot on järkyttävää paskaa oikeesti kun en ole koskaan kuullut isän tai isoisän tai sukulaisen tai kenenkään tuttavan ym. muun ihmisen ikinä joutuvan suden uhriksi.
Ymmärrän että joku pelkää kun maatalouseläin tai koira voi kuolla mutta, ihmisen niistä kuuluu pitää niistä kotieläimistään huolta ja turvaa.
En ymmärrä miksi ihmisiä ei opeteta että sutta ei tarvi välttämättä pelätä, kun ne välttelee ihmistä muutenkin.
Maatalouseläimien suojelua varten on olemassa susiakin ehkäiseviä koirarotuja ja muita tapoja esim kouluttaminen koiran varoittamaan ihmistä vaarasta. Suojelun toteuttaminen aseiden voimin on täysin typerää hätävaran liiottelua.
Suomesta tapettiin lähes kaikki sudet 1800 luvulla ihmistappojen takia. Siksi Suomessa sudet pelkäävät ihmistä, koska ihmistä pelkäämättömät tapettiin. Nyt susia ei saa tappaa, joten ihmispelko häviää ja historia toistaa itseään ensimmäisen ihmisuhrin tapahtuessa. Olisi tärkeää säilyttää susissa ihmispelko, jotta susia voisi jatkossakin olla Suomessa